Kotiinpaluun jälkimainingeissa 

Istun nyt torstai aamuna 3.3.2016 Roomassa Fiumincinon lentokentän C12-portilla ja Finnairin koneen pitäisi lähteä parin tunnin kuluttua. Kaivoin aikani kuluksi IPadin repustani. Sen lisänäppäimistökin tuntuu parantuneen Sri Lankan auringonpistoksestaan. Eilen se ei suostunut yhteistoimintaa, mutta tänään heti kun avasin koneen, tahti näyttää muuttuneen. Fiumincinon kenttä on tietyllä tapaa nostalginen paikka. Täältä läksin keväällä 2012 yli 4000 kilometrin eläkepolkaisulle kohti Hämptonia. (www.fillarantti.wordpress.com) Samalla reissulla innostuin uudelleen fillarihommista ja pyörämatkailusta. Toki pyörähommaa olin nuorena jannuja harrastanut paljonkin, mutta sitten golfkärpänen puraisi ja vei aika totaalisesti parikymmentä vuotta. Nyt järjestys on muuttunut…golf kulkee mukana hyvänä yhteisöharrastuksena, mutta fillari vie.

 

Kuten kuvan päivämäärä osoittaa, en ihan tällä koneella lentänyt Roomaan. Sama lentoyhtiö toki!


 

Lentäen olisit jo kotona…

Eilen myöhään illalla Henderson Lake View Residencen ystävällinen isäntäni kyyditsi vanillaan minut ja Corratec-ratsuni Colombon Bandaraiken kansainväliselle lentokentälle. Joka kerta on inhottava toilailla kentällä tuon fillarin kanssa. Nyt tuli vielä vähän lisähankaluuksia, kun sain jo itseni ja käsimatkatavarani (toinen pyörän sivulaukku) turvatarkastuksesta läpi. Mutta Corratec-ratsua eivät suostuneet laskemaan heittämällä läpi. Virkailija vaati, että puran pyörän suojuspakettini ja otan pyörän runkoon kiinnitetyn toisen sivulaukun erikseen turvatarkastukseen. Yritin selittää, että siellä on vain pyöräkengät ja fillarivaatteita ja työkaluja, muttei auttanut. Kun auktoriteetti oli roolinsa valinnut, hän sen myös piti. Antoi minulle pienen linkkuveitsen, jolla teki mieli tökätä kaveria mahaan. Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin leikata vahvasti teipatut siteet poikki ja ottaa laukku irti ja viedä läpivalaisuun. Hitto soikoon, nyt laitoin laukun vain sinne sivupeitteiden alle ilman lisäteippauksia. Laukku roikkuu vain kantensa ja sen kiinnikkeen varassa rungossa. Saapa nähdä, mitä tulee Helsinkiin vai tuleeko mitään, kun Roomassa on vielä vastassa Finnair omine ”idioottimääräyksineen”, joista jossakin aiemmassa postauksessa jo kerroin.

Tähän jamaan Corratec-ratsuni jäi Bandaraiken lentokentällä odottamaan koneeseen saattajaa paketin auki repimisen ja uudelleen kasaamisen jälkeen….


SriLanka Airlinesin lento meni hyvin, vaikka raskastahan tuo pitkän päivän jälkeen yön yli matkustaminen oli. Toki tuskaa helpotti lentoyhtiön ystävällinen palvelu ja loistava ruoka- ja juomatarjonta. Kaksi ateriaa yölennollakin ja vapaa juomatarjoilu. Nappasin menun mukaani, pitääpä kuvata se kunhan tässä kotiutuu. Reilu tunti on vielä odotusaikaa täällä Rooman kentällä. Pitääpä käydä hörppäämässä vaikka kahvit ja jotain pientä purtavaa, koska Finnairin tarjoilu ei valitettavaa kyllä yllä lähellekään SriLankan Airlinesin vastaavaa.

