Loppusuora Columboon ja Negomboon

Päivät sen kuin vähenee ja kotimatka lähenee… Kone koti-Suomeen lähtee torstaina muistaakseni yöllä jo yhdeltä. Olen nyt kuuluisassa elefanttipitäjässä nimeltään Pinnawala. Ajoin tänne iltapäivällä siinä kolmen pinnassa, koska matkaa ei ollut kuin vajaa viisikymppiä. Mutta kilometrit olivat senkin kusisempia…virallinen Accuweather-lukema iltapäivällä oli 36 astetta. Myös nousuja oli tänään ihan kiitettävästi. Välillä kypärän sisällä tuntui, että pää sulaa ja näkö hämärtyy. Mutta niin vaan ollaan täällä Elephant Reach Villassa Pinnawalassa blogia kirjoittamassa.

Rambukkanaan kuuluva Pinnawala on ehkä kuuluisin elefanttipaikka Sri Lankassa.

 



Su 28.2.2916 Kandy – Pinnawala 44 km,   1594 km, +589 m /  – 1010 m

Reitti: https://ridewithgps.com/trips/7983705


 

Tänään tuli poljettua tosi kumpuilevassa maastossa. Aikamoisia kinkamoita oli matkan varrella.

Pääsin aamulla vasta yhdentoista jälkeen matkaan Kandystä. Tein aamulla reilut pari tuntia blogihommaa ennen ja jälkeen nautin aamiaisen upeassa Tranquil Hills Kandy-majapaikassani. Sainkin postaukseni julkaistua vielä ennen lähtöä kohti Pinnawalaa. Elefanteistaan kuuluisaan paikkaan sain vinkin Suomesta käsin Facebookin kautta. Se sopi sitenkin suunnitelmaani, koska liki 150 km matka olisi ollut turhan pitkä. Tällä sain sen pilkottua kahteen osaan. Kuten tuosta kuvassakin näkyy, maisemat täällä ovat vihreitä ja vehmaita. Kun Kandysta lähtee suuntaan kuin toiseenkin, aina pitää kiivetä. Niin tänäänkin. Katselin noita linkkini nousu- ja laskumetrejä ja yllätyin. Vaikka tuntui, että tänään sai kivuta ihan riittävästi, laskumetrejä on kuitenkin paljon enemmän. Tosin noin 600 nousumetriä 44 kilometriin on myös aika lailla. Ehkä tänään turhankin kuuma ilma sekoitti vaan pääni. Paikallisetkin yhdessä taukopaikassa päivittelivät, kun nyt on niin kuumaa. No siihen oli hyvä yhtyä yltä päältä märkänä.

 

Vahva vihreä oli tämän ajopäivän pääväri. Kuvakin on vähän tärähtynyt, mutta niin oli kuvaajakin tämän päivän kuumuudessa.

 

Ajoin fillarinavini PikkuGeen valitsemaa reittiä. GoogleMaps tarjosi toisen viitisen kilometriä pidemmän, jota matkalla mietinkin, olisiko se ollut helpompi näin kuumana päivänä. Onneksi kestän hyvin kuumaa ja jo reilu kolme viikkoa täällä on antanut lisäapua. Matkalla ei sattunut oikeastaan muita kommeluksia, kuin yksi alamäessä pitkään ajo. Se taisi olla paikka, missä A10-tieltä piti koukata pienemmälle tielle vasemmalle. Mutta oli menossa tosi pitkä ja vauhdikaskin lasku enkä älynnyt koko ajan tuijottaa PikkuGeen näyttöä. Ajoin ehkä kilometrin pitkäksi ja huomasin vasta, kun PikkuG vaati, että tee U-käännös. Ei siinä muuta, kuin työntää pyörää kilometri taaksepäin. Oli sen verran jyrkkä kohta menossa, etten halunnut alkaa repimään ajamalla. Sinällään veti  hieman noloksi, koska olin saanut alamäessä kannustuksia ja nyt talutan takaisin!

o

Tässä yritin zoomata noita punaisia kukkia, mutta isäntä hyppäsi kuvaan. Mukava juttutuokio siitä syntyi.

