Sri Lankan Rovaniemi on nähty… Nyt etelään!

Tuli melkein lorvittua tuolla Sri Lankan pohjoisimmassa kaupungissa Jaffnassa, minkä ristin Rovaniemeksi sijainnin ja alueen keskusajattelun pohjalta. Sen pääasukkaita tamileja voisi jopa tietyllä tapaa rinnastaa saamelaisiin. Oli mielenkiintoinen noin sadantuhannen asukkaan kaupunki. Ehkä suurin mielenkiinnon kohde Jaffnassa oli karmaiseva Sri Lankan sisällisota, joka päättyi vasta vuonna 2009. Siellä Tamilitiikerien kapina lopulta kukistettiin ja jälki oli massiivisen ylivoiman jälkeen karmeaa. Sunnuntaiaamuna jätin Jaffnan taakseni ja suuntasin Corratec-ratsuni pitkin länsirannikkoa kohti Mannerin kaupunkia. Tuossa vielä linkki Jaffnan kaupunkiin: https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Jaffna



Sunnuntai 21.2. 2016 Jaffna – Mannar, 122 km / # 1165 km, +413 m / – 415 m

Reitti:   https://ridewithgps.com/trips/7915034


 

Tässä kuuman sunnuntaipäivän reittini Jaffnasta Mannariin. Oli tiukka pätkä, kuumuus, osin turhan kova vauhti ja pituus kypsyttivät Fillarantin. Mutta olen ihan ylpeä lopputuloksesta!

 


Viitisen kilometriä ajettuani pääsin kaupungista pois väljemmille maisemille. Intian valtameri jäi ajosuuntaan nähden oikealle ja iso ja komea Jaffnan Laguuni vasemmalle. Aika pitkään noin kolmekymmentä kilometriä sai ajaa, ennenkuin tuo laguuni ja sen monet sillat jäivät taakse. Itätuuli oli aluksi sivuvastainen, koska poljin kohti kaakkoa. Myöhemmin päivällä reittini suuntasi kohti etelää ja jopa lounasta, jolloin sain tuulesta tervetullutta apuakin.
 

Kyllä näitä Jaffnan laguunin uusia siltoja kelpasi polkea. Aika hienosti oli joka valaisimeen liitetty aurinkopaneeli.

 
Noin viitisenkymmentä kilometriä ajettuani ja olessani tauolla, tuli Honda-kaveri juttusille. Hän esittäytyi Rosarioksi ja kertoi olevansa tamili ja asuvansa Mannerissa, minne olin tänään menossa. Siinä jutellessamme hän kertoi olevansa 49 vuotias. Hän oli hyvin kiinnostunut reissustani ja kaikesta muustakin. Osasi englantia ihan hyvin eli paremmin kuin meikäläinen. Juttelimme monien tuntien aikana niitä näitä. Hän nimittäin liimautui ajamiseeni. Laskin tuossa jälkikäteen, että hän ajoi motskarillaan noin viisikymmentä kilometriä rinnallani ja aina siinä yritettiin ajaessa vaihtaa mielipiteitä. Kun minulla tuli sata kilometriä täyteen ja aloin tuon hiton kuuman kelin takia olla jo aika sippi, toivoin että pääsisin kaverista irti. Hän poikkesi varjopaikalle ja varmaan ajatteli, että seuraan. Olimmehan jo tätä ennen olleet monessa taukopaikassa yhdessä. Kerran jopa tätä ennen poikkesin itse ja parikymmentä minuuttia myöhemmin Rosario kurvasi takaisin ja taas oltiin kimpassa. Itse painoin kuitenkin pirun väsyneenä eteenpäin ja vasta noin viisi kilometriä myöhemmin pysähdyin sotilaiden varjoisalle tarkistuspisteelle tauolla. Sen jälkeen en enää Rosariota tavannut. Tosi sympaattinen ja avulias kaveri, antoi jopa vinkin hotelliini, missä nyt olen. Mutta se on vähän sama juttu kun armeija-aikana pitkillä marsseilla. Niin kauan kuin porukassa juttu luistaa, kaikki on hyvin. Sitten kun tosi väsymys valtaa, niin tulee hiljaisuus. Pitää keskittyä jaksamiseen! Sama tänään;)
 

Rosario 49 vuorias tamili oli tänään kaverinani pitkän ajopätkän. Hän kertoi myös matkan verrella sisällissodan ratkaisutaisteluista.