 

Tämän menun mukaan lennettiin Colombosta yöllä Roomaan aamuksi. Vasen puoli iltayöstä ja oikea puoli aikaisin aamulla. Ei hassumpi setti;)

Roomasta lähtenyt kolmen ja puolen tunnin lento sujui ihan mallikaasti. Helsinki-Vantaan kentällä jännitti, tuleeko Corratec-ratsuni ja mistä luukusta. Muuta ruumaan mennyttä tavaraa minulle ei ollutkaan. Vaimo oli vastassa ulkona  kentällä ja muutaman kerran soiteltiin, mikä on tilanne. Vajaa puoli tuntia odoteltuani, marssin tavarainfoon. Sieltä Finnairin virkailija lähti mukaan ja oven takana käytävässä Corratec-ratsu odotti käskijäänsä. Ihan hyvin se oli tullut tällä kertaa, ainakaan mitään näkyvää vaurioita ei ollut. Virkailija tosin nälväytti, että ihme kyllä olivat ottaneet pyörän koneeseen Roomassa, vaikka sitä ei ollut pakattu Finnairin ohjeitten mukaan. Se vielä olisi puuttunut, että pyörä olisi jäänyt välilaskukentälle. Vaimo halaukseen ja Corratec-ratsu Meganen peräkonttiin! Sen verran virkeänä olin pitkän valvomisen jälkeen, että ajoin itse Hämeenlinnaan. Kotona piti ensimmäiseksi laittaa sauna lämpiämään. Olihan edellisestä kerrasta aikaa jo kuukauden verran.

 

Viimeisenä päivänä Negombossa tuli pörrättyä Corratec-ratsun kanssa vähän siellä sun täällä.

 



Jälkiyhteenvetoa

Olen ollut nyt viikon kotona. Heti seuraavana päivänä piti päästä hiihtämään. Alajärvellä aivan naapurissa oli jäällä vielä kunnon latu, jolla tuli lykittyä liki kaksikymppiä. Mutta sitä seuraavana päivänä oli jotenkin vetämätön olo. Taisi aikaero iskeä vasta silloin. No nyt ollaan oltu jo normitilassa pitkään. Fillarointi on siirtynyt trainerin päälle. Kuntosalilla on käyty ja kävelyä päivittäin.

 

Hyvä on hiihtäjän hiidellä järven jäällä… Aikamoinen kulttuuri- ja ilmastoshokki muuten lyhyessä ajassa!


Eilen oli hauska juttu…

Minuun otettiin yhteyttä YLE Hämeestä ja tein treffit toimittaja-juontaja Harri Oksasen kanssa. Hän jututti minua Hämeenlinnan radioon paitsi Sri Lankan reissusta, myös lyhyesti aiemmista reissuistani. Haastattelupätkät eivät ole tässä ainoastaan nettijuttu asiasta.

YLE.fi 11.3.2016: http://yle.fi/uutiset/rantaloma_ei_kiitos__antti_punkari_pyorailee_tuhansia_kilometreja_eksoottisissa_maissa/8733920

Lue lisää…

YLE Häme teki kolme lyhyttä haastattelupätkää reissuistani ja vähän muustakin. Toivottavasti tuo linkki aukeaa… Tässä nettijutun alku.



Reitin jälkitarkastelua…



Väsäsin RidewithGps-ohjelmalla reittikartan, missä näkyy Sri Lankassa polkemani reitti. Kartta on laadittu niin, että siinä näkyvät vain päiväetapit ja yöpymispaikat. Kaikki välipäivien ajot puuttuvat tuosta reitityksestä. Samoin siinä voi olla pieniä poikkeamia todellisuuteen, koska tein sen niin, että ilmoitin aina kunkin päivän päätepaikkakunnan ja ohjelma valitsi sinne sujuvimmin reitin. Noin päällisin puolin katsottuna se näyttää kyllä aika toden tuntuisesta. Siinäkin mielessä reittikartta tuntuisi täsmäämään aika hyvin, koska kokonaispituus osuu aika hyvin yksiin. Tarkistin juuri ajamani kilometrit Sri Lankassa ja lopputulos oli 1784 kilometria (GPS). Tuo reittilinkki ilmoittaa 1600 km, mutta siitä puuttuvat kokonaan seitsemän välipäivän ajot, joita oman kirjanpitoni mukaan on 167 kilometria. Sen kun lisää reittikartan kilometreihin, ollaan jo hyvin lähellä. Mikäli reissun kokonaispituus jaetaan ajopäiville (etapeille), keskiarvo on 85 km /etappi ja jos taas kaikille päiville tulos on 65 km/pvä. Korkeusmetrejä keräsin GPS :n mukaan yhteensä 13966 metriä, jolloin ajopäivää kohden tulos on noin 665 nousumetriä (tai 500/pvä).