 

Nyt istun iltaa tässä kuuman trooppisessa kelissä. Elephant Reach Villas-majapaikkani isäntä läksi jo kotiinsa ja taidan olla ainut asukki tässä suhteellisen uudessa talossa. Kaveri kävi alkuillasta juttelemassa ja näytin hänelle blogiani. Samalla meistä tuli Facebook-kaverit. Hän oli sitä mieltä, että blogini pitäisi panna johonkin matkailusivuille houkuttelemaan lisää turisteja Suomesta Sri Lankaan. Ilmassa on nyt selvät ukkosen merkit, on poikkeuksellinen kuuma vielä iltakahdeksaltakin istua ulkoterassilla. Pakko oli ottaa paita pois, koska hiki puskee pintaan vieläkin. Tosin nyt alkaa noita paikallisia hyttysiä ilmaantua, joten katsotaan miten kauan tässä lämmössä voi istua. Huoneessani on onneksi koneellinen ilmastointi ja on aina välillä kiva pyörähtää siellä vilvoittelemassa.

Tyhjältä näytti elefanttien vakiopaikka iltaviideltä. Tulevat kuulemma aamulla 8:30 alkaen, kun kävin tiedustelureissulla.


Kävin viiden pinnassa syömässä tuossa vajaan puolen kilometrin päässä. Tuo edellisessä kuvassa näkyvä joki on elefanttien lempipaikka. Kävin nyt ottamassa kuvan Elephant Park-hotellin parvekkeelta ja kysyin samalla sopivat ajat. Kuulemma aamusta 8:30 alkaen elefantit tulevat. Tilasin aamiaisen majapaikkaani kahdeksaksi vähän tuotakin silmällä pitäen. Toisaalta matkaakin huomiseen Colomboon on liki satakunta kilometriä.

Ma 29.2.2016 Karkauspäivä Pinnawala – Colombo 95 km, # 1686 km, + 1067 m / -1136 m

Reitti: https://ridewithgps.com/trips/7998976



 

Columbosta aloitin reissuni ja sinne myös palaan .

 

Ympyrä sulkeutui, kun saavuin tänään viiden pinnassa Hotelli Sasandaan. Se oli ensimmäinen majapaikkani tällä reissulla. Sieltä läksin 5. helmikuuta Sri Lankan saarta kiertämään. Paljon olen nähnyt tällä reissullani ja väitän, että paljon enemmän kuin perinteisellä turistimatkalla. Pyörällä syntyy tosi helposti kontakteja paikallisten kanssa. Ihmiset tulevat juttelemaan ja yleensä kysyvät ensin. How are You Sir? Siitä se juttu lähtee… Laskin juuri, että olen nyt ajanut täällä 1686 kilometriä. Saari on tullut kierrettyä liki ennakkoon tekemäni suunnitelman mukaan. Yksi kauneusvirhe siinä tosin on. Olin suunnitellut nousevani Kandystä vielä reiluun kahteen kilometriin Nuwara Elliyaan joko junalla tai fillarilla. Se jäi nyt pois… Junaan en halunnut lähteä ilman rakasta Corratec-ratsuani ja taas aikataulu ei antanut enää mahdollisuutta kiipeämiseen.

 

Tätä suojatien ennakkomerkkiä en ole ennen nähnyt, mutta matkailu avartaa.

 

Aamulla Elefantti – Pinnawalassa oli taas tuttu kuvio. Jo illalla selasin Booking.comin Columbon hotelleja ja aamulla homma jatkui. En vaan osannut päättää valtavasta valikoimasta. Menin isännän tekemälle aamiaiselle kahdeksalta ja otin jo kamerani mukaan. Olin suunnitellut käyväni heti aamulla elefantteja moikkaamassa eilisessä Hotel Elefant Park-paikassa. Hipsin sinne jo illalla tiedustelemaani salakäytävää pitkin, jolloin ei tarvinnut maksaa pääsymaksua. Se onnistui, koska olin liikkeellä jo ennen 8:30, jolloin lipunmyynti alkoi. Sinne tuli viiden kuuden norsun ryhmä kylpemään, kun samalla join kahvia hotellin terassilla. No kuvat tulivat talteen, mikä olikin tarkoitukseni.

Tässä näitä norsuja sitten on…

 

Tuonne alas kun meni sai sadalla rupialla ottaa selfieitä ja rapsutella norsuja.