 

Tänään oli pirun kuuma! Ehkä kokonaisuutta ajatellen nyt oli reissun tähän mennessä kovin päivä. Sentään tuli poljettua yli 120 kilometriä. Yhtenä aiempana päivänä vedin jopa yli 140 kilometriä, mutta silloin oli pilvinen päivä ja lopulta ajoin jopa pimeässä. Lämpöä oli tänään Accuweatherin ennusteen mukaan 33 astetta, mikä sen ennusteen mukaan tuntuu noin 43 asteelta. Oma fillarimittarini näytti noin 46 astetta iltapäivällä. Sai siinä puskea ja aina vähän väliä pitää juomataukoa.

Samalla taukopaikalla kuin edellinen kuva, Rosario nappasi kuvan myös meikäläisestä.

Ajettuani noin 110 kilometriä eikä Rosariota enää näkynyt rinnallani, ajettelin että rääkki on on ohi. Niin se olikin. Pidin vielä yhden tauon sopivassa varjopaikassa, missä oli paljon paikallisia nuoria. Osasivat auttavasti englantia ja siitä kehkeytyi juttutuokioita.  Kaksikymppiset kaverit ihmettelivät hullua suomalaista 67v-vanhusta, mikä sotkee saarta ympäri fillarilla. Mutta moni heistä halusi kaverikuvaan tai selfieen kanssani… Hauska taukopaikka, mikä antoi voimaa loppukiriin! Nuoret ovat ihanaa ja aitoa porukkaa.
 

Löytyihän se hotelli, kun kysyin muutamalta paikkakuntalaiselta. Riisuin laukut ja pamautin voitonriemuisena,  mutta pirun väsyneenä sisään. Respassa sanottiin,että hotelli on täynnä. Olin kuin puulla päähän lyöty. Aurinko oli juuri laskemassa ja olin todella väsynyt. Pyysivät istumaan nahkasovalle, onneksi tuuletin hurisi  päällä. Respan kaveri soitti pari puhelua ja sen jälkeen sanoi, että varttitunnin päästä he pystyvät siivoamaan huoneen minulle. Kysyin saako täältä olutta mistään, kun on sunnuntai. Sain ohjeen, että vajaan kilometrin päästä Poliisiasemaa vastapäätä löytyy. Niin löytyikin, ja päivä oli pelastettu. Puhutaan mitä puhutaan, olut on hyvä palautusjuoma vaikka se lihottaakin. Hiilihydraatit ( tänäänkin ajon energiankulutus oli yli 4000kcal) ja rentoutusvaikutus riittäävät ainakin minulle!

img_3276

Tässä Sri Lankan tunnetuin olut. Sen miedompi versio. Itse suosin lähinnä Strongia 8,8%;)




Maanantai 22.2.2016 Mannar – Vavuniya 82 km / # 1247 km, +453 m / -361 m

Reitti: https://ridewithgps.com/trips/7927122


 

Tälläinen 82 kilometrin polkaisu tänään tulikuumassa kelissä. Varjossa sisämaassa iltapäivällä 36 ja pyörän päällä 49,5 astetta!

       


Mannarista pääsin lähtemään vasta yhdentoista pinnassa aamupäivällä. Ilma oli jo silloin kuuma. Läksin ajamaan pääkatua pitkin fillarinavini PikkuGeen ohjeilla kohti aamulla varaamaani majapaikka Vavuniyassa, mikä sijaitsee noin 80 kilometrin päässä sisämaassa. Ensin A14-tietä ja sitten reilu 30 km A-30 tietä perille. Kilometrin ajettuani pysähdyin ensimmäisen kerran nappaamaan kuvan ilmeisesti Buddha-temppelistä. Olen tosin huono noiden uskontojen suhteen.

 

Tämän kuvan nappasin lähtiessäni Mannarista liikkelle aamupäivällä.

 
Tänään oli itätuuli ja se oli osin vastainen reittiini nähden. Mutta yllättävän vähän se haittasi ajamista. Enemmänkin tuo kuumuus oli pääosassa. Eilen kirjoitin, että oli pirun kuuma. Tänään pitää sitten lisätä yksi pykälä lisää varsinkin kun iltapäivällä ajoin sisämaassa. Varjossa lämpötila oli 36 astetta ja pyöräni mittari näytti ajaessa peräti 49,5 asteen lämpötilaa. Kuumin päivä tähän mennessä! Ajaessa sitä hikeä ei oikein huomaa kuin kypärän alta valuvina noroina. Mutta auta armias, kun pysähdyt, olet märkä kuin saunassa. Ja tänään noita pysähdyksiä tuli tosi paljon. Läksin liikkeelle 1,5 litran normi vesipullolla, joka mahtuu juuri sopivasti kahteen pyöräpullooni. Sitten jossakin välissä join pikkupullon Fantaa ja se maistui kylmänä taivaalliselta. En tiedä mikä piru iski, kun jossakin taukopaikalla ostin kahden litran Fanta-pullon. Puolet join varmaan siinä istuessa ja loput laitoin pyöräpulloihini. Hirveä sokerimäärä 59 kcal * 20 = 1180 kcal. Ja kuuminpana aikana iltapäivällä päässä tuntui kuin olisi sokerihumalassa!
 