Tässä reittikarttani Sri Lankassa, mihin olen merkinnyt yöpymiskohteeni.


Ja tässä näkyy karkeasti noita korkeusvaihteluita ajetulta reitiltä.

 

                     Linkki reittikarttaan: https://ridewithgps.com/routes/12534783

 
Pisin päivittäinen ajomatka oli 145 kilometria, jolloin jouduin painamaan osin pimeässäkin isoon Trincomaleen kaupunkiin ennen kuin löysin majoitusta. Korkein paikka taas oli Kandyssa, missä kipusin vapaapäivänä Teemuseoon, mikä sijaitsi hiukan yli 800 metrin korkeudessa. Tuossa korkeusprofiilikuvassa sitä ei näy, koska siitä puuttuvat välipäivien ajot. Kandy on reilun 500 metrin korkeudessa, mikä selviää tuosta edellisestä kuvasta. Tietysti noita ajomatkoja pitää hiukan peilata myös rankkojen olosuhteiden mukaan. Reissuaikana oli ainakin paikallisten ihmisten mukaan selvästi normaalia kuumenpaa. Varsinkin pari kolme loppuviikkoa olivat noin 3-5 astetta yli keskimääräisen helmikuun päivälämpötilan. Accuweatherin viralliset varjolukemat asettuivat noin 32 – 37 asteen välille. Toki auringossa ja ajaessa tilanne oli aivan toinen. Yleensä ajoni venyi iltapäivän kuuminpaan aikaan 14 -16 välille. Seurasin pyöräni mittarin lämpötilamoodia aina silloin tällöin ajaessa. Pahimmat lukemat ulottuivat aika tasan viiteenkymmeneen asteeseen. Mutta ihmeen hyvin sitä tottuu tuohon kuumuuteen!

 

Jää jää jätskiä yksin syödä saa… No kuumassa ilman alassa on nestetasapainon säilyttäminen ykkösasia.



Olosuhteet…

Kuten jo aiemmin kirjoitin sääolosuhteet lähinnä kuumuus oli haastava. Paikallisetkin ihmiset päivittelivät kuumuutta. Tuli kuitenkin osoitettua, että pohjanpoika pärjää ja pystyy ajamaan liki normaalisti noissakin helleolosuhteissa. Toki päiväetapit olisivat varmaan olleet pidempiä kuin nyt, mikäli ilman lämpötila olisi ollut alempi. Totuuden nimissä on sanottava, että välillä pää meinasi pehmetä ja sulaa kypärän sisällä. Tuosta johtuikin mieleen hauska juttu. Kerran oikein kuumana iltapäivänä olin aika sippi ja menin huilaamaan linja-autopysäkille. Pysäkki oli betonikuoreen vuorattu, sisällä oli varjoa ja betonilaveri. Panin siihen pitkäkseni ja nukahdin hetkeksi. Onneksi heräsin juuri ennen, kun pysäkille alkoi tulla aika iso joukko bussiin menossa olevia ihmisiä.

 

Oli siellä muitakin fillaristeja. Tässä ylpeä pyörän omistaja. Varsinkin köyhällä itärannikolla pyörä oli yleinen liikkuma- ja kuljetusväline.