 

 

Pesuhommat ja vesileikit menossa. Pestävää pintaa riittää!

 

Sitten kävelin takaisin puoli kilometriä majapaikkaani tavaroita pakkaamaan. Taas pähkäilin Columbon majapaikkaa. Loppujen lopuksi varasin Hotelli Sasandan, mistä olin lähtenyt reissuun. Painavin syy valintaan oli yksinkertaisesti se, että minun oli pakko joka tapauksessa vielä palata sinne. Unohdin nimittäin viime kerralla 5. helmikuuta yhden hampaan proteesini kylppäriin. Soitin toki saman päivänä hotelliin ja pyysin panemaan sen talteen. Nyt kun tulin tänne ja näytin hotellin nuorille pojille hammasaukkoani, he eivät tietäneet asiasta mitään. Selitin asian ja pyysin soittamaan hotellin johtajalle. Toivottavasti onnistuu, koska ilman hammasrivini täydennystä uskallan tuskin mennä kotiin. Vaimoni nimittäin häpeää tuota aukkoa aivan kamalasti. Aukko muuten syntyi Kerhon Kultajuhlien jälkitunnelmissa vuonna 2006 ja se täydentyi Thaimaassa vaimoni 60-vuotislahjaksi!

 

Nämä ratsastajat bongasin, kun olin jo ajamassa Pinnawalan kylästä pois. Kovasti yrittivät saada Fillarantinkin vaihtamaan ratsastusvälinettä, mutten suostunut jättämään Corratec-ratsuani.

 

Tänään ajomatkaa kertyi liki sata kilometriä. Mutta ne olivat helpompia kilometrejä kuin eilen. Eilinen virallinen 36 asteen lämpötila oli tippunut ehkä asteen tai pari, mutta maasto oli paljon tasaisempaa ja tänään myös tuuli oli liki takanani. Alussa tosin oli pari aika kiperääkin nousua, mutta ne menivät aamupäivä herättelynä. Sinällään kuuma oli kyllä tänäänkin. Täällä on nyt normaalia kuumenpaa, koska joka paikassa ihmiset sen sanovat. Mutta sitä eilistä liki pään sekoamisesta tuntua ei tänään tullut. Nestettä sisään ja taukoja varjopaikassa, siinä on vanha resepti, mikä toimii. Ja ihmisen pitää sopeutua olosuhteisiin, jos aikoo pärjätä. Valittamalla asiat eivät parane!

 

Liikenne oli tänään aika hektistä, kun ajoin Kandysta Colomboon johtavaa päätietä. Tie kulki monen kaupungin läpi.

 

PikkuG oli arponut reitikseni A1-tien Columboon, mikä on varmaan yksi ruuhkaisimmista teistä Sri Lankassa. Onhan Columbo noin kolmen miljoonan asukkaan kaupunki. Koko päivän piti olla skarppina ajaessa tuon vilkkaan liikenteen ja kapean tien takia. Matkapyöräilyssä numero yksi on liikenteen lukutaito ja ennakointi. Pelätä ei saa, mutta varovainen pitää olla koko ajan ja pyrkiä ennakoimaan vaarapaikat. Kaupunkipaikat ja alamäet ovat pahoja, koska jos vauhtia on liikaa, et enää ehdi väistää jotakin yllättävää tilannetta. Vaikkapa edessä parkissa olevan auton ovi aukeaa yhtäkkiä tai jalankulkija hyppää auton takaa. Tänäänkin vierelläni sattui yksi kolari. Tuktuk-kuski tuli turhan kovalla vauhdilla ruuhkapaikkaan ja törmäsi aivan vieressäni pakettiauton perään. Ihan kunnon pamaus, mutten halunnut jäädä todistajaksi vaan kurvasin ohitse eteenpäin.

Näitä Buddha-muistomerkkejä olen bongannut tällä reissulla varmaan satoja.

 

Hauskutin juuri noita nuoria hotellipoikia. Kerroin heille tullessani kadonneesta hampaastani (mikä ei sentään ollut Buddhan kadonnut hammas, mitä palvotaan Kandyssa). Kävin nimittäin illalla syömässä ja automaatilla sekä hakemassa iltakaljat paikallisesta Alkosta vai mikähän tuo järjestys oli. Kun tulin takaisin, huomasin hotellinpitäjän puolella jääkaapin ja kysymällä kiikutin olueni sinne kylmenemään lisää. Tuossa juuri kun hain viimeisen oluen pois, kysyin samalla hammastilanteestani. Nuori kaveri sanoi, että hän ottaa aamulla yhteyttä johtajaan. Toivottavasti onnistuu…?