Tänään piti pitää jatkuvasti taukoja, kun oli niin kuuma. Tässä taukopaikalla pokkarilla otettu selfie;)


Tänään reitin varrella oli paljon kosteikkopaikkoja. 
Katsoin kartasta jälkikäteen, että ohitin jo tiellä A14 Yoda Weva Sanctuary-lintujen suojelupuiston. Pikku hiljaa, kun erkanin rannikosta maasto alkoi rehevöityä ja viheröityä. Noin viisikymmentä kilometriä ajettuani tulin paikkaan, missä hyvästelin A14-tien ja siirryin A30-tielle. Olipa karsea muutos. Tähän mennessä tie oli ollut erinomainen, mutta nyt jouduin varsinaiselle pompputielle. Päällyste oli rikki vähän väliä ja pinta oli tosi epätasainen. Persus oli jo ennestään arka eilisen kovan 120 kilometrin jälkeen. Mutta nyt tämä jatkuva pomputus löi löylyä lisää. Noin kolmekymmentä kilometriä majapaikkaani asti taistelin tuota kovaa kuumuutta ja noita pomppuja vastaan!

 

Kaunista suomaisemaa jossakin puolessa välissä tämän päivän ajoa.


Taukoja tuli ja taukoja meni! Eilen ajoin sentään hiukan yli 20 km/h keskivauhtia, mutta tänään katsoin jälkikäteen keskinopeudeksi vain 17,5 km/h. Oli se sellaista taapertamista tänään. Yksi osasyy toki oli sivuvastainen tai vastainen tuuli. Lisäksi nousin pikku hiljaa sisämaahan. Tuo nousu näkyy reittilinkkini korkeusprofiilista, jos linkin haluaa avata. Yhdellä taukopaikalla nautin tamhilipalmun pähkinäjuoman, mikä oli paljon fiksumpi ratkaisu kuin kaksi litraa Fantaa. Siinä samassa pysäkissä oli kolme sotilasta tauolla. Istuinjärjestys ja prenikat menivät järjestyksessä sotilas, kersantti ja ylikersantti, jos heidän merkeistään ymmärsin. Bongasin heidän fillarinsakin ja mietin samalla…tuolla varustuksella voisi lähteä reissuun vähän hankalimpiinkin paikkoihin.
 

Tehokkaasti varustettu fillari. Taukopaikalla oli kolme sotilasta huilaamassa.

 
Määränpäähäni Vavuniyaan saavuin vasta puoli kuuden maisemissa. Täällä oli joku ihmeen pyhäpäivä tänään, koska kaikki Winestoret (lue paikallinen ALKO) olivat kiinni. Olin jo kuumana päivänä nähnyt unta kylmästä oluesta varsinkin, kun varatessani joku saksalainen oli kirjoittanut Booking.com arvioon, että hotellista saa olutta, mikä on pikemminkin poikkeus täällä. Tulin hotelliini Nelly Star ja sain huoneen. Kysyin oluesta ja he totesivat tuon pyhäpäivä-jutun, mutta sanoivat hommaavansa oluet minulle. En tiedä mistä ne tulivat, mutta huoneeseeni tuotiin jossakin vaiheessa kolme pulloa kylmää olutta. Samoin illallisen ratkaisin puhelinsoitolla ja vartin päästä huonepalvelija toi mahtavan annoksen Chicken Fried Rice Specialin noin kaksi euroa;) Tuossa prinsessasängyssä aion nukkua ensi yöni…
 

Tässä Nelly Star- hotellihuoneeni. Tuohon prinsessa-sänkyyn joudun kallistumaan yksin. Tilaa olisi ollut muutamalle muullekin. Tuota verkkoa tuskin avaankaan, koska hyttysiä ole näkynyt.