Tuulta pelkäsin etukäteen enemmänkin kuin lämpöä. Mutta tuulen kanssa pärjäsi yllättävän hyvin. Sri Lankassa päätuulensuunta talvella on normaalisti koillinen – lounas. Etelään ajaessa tuuli oli pääosin selän takana ja pitkä itärannikko-osuus kohti Jaffnaa ja pohjoista oli pelättyä helpompi. Nimittäin iltapäivällä tuuli puhalsi yleensä mereltä päin, jolloin se vastatuulen sijasta tuli oikealta sivusta ajosuuntaani nähden. Vettä ei juurikaan satanut. Yhden kunnon sadeiltapäivän koin itärannikolla, jolloin trooppinen myrskyn poikanen pääsi yllättämään ja kastuinkin oikein kunnolla. Tosin pahimman myrskyn aikana oli pakko mennä suojaan, koska silloin tuuli hurjasti ja sade muuttui ihan tulvaksi asti. Jännä juttu silloinkaan lämpötila ei laskenut kuin noin 26-27 asteeseen.

 

Tämä kuva on muistaakseni tekstissä mainitun trooppisen myrskyn jälkeen seuraavana päivänä otettu matkalla Mullaitivuun.

Teiden laatu ja ajo-olosuhteet…

Tiet olivat keskimäärin parempia kuin odotin. Tällä tarkoitan lähinnä tien pintaa. Oikeastaan vain itärannikolla oli pääteillä paikoitellen huonoa ja rosoista asfalttipintaa. Pikkuteitäkin tuli jonkin verran ajettua jopa muutaman kerran sora- tai savitietä pitkin, mutta hyvin Corratec-ratsuni ylitti nekin. Bundulan kansallispuisto jäi elävästi mieleen, kun tein ihan kunnon safarin sen keskelle polkupyörällä. Toinen savitienpätkä oli itärannikolla, kun eksyin majoitusta hakiessani vähäksi aikaa sisämaahan.

 

Kuten tekstissä kerroin tein fillarisafarin Bundulan kansallispuistossa. Tuosta vaan yli ja villieläimiä katsomaan…

Tiet olivat yleensä aika kapeita ja liikenne pääteillä sekä taajamissa oli välillä kovaa. Etukäteen vasemman puoleinen liikenne arvelutti, mutta se ei ollut mikään ongelma. Siihen tottui yllättävänkin hyvin. Alkuaikoina oli muutama tilanne, joissa vaistomaisesti ajoin pienen matkaa väärää puolta. Ruuhkaliikenteessä fillari on hyvä kulkuneuvo, kunhan uskaltaa ajaa ja on varovainen. Pystyy puikkelehtimaan muun liikenteen seassa.

 

Tässä tyypillistä taajamakuvaa. Pinnawalasta ajoin Colomboon päätietä pitkin, joka vei monen kaupungin läpi. Sekaan vaan ja fillarilla pääsee ahtaastakin raosta!


Eläminen ja oleminen….

Ihmiset Sri Lankassa ovat pääsääntöisesti hyvin elämän myönteisiä ja suhtautuvat matkailijaan avoimesti ja auttavaisesti. He tulevat helposti juttusille. Ajaessa sain vähän väliä kannustusta ja peukutuksia ja myönteisiä kommentteja. Hyvin usein auton ikkunasta tai ohittavasta motskarista huikattiin: How are You Sir…? Lapset ovat ihania toki joka puolella maailmaa, mutta erityisesti Sri Lankassa. Koululaisia näkyi valtavasti siistit kouluasiat päällään. Kun he huomasivat Fillarantin, välituntileikit taukosivat ja alkoi kannustus ja heilutus.

 

Sri Lankan ihania koulutyttöjä ja -poikia!

