Sri Lankan Kainuu, Lappi ja Rovaniemi

 

 

Tässä viihtyisässä Bridge View-hotellissa Batticaloassa olin kaksi yötä. Oli aika hyvästellä ja lähteä ajamaan ylös itärannikkoa.

 

Olin viettänyt jo kaksi yötä mukavassa Bridge View hotellissa vajaa kaksi kilometriä ydinkeskustasta. Hotellin nimi juontanee siitä, että hotellilta tie keskustaan vie isolle sillalle, jonka tuntumassa hotelli on. Varsinkin hotellin henkilökunta oli mukavaa väkeä. Kaksi nuorehkoa tarjoilijapoikaa tulivat hyviksi tutuiksi, kun yleensä istuin IPad edessäni huoneeni alapuolella olevalla patiolla. Mutta nyt oli aika jatkaa matkaa itärannikkoa ylöspäin kohti luodetta ja Trincomaleeta. Koska Trincoon oli noin 140 kilometrin matka, suunnittelin sen kahden päivän etapiksi. Mutta toisin kävi!

Nämä kaksi nuorta fillarimiehen alkua tapasin tänään jo alkumatkalla.

Tiistai 16.2.2016 Batticaloa – Trincomalee, 145 km / # 842 km, +805 m / -802 m

Reitti: https://ridewithgps.com/trips/7866514

Alkumatkassa tänään oli paljon uimarantoja ja sitä kautta myös turisteille suunnattuja palveluita. Olin jo etukäteen katsellut Booking.com-valikoimaa, mikä keskittyi noin 40 kilometria Batticaloasta olevalle niemiseudulle. Mutta sen jälkeen Bookingin tarjonta tyssäsi. Itse suunnittelin välietapikseni tänään noin 70 kilometrin matkan. Kun lähestyin Vakarai-nimistä paikkaa, kysyin naviltani PikkuGeeltä hotelleista. Se ilmoitti yksikantaan: ei ole ensimmäistäkään hotellia ennen tosi kaukana olevaa Trincomaleeta. Tiedustelin myös aina välillä paikallisilta ihmisiltä hotelleista tai huoneista. Sain hyvin epämääräisiä vastauksia. Joku sanoi, että tuolla kymmenen kilometrin päässä on jne. Ajoin aina vain eteenpäin eikä majapaikkoja näkynyt. Jotenkin tuli tuntuma, että ihmiset haluavat auttaa tai antaa myönteisen vastauksen turistille….niin monta kertaa sain ohjeita, mutta aina tuloksetta.

Yliopistoja ja myös avoimia olen tavannut matkani aikana jo monta. Samoin monia muitakin sekä ammatillista tai lukiokoulutusta antavia oppilaitoksia. Kuvia en ole ottanut, koska olen jo eläkkeellä;)

 

Kun olen kouluihminen entiselta ammattiuraltani, olen aina katsellut sillä silmällä täälläkin opinahjoja. Tuntuma on , että Sri Lankassa koulutus on arvossaan. Olen nähnyt paljon alakouluja, joissa vilkkaat lapset koulupuvuissaan vilkuttavat pyörämiehelle. Gollege lienee paikallinen lukio, niitäkin on näkynyt. Samoin Vocational Training Centrumeita on tullut vastaan siellä ja täällä. Tänään pysähdyin Eastern Universityn kampuksen eteen katsomaan vähäksi aikaa yliopisto-opiskelijoita. Siellä täällä on näkynyt myös Open University-kylttejä tai rakennuksia.

Nyt en enää muista mistä kaupungista toivotettiin poislähtöä näin komeasti.

 

Läksin tänään matkaan vasta puoli yhdentoista pinnassa enkä pitänyt mitään kiirettä, koska ajattelin matkaa olevan edessä vain 60-70 kilometriä. Pyörän matkamittari putosi hotellissa kivilattialle ja meni jotenkin jumiin. Onneksi olin ottanut vanhan mittarini mittariosan mukaan. Pysähdyin heti keskustaan vievällä sillalla ja vaihdoin mittarit. Kaksi poliisia tuli ihmettelemään touhuani ja kysyivät mikä hätänä. Muutama sana siinä vaihdettiin matkastani. Hyvin alkoi vanha mittarini toimia. Kaikkea vanhaa ei kannata heittää pois. Fillarinavini PikkuG ohjasi minut Batticaloasta ulosmenotielle. Maisema oli tänään tasaista ja aika karuakin. Oli iso ja silmään pistävä ero länsirannikon turistialueiden ja itärannikon harvaan asutun alueen välillä. Mitä pidemmälle ajoin sitä harvemmaksi asutukset muuttuivat. Ristin mielessäni alueen Sri Lankan Kainuuksi. Tosin Kainuussa ei ole merta, mutta yhtymäkohtina sijainti, seudun osin alikehittyneisyys ja harva asutus.