 



Tiistai 23.2.2016 Vavuniya – Anuradhapura 66 km / # 1313 km, +425 m/ -427 m

Reitti: https://ridewithgps.com/trips/7935286 ja https://ridewithgps.com/trips/7935785

   
Tiistaina aamupäivällä yhdentoista aikaan läksin polkemaan kohti Anuradhapuraa. Olin varannut aamiaisen jälkeen sieltä hotellin Booking.comin valikoimasta. Tein tietoisesti itselleni helpomman päivän kahden kuuman ja rankan ajopäivän jälkeen. Tänään oli matkaa tiedossa vain noin kuutisenkymmentä kilometria. Nämä kuvassa näkyvät koululaiset olivat ryhmittyneet lähtöäni juhlistamaan;) Taisi olla joku koulun juhlajuttu, koska paikalla oli myös paljon hienosti pukeutuneita vanhempia.
 

Tässä koululaisryhmää vastaa kootaan järjestykseen. Takavasemmalla vanhemmat seuraavat tilaisuutta.

 

Varasin jo aamulla kohdehotellini Crystal V Tourist Resort ison Anuradhapuran keskustan liepeiltä. Katselin montaakin eri vaihtoehtoa aamulla Booking.comin applikaatiosta. Tarjontaa oli nyt paljon, koska olinhan nyt tulossa Sri Lankan turismin yhteen keskipisteeseen. Niin kutsuttu Kulttuurikolmio alkaa Anuradhapurasta ja muut kolmion kärkipisteet ovat Polonnaruwa ja Kandy. Aamiainen Nelly Star-hotellissani oli tyypillinen paikallinen buffe. Stringhoppersia, maustekastiketta, vaaleaa leipää ja teetä sekä marmeladia. Ei mikään näyttävän näköinen, mutta fillaristille sopivan tukeva pakkaus ajamiseen. Ei täällä ainakaan laihtumaan pääse…harmi sinällään!

 

Tiistaipäivän reittini näkyy kartasta. Linkissä on tarkempaa tietoa.

 
Parin päivän väkisinajamisen jälkeen tänään oli ihan eri tunne. Eilinen 36 astetta iltapäivällä varjossa oli tippunut parilla kolmella asteella ja eron kyllä aisti. Tietysti toinen tekijä oli psykologinen. Olin varannut majapaikan ja sinne ei ollut matkaa kuin noin kuutisenkymmentä kilometriä. Itätuulikin oli tänään suotuisampi, koska ajoin etelään. Ajelin pikkuhiljaa ja pidin taukoja aina välillä. Nestettä täällä kyllä kuluu!
 

Buddha-patsaita tulee vastaan tasaiseen tahtiin. Tässä hieno yksilö tamhili-palmujen katveessa. Noita keltaisia hedelmiä tulee nautittua päivittäin.

 

Maisemat alkoivat muuttua hyvinkin reheviksi tänään. Voimakas vihreä oli pääväri. Paljon matkan varrella oli kosteikkoja. Joskus ihmetyttää täällä kuumassa ilmanalassa, mistä tuo vesi löytyy. Vesilinnut tykkää ja luonto elää. Ajoin hyväkuntoista A9-tietä suurimman osan. Vasta tultuani Rambewaan, tie muuttui A20-tieksi ja suuntana oli Anaradhapuran iso kaupunki. Tulin kaupunkiin jo kahden kolmen välillä iltapaivällä ja keskustan tuntumassa näpyttelin PikkuGeelle hotellini katuosoitteen. Hyvin PikkuGee vei perille.
 

Tässä kuvassa silmäni lepää. Linnut viihtyvät tässä maisemassa, vaikka kuvaan ei taitanut nyt tallentua yhtään.

 

Majoituin mukavan tuntuiseen hotelliin ja läksin liki samantien pyöräni kanssa katsomaan vielä kaupunkia, mihin oli tultu. Noin kahdeksan kilometrin kaupunkikierros kehkeytyi noissa merkeissä. Iltapäivälounas ja palautuskaljojen hankinta olivat tärkeimmät tunnusmerkit tuon sightseeing-kierrokseni aikana. Iso ja vilkas kaupunki. Nyt kello on jo iltakahdeksan paikallista aikaa. Yritän saada tämän blogipostaukseni pois käsistä joko nyt loppuilllalla tai sitten aamulla. Huomenna yritän lähteä katsomaan, mitä tapahtuu tuolla Sri Lankan Kulttuurikolmion sisällä!
 

Olen ihmetellyt jo pitkään, miten paljon näin pienessä maassa on sotilastukikohtia. Olisikohan tuo sisällissodan peruja vai mitä? Aikaahan ei siitä ole kulunut paljoakaan.

 

Advertisements
Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s