 

Majoitus. Asuin matkani ajan hotelleissa tai sitä vastaavissa majapaikoissa. Booking.com-varausjärjestelmä toimi isoilla paikkakunnilla ja yleensä varasin sitä käyttäen majapaikan edellisenä iltana tai lähtöaamuna. Ehkä noin puolet majapaikoista valitsin ”lennossa” kysymällä paikan päällä. Hintataso vaihteli yleensä kahden kymmenen euron molemmin puolin. Uskoisin, että keskihinta asettuu hyvin lähelle 20 euroa per yö. Aika usein hintaan sisältyi aamiainen, osaan ei. Mukavimmat majapaikat tälläkin reissulla olivat kotimajoitukset (Homestay).

 

img_1114

Tässä siisti kotimajoitus. Hyttysverkko on normaalisti tarpeellinen, mutta nyt varsinkin loppureissun aikan oli niin kuumaa, että hyttyset olivat hävinneet.

Entä ruoka ja juoma… Mitään isoja kulinaarisia elämyksiä ei tällä reissulla tullut vastaan. Riisi oli pääruokaa: FriedRice ja Rice&Curry. Noita tuli vedettyä hurjia annoksia. Yleensä riisiä tuotiin niin, että siitä olisi hyvin riittänyt kahdelle. Ruoka Sri Lankassaon paljon voimakkaammin maustettua kuin esimerkiksi Thaimaassa. Minulle se sopi. Pyysin jopa ennen tarjoilua, että halua mausteisena (spicy), koska normi turistille tuodaan helposti lievemmin maustettu vaihtoehto. Hedelmät olivat ihania ja niitä oli paljon aamiaisella ja myös muiden ruokien yhteydessä. Normaalisti tuollainen iso FriedRice-annos maksoi muutaman euron, joten syöminen on hyvin edullista Sri Lankassa. Vesi oli pääjuoma. Olutta sai vain lisenssimyymälöistä ja hyvin harvoin ravintoloista. Olutta oli montaa merkkiä. Yleisin oli Lion-olut, jota oli kahta vahvuutta 4,8% ja 8,8%. Olutta sai puolen litran tölkeissä tai yleisimmin 0,625 litran pulloissa. Viiniä ei juuri tavannut. Lisenssimyymälästä sitä sai, mutta hinta oli selvästi kalliimpi kuin oluen. Tuollainen iso olutpullo maksoi vahvuudesta riippuen noin 1,3 tai 2,0 euroa. Paikallinen väkijuoma oli arrak, joka oli 36 %:sta.

 

img_1105         img_3350

 

Kuten jo noista majoitus ja ruoka-& juomahinnoista voi päätellä, Sri Lankassa selviää aika pienellä matkakassalla. En ole laskenut mitään tarkkoja summia, mutta noin sormituntumalla sanoisin asumisen ja elämisen maksaneen noin 5000 rupia päivässä. Toisin sanoen noin kolmella kympillä pärjäilee jo ihan mukavasti. Lento Sri Lankaan maksoi noin 700 euroa meno-paluu. Reilulla viidellä sadallakin olisi päässyt, mutta silloin olisi ollut kaksi välilaskua.

 

img_3334

Väriä ja tulisuutta sitä Sri Lanka tarjoaa!

 

Mitä jäi puuttumaan …?

Jo kotimaassa tekemäni reittisuunnitelma toteutui yllättävänkin hyvin. Yksi kauneusvirhe siihen kuitenkin jäi. Loppumatkalla kun ajoin saaren keskelle Kandyn vuoriseudulle, tarkoitus oli vielä jatkaa tavalla tai toisella korkeiden vuorten alueelle. Nuwara Eliya sijaitsee noin kahden kilometrin korkeudessa ja on suhteellisen lähellä Kandyn kaupunkia (n. 100 km). Koska pyöräni takavaihde oli aikalailla vahingoittunut, tuskin olisin uskaltanut lähteä kuorman kanssa kiipeämään sinne. Yritin selvittää junavaihtoehtoa. Junalla ylös ja pyörällä alas. Ajatus kuitenkin kaatui osin aikatauluongelmaan ja osin siihen, etten onnistunut saamaan varmistusta  pyörän mukaanotosta junaan. Näin korkeimmat huiput ja niiden rinteillä sijaitsevat teeviljelmät jäivät tällä kertaa näkemättä.