Näitä pikkutemppeleitä on tasaisen tappavaan tahtiin tien varrella. Olisikohan Buddha-uskovaisten?

 

Loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen, että minun pitää ajaa aina Trincomaleeseen asti majoittuakseni. Tuo mielikuva  syntyi, kun matkaa sinne oli vielä 50-60 kilometriä ja olin sentään jo ajanut liki 90 kilometriä. PikkuG tunnisti ensimmäiset hotellit vasta Trincomalessa. Oli karu tunne lähteä vetämään vielä tuo matka. Onneksi tänään oli pilvinen sää, joten aurinko ei lisännyt tuskaa. Lämpöä oli kuitenkin koko ajan yli kolmenkymmenen, ettei mistään huviajelusta ollut kyse. Olin koko ajan tietoinen myös ajan kulumisesta. Vaikka olin ajanut sangen reipasta retkivauhtia eli keskari oli  jopa hiukan yli 20 kilometriä tunnissa, tiesin etten voi ehtiä perille valoisan aikana. Mutta ei siinä auttanut muu kuin ottaa luu tyhjään kouraan ja antaa mennä!

 

Trincomalee ja Sri Lankan Kainuu näkyy oikealla ylhäällä. Siitä ylös päin vielä Sri Lankan Lappi ja sen keskus Rovaniemi alias Jaffna;)

 

Hämärä alkoi haitata joskus kuuden pinnassa. Panin ensin takavalot päälle. Kypärään laitoin kiinteän punaisen ja satulaputkessä olevaan tehokkaaseen lediin sytytin vilkkupunaisen. Aurinko laski noin 18:15 ja sen jälkeen aika nopeasti hämärä lisääntyi. Jossakin vaiheessa pysähdyin ja kaivoin sivulaukusta pienen, mutta tehokkaan etuvaloni ja kiinnitin sen ajoradan puolelle peilin varteen. Loppujen lopuksi ajoin arviolta noin kolme varttia ihan pimeässä. Hankalinta oli vastaan tulevien autojen häikäisyt. Itse näin kohtuullisen hyvin etuvalollani ja uskon myös, että takaapäin olin hyvinkin näkyvä kulkuneuvo. Toisaalta ihmetytti, kun ohittelin paljon aivan pimeitä pyöräilijöitä. Täällä on heti jo Batticaloan jälkeen seudun alikehitys näkynyt pyöräilijöiden määrässä. Länsirannikko oli täynnä mopoja ja kevytmoottoripyöriä. Itärannikolla taas fillari on yleiskulkuneuvo, jolla liikutaan ja kuljetetaan mitä erilaisimpia kuormia.

 

Sri Lankassa on aika monta olutmerkkiä, mutta tämä lienee yleisin. Olutta saa kahta vahvuutta 4,8% ja 8,8%. Maistuu!

 

Vihaan pimeässä ajamista ja pyrin aina reissuillani ajoittamaan ajoni valoisaan aikaan. En muista montakaan tapausta, jolloin olisin joutunut ajamaan pimeässä. Oli aika hurja tunne lähestyässäni sadantuhannen asukkaan kaupunkia vilkkaassa iltaliikenteessä. Onneksi olin antanut PikkuGeelle ohjat hotellin haussa. Yhden oharin teimme, mutta sitten tärppäsi. Majoituimme Silver Inn-hotelliin keskustan tuntumassa joskus iltaseitsemän ja kahdeksan välissä. Noissa hotellien haussa PikkuG on parhaimmillaan! Koska tänään ei ollut kovin kuumaa, illalla on noin 26-28 astetta, otin tuuletinhuoneen 2000 Rs. AC eli koneilmastoitu huone olisi ollut tonnin lisää. No kaljaan meni tuo erotus. Kun hotellissa ei ollut olutta, respavirkailija sanoi, että hän hakee. Pyysin kolme isoa Leijonaa (Lion Lager 625 ml pulloa). Kaksi niistä kului jo suihkun yhteydessä & jälkeen ja kolmannen säästin illalliselle.

img_3326-1

Aivan hotellini vieressä soi musiikki ja hotellivirkailija kertoi sen oloevan musiikkifestivaali. Mukaan vaan!

 

Tässä festarien myyntiosastoa. Tuo nainen mustassa kaavussaan lienee muslimi, joita tällä seudulla on runsaasti.