Jokisillalla vähän ennen pääkaupunkiin saapumista pidin pienen juomataon.

 

Tässä kun pikkuolusissa hyppii asiasta toiseen niin voi vaikka jatkaa tuosta päivän reissusta. Ajo sujui yllättävän hyvin kuumuudesta ja matkankin pituudesta huolimatta. Noita tamhilipalmun-pähkinöitä olen varmaan joka päivä juonut&syönyt ainakin yhden. Tänään oli taas hauska kohtaaminen. Perheomisteissa pikkupaikassa oli taas kerran sukupolvet kohdallaan. Bongasin erityisesti pienen aluksi vähän ujon tytön. Kysyin nimeä ja ikää, muttei hän oikein halunnut tai kehdannut sanoa. No äiti ja isoäiti toki avustivat, mutten oikein laittanut muistiin. Pikkuhiljaa tyttökin lämpesi ja meistä tuli hyvät kaverit lopuksi.


 

Ihana tyttö. Kesti aikansa ennen kuin lämpesi, mutta tässä kaunis poseeraus.




 

Tässä parikin kuvaa Columboon saapuessani. Suuri Temppeli osui sattumalta ajoreitilleni.



 

Harmi vaan kun en onnistunut saamaan komeasta rakennuksesta kunnon kokonaiskuvaa, koska julkista tilaa sen ympärillä oli niin vähän.




Tiistai 1.3.2016 62 km / # 1748 km, + 345 m / -358 m

Reitti: https://ridewithgps.com/trips/8007392

Tässä ajelen jo Colombosta Negombaan ja menen tuonne vasemalle. Kuorma-auto melkein ehti peittää lentokonefiguurin, joka viitoittaa moottoriliikennetietä lentokentälle


Olen nyt Negomban kaupungissa nelisenkymmentä kilometriä rannikkoa pitkin Colombosta pohjoiseen. Hyvästelin Sasanda- hotellin hymyssä suin. Uskalsin nyt kuukauden tauon jälkeen hymyillä. Heti aamulla kysyin hotellipojille irtohampaastani. Vanhempi heistä kertoi yrittäneensä heti aamulla soittaa johtaja Sambatille, muttei saanut vastausta. Lupasi yrittää uudelleen. Kävin siinä välissä aamiaisella lähiravintolassa ja tulin takaisin. Menin kämppääni varaamaan tämän päivän uutta hotellia ja samalla mietin pitäisikö minun kirjoittaa kirje tuolle johtajalle ja pyytää häntä lähettämään hammaslisäkkeeni Suomeen. Ovelle koputettiin ja kaveri toi hymyssä suin minulle paperinenäliinaan pakatun irtolisäkkeeni… Upea homma…poika sai lisäjuomarahat ja pyysin kertomaan kiitokset johtajalle!

 

Negomban majapaikkani Henderson Lake View Residence

 

Vasta noin puoli kaksitoista läksin ajamaan kolmen miljoonan asukkaan Colombon läpi kohti Negomboa, jonka lähistöllä Bandaraiken kansainvälinen lentokenttä sijaitsee. Matkaa varaamaani Henderson Lake View Residenceen oli reilu neljäkymppiä. Kuuma päivä oli tänäänkin. Accuweather ilmoitti iltapäivälle 34 astetta, mikä tuntuu kuin 38 astetta. Vielä nytkin huoneessani iltayhdeksältä, vaikka tuuletin huutaa täysillä on 32,2 astetta. Hiukan harmittaa, miksen ottanut ilmastoitua huonetta.

 

Tässä näitä Corratec-ratsulle hankittuja loimia.