 

 

Tässä katselen Kandyn kaupunkia ylhäältä päin. Olen tulossa alas 800 metrin korkeudelta serpentiinitietä Teemuseosta.

 Loppuun kuvakerrontaa matkasta…

 

Ihmiset Sri Lankassa ovat ystävällisiä ja välittömiä… varsinkin koululaiset peukuttivat vähän väliä.

Buddhalaisuus oli näkyvästi esillä. Idässä ja pohjoisessa oli myös paljon kristittyjä ja muslimeita.

Alkumatkalla oli jonkin verran riesaa hyttysistä, jolloin tuo sänkysuoja oli hyvä apu. Kuumuus tappoi hyttyset aika pian.

Jokapäiväinen drinkkini. Tamhilipalmun pahkinä avattin ja mehu juotiin pillillä. Lopuksi pähkinä halkaistiin ja mahla kuorittiin terävällä kuoren palalla. Loistava ja ravitseva juoma 40-50 rupiaa!

 

Elämä on kovaa Sri Lankan köyhillä alueilla. Tämä kuva on Itärannikolta Batticalaousta, jossa nämä naiset keräävät elantoaan vedessä.

Tämän iloisen kaksikon tapasin lähtiessäni Batticaloasta kohti pohjoista.

Sisällisota päättyi vasta 2009, kun tamilisissit ajettiin saaren pohjoisosaan: Jaffnassa sodan kauheudet näkyivät vielä selvästi.

Rosario Mannarin kaupungista ajoi motskarillaan puolensataa kilometriä kanssani Jaffnasta kohti Mannaria.


Sigiriya sisämaassa oli maisemallisesti yksi reissun kohokohdista. Tässä sen kuuluisa kalliomuodostelma.

 

Sigiriyasta läksin ajamaan kohti Kandya. Jo alkumatkasta Dambullassa oli tämä komea Kultainen Temppeli.

Kandysta reissu jatkui Pinnawalan kuuluisaan Elefantti-kaupunkiin.

Tämän ihanan ja aluksi ujon pikkutytön treffasin lähtiessäni Pinnawalasta kohti Colomboa.

Nyt jo kolmen miljoonan asukkaan Colombon esikaupunkialueella. Ympyrä sulkeutui samana päivänä, kun majoituin Sasanda-hotelliin, mistä läksin kiertämään saarta.

Viimeisenä päivänä majoituin Negomban kaupunkiin lentokentän lähelle. Siellä oli aikaa katsella paikkoja ja leikkuuttaa myös tukka.

Corratec-ratsuni ihailee Necomban rantamaisemaa ennen Sri Lankan taaksejäämistä.

Corratec-ratsu on paketoitu valmiina lennolle. Valitettavasti jouduin lentokentällä vielä avaamaan tuon paketin.

Kokonaisuutena Sri Lankan ympäriajo oli onnistunut ja hieno fillarireissu. Lopuksi haluan kiittää lämpimästi teitä kaikkia lukijoitakin ja tukijoitani. Kannustus ja tuki on ensiarvoisen tärkeä asia varsinkin, kun on yksin reissussa. Kiitos siitä!

 

image

Taas yksi reissu on Fillarantilla takana. Tässä kuvassa toki vasta Sigiriyassa.

Advertisements
Kategoria(t): matkapäiväkirja, matkareitti, matkavarusteet, ravitsemustietous, yleistietoa pyöräilystä. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Kotiinpaluun jälkimainingeissa 

  1. Kiitos hienosta matkakertomuksesta, oltiin vuosi sitten osittain samoissa paikoissa ja oli kiva lukea ja fiilistellä. Hieno maa/reissu 😀

    Tykkää

    • fillarantti sanoo:

      Kiitos kommentistasi… Ettekai sentään fillarilla olleet liikeellä? Minusta Sri Lanka oli hieno maa ja varsinkin pyörän selästä siitä sai upean otteen!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s