 

Majapaikkaan Henderson Lake View Residenceen tultuani kysyin heti, voinko olla lentoni lähtöön asti. Kone lähtee nimittäin vasta 1:30 torstain puolella ja kentällä pitänee olla pari tuntia ennen. Onnistuu ja saan kyydinkin kentälle. Näin ollen voin pakata pyöräni lentokuntoon täällä majapaikassa. Teinkin iltapäivällä kaupunkireissun itse asiassa kaksikin pakkaustarvikeiden hankinnan merkeissä. Jostakin matto- tai tapettiliikkeestä löysin reilu parimetriä pehmustettua alumiinipintaista muovia ja vähän superlonia sekä teippirullan. Toisella reissulla kertyykin valikoimaa vielä tavaratalossa kuplamuovilla, jota ostin viisi metriä. Eiköhän noilla saada aikaan joku viritelmä tänä iltana. Lisäksi ainakin harkitsen vakavasti takavaihtajan irrottamista. Tulomatkallahan se oli vääntynyt pinnoihin asti.

Tältä näytti kalasataman viereinen ranta. Lehmät ja linnut sulassa sovussa.



Toisella kaupunkireissulla katselin myös jonkin verran Negombon kaupunkia ja kävin syömässä rantaravintolassa aivan kalasataman vieressä. Miten se menuvalinta osuikin taas Fried Rice-annokseen. Tänään tosin höysteenä oli sianlihaa kanan, kalan tai katkarapujen sijasta. Sianliha tässä tapauksessa tarkoitti pienen pieniä kypsennettyjä siakarren palasia, joiden pureskelu teetti töitä. Paninkin Facebookin kautta jo vaimolle kotiin terveisiä, että Suomeen päästyään Fillarantti tahtoo kunnon pihviä ja punaviiniä.

Tämä kiva seinämaalaus on aivan majapaikkani naapurissa.

 





Keskiviikko 2.3. 2016 Negombo 32 km / # 1780 km, +158 m/ – 158 m

Reitti: https://ridewithgps.com/trips/8015027


 

Tässä yksityiskohta siitä.

 

Viimeinen aamu Sri Lankassa on aivan samanlainen kuin noin 30 aiempaakin. Aurinko paistaa ja on lämmintä, linnut laulavat ja tuolta majapaikan puutarhasta kuuluu koko ajan sirinää ja muita ääniä. Aamiaisen nautin alakerrassa joskun kahdeksan pinnassa ja nyt kun naputan IPadin omalla näppiksellä näitä rivejä, kello tulee kohta kymmenen. Logitechin lisänäppäimistö suoltaa taas vaikka mitä kirjainyhdistelmiä, ettei sitä voi käyttää. Jännä juttu miten se aina välillä sekoaa ja sitten taas toisena päivänä toimii kuin unelma. En ymmärrä!

Negombo on rannikkokaupunki ja kalastus on yleínen toimeentulon lähde.

 

Kohta pitäisi lähteä käymään vielä kaupungilla. Pyysinkin isäntää laskemaan minulle loppulaskun, jotta tiedän minkä verran kannattaa nostaa rahaa. Ehkä samaan reissuun sopii parturissa käynti ja ehkä lounaskin , mikäli alkaa nälättää. Iltapäivän aion varata tuolle Corratec-ratsuni paketoimiselle.

Ajaa muutkin pyörällä kuin Fillarantti. Kalastajat tulevat duuniin fillarilla.

Olipa rauhoittavaa ajaa Negombon eksoottisella esikaupunkialueella. Siellä on pieniä saaria ja niemiä, mitkä yhdistyvät silloin keskustaan. Rauhallinen ja hidas elämän tyyli oli silmään pistävää. Kalastajia hommissaan ja ihmisiä pikkukaduilla. Pyörittelin siellä aika lailla ihan hiljalleen. Meren rannallakin tuli käytyä ja kasteltua kengät, kun isompi aalto pääsi yllättämään.

 

Rauhallista esikaupunki-idylliä.

Parturikäynti oli kanssa kokemus. Tukka lyheni ja Fillariantti on enää vain 57 vuotta. Tukanleikkuun ohella sai kunnon pää-, niska- ja selkähieronnan. Olen ottanut ihan tavaksi käydä eri maissa parturissa. Viimeksi syksyllä leikkautin hiukset Tangerissa ennen Marokon reissun loppumista.

Corratec-ratsuni katsoo viimeísen kerran Intian meren maisemaa, ainakin tällä matkalla.

Kello on nyt 18:25 ja ulkona alkaa jo hieman hämärtää. Pyörä on ainakin auttavasti pakattu. Kuplamuovia on vielä viisi metriä jäljellä, mikäli ei kelpaa. Takavaihtajan irrotin ja panin muovipussiin polkimien kanssa. Ketjulukkoa en saanut auki, joten ne jäivät inhottavasti roikkumaan. Toivotaan, että kelpaa tulomatkan kokemuksen perusteella ”ronkelille” Finnairillekin. Alkumatka on Sri Lanka Airways Roomaan ja lopusta huolehtii Finski.

Tälläisen loimen loihdin Corratec-ratsulleni. Toivottavasti kelpaa Finnairillekin?

 

Taidanpa panna nyt pisteen tälle postaukselle. Suomessa varmaan teen jonkun yhteenvedon koko reissusta. Mutta pitää olla onnellinen, että reissu on sujunut näin hyvin.

Teille lukijoille upeat kiitokset ihanasta tuesta ja kannustuksesta! Ne lämmittivät kovasti yksinäisen matkamiehen kulkua. Vaikka lämmintä täällä tottavie on riittänyt…!








Advertisements
Kategoria(t): matkapäiväkirja, matkareitti, matkavarusteet, ravitsemustietous, yleistietoa pyöräilystä. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Loppusuora Columboon ja Negomboon

  1. Antti Karppinen sanoo:

    ISOT KIITOKSET KAIMA REISSUSTA!!! HUIKEETA 🙂 On ollut todella hienoa saada seurata reissuasi täältä kotiSuomesta käsin. Voi sanoa, että Sri Lanka on avautunut ihan eri sfääreihin kuin tähän asti. Osoitit myös jälleen kerran, että cyclocross- pyörä soveltuu erittäin hyvin tällaisille pitkille vaativille reissuille matkakaveriksi. Joskus on mennyt vähän tinkauksen puolelle joidenkin kanssa kun ovat väittäneet, että pitäisi olla ihan varta vasten retkipyörä noita reissuja varten. En ole ymmärtänyt miksi pitäisi olla 3-4 kiloa painavampi pyörä, kun muutenkin sitä ylimääräistä painoa tulee ja niissä on yleensä huonommat osasarjat kuin nykypäivän crossareissa. Tervetuloa kotimaan kamaralle ja kesemmällä tulehan pyörälenkillä poikkeamaan Hyvinkäälle torikahveille. Avaan yleensä kahvivaununi vappuna ja kesälomakautena auki ainakin ti, to, pe ja la.. Nyt lähdetään Mamman kanssa Madeiralle vähän patikoimaan ja pelaamaan tennistä;)

    Tykkää

    • fillarantti sanoo:

      Kiitos vaan kaima-Antti aktiivisesta mukanaolostasi…on ollut hienoja nuo kommenttisi!

      Minulla oli Rooman eläkepolkaisulla Inseran Xcross-hybridi, mikä tosiaan painoi puhtaana noin 14 kg, kun nykyinen Corratec-cyklo on ilman lisävarusteluja siinä kymmenen kilon pinnassa. Olen nyt tehnyt kolme pitkää reissua tuolla Corratecilla ja hyvin on toiminut. Tavarateline, runkolukko ja lokasuojat otin edellisestä matkaratsustani. Yksi tärkeä asia on, että tuo käyrä ohjaustanko sopii minulle paremmin kuin hybridin suora vaikka siinä oli lisäkahvatkin.

      Hyvin tuli fillari eilen takaisin, vaikka pahaa pelkäsin…kirjoittelen varmaan blogin loppuosasta viikonloppuna. Hieno reissu!

      Pitääpä tulla joskus poikkeamaan sinne Hyvinkäälle, joka kesä sinne on jonkun lenkin ulottanut. Kiva tietää…panehan vaikka yhteystietosi yv-nä tulemaan, niin minä lisään vastavuoroisti omani! Ja tervetuloa tänne Hämptoniin myös… Etkös sinäkin ollut noita Ridley-miehiä, itselläni on kaksikin maantie-Ridleytä….:)

      Tykkää

    • fillarantti sanoo:

      Vielä unohtuivat matkatoivotukset sinne Madeiralle. Pitäkäähän rentouttava loma !

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s