 

Taisin jo kertoakin jossakin vaiheessa, että hotellin vieressä oli iso häppening. Läksin katsomaan sitä illallisen jälkeen. Ostin aluelipun 150 Rs eli noin euron ja painelin portista sisään. Oli mielenkiintoista katsella ja kuvata paikallista festivaalitouhua ja ihmisiä. Ja toki huomasin, että minuakin seurattiin. Tosin se oli ihan myönteistä huomiota, sain peukutuksia jne. Toki en ollut edes ainut tämän ikäinen kääpä. Aika paljon alueella oli perhekuntia vauvasta vaariin. Toki suurin osa porukasta oli nuorta festariporukkaa!

Ja tässä lisää värien kirjoa pimeässä yössä.

 

 

img_3333-1

Houkuttelevia värejä tässäkin!



Ke 17.2.2016 Trincomalee – Padaviya,  92 km / #934 km, + 632 m / – 586 m

Reitti: https://ridewithgps.com/trips/7882285



Outo tunne. Olen ensimmäistä kertaa totaalisesti ilman nettiä tällä reissulla. Ihan kädetön olo. Olen sentään sitä sukupolvea, joka pärjäsi ilman kännyköitä, ilman tietokoneita tai ilman internettiä pitkälle miehuusikään. Kirjoitan tätä blogia offline-tilassa muistiinpanosovelluksella. Majoituin tänään hiukan ennen pimeän tuloa pieneen kaupunkiin Padaviya. Subasiri Guest on paikkakunnan ainoa hotelli.

 

Tämä komea buddha-rukoushuone oli aivan Trincomaleen hotellini vieressä. Aaamulla tein pienen turistikierroksen ennen kaupungista pois lähtöä.

 

Läksin keskiviikkona liikenteeseen Trincomaleesta vasta noin yhdentoista pinnassa. Ajelin sitä ennen lyhyen noin viiden kilometrin kaupunkiin tutustumiskierroksen. Alkumatkasta ohitin Uppuvelin ja Nilavelin, molemmat kuuluisia rannoistaan. Jälkimäisen rannan kävin kurkkaamassakin ja otin muutaman kuvan. Ajoin koko päivän rantatietä eiliseen tapaan. Meri näkyi aika usein oikella. Alkumatkasta olisi ollut majoitusta noin 40 kilometriin saakka, mutten halunnut niin nopeasti pysähtyä. Mutta sitten majoitus tyssäsi…oli aikalailla eilinen kuvio, PikkuG ei tunnistanut majapaikkoja, ihmiset neuvoivat vähän mihin sattuivat, eikä majapaikkoja tullut vastaankaan.

 

Tässä Corratec-ratsuni haistelee raikasta meri-ilmaa ja ihailee Nilavelin rantaa.

 

Tänään taas oli ongelmia huoneen löytämisessä eilisen tapaan. Jos eilen ristin Batticaloan ja Trincomaleen välin Sri Lankan Kainuuksi, niin tämän päiväinen alkoi jo muistuttaa Lappia. Niin harvaan asuttua ja karua maisemaa varsinkin matkan loppupuolella oli tänään . Olen alkanut jo hieman katua, että kohdistin reittini tänne Sri Lankan pohjoisosaankin. Tänään oli toinenkin riesa kuin majapaikan löytämisen vaikeus. Tänään satoi ensimmäistä kertaa reissullani. Muutaman minuutin pikku ripauksia on tullut joskus muutaman kerran kahden viikon aikana, jonka olen ollut täällä. Tänään satoi ihan oikeasti. Välillä oli pienen trooppisen myrskynkin elkeitä. Jo aamulla sää oli painostava, ikään kuin olisi ollut ukkosta ilmassa. Ja iltapäivällä tuli vettä oikein huolella niin kuin vain voi sen yhden tunnetun naisihmisen persauksesta. Vettä tuli välillä niin, että se alkoi kertyä pieneksi tulvaksi. Varmaan tunnin verran pidin sadetta ja kovaa tuulta yhden kojun lipan suojassa, mutta sitten päätin, että mennään.

Tässä vaiheessa ei vielä satanut, mutta oli nihkeän kostea ja painostava ilma. Tuonne sisäänkin olisi päässyt, jos olisi riisunut kengät jaloistaan.

 

Panin kevyen sadetakin niskaani ja kengänsuojat fillarikengien päälle, satulalaukun päälle sadesuojuksen ja mukaani ottamani Assaverin (olisiko suomennos Persauksen pelastaja?) takalokasuojan jatkoksi. Sinällään ilma oli edelleen lämmin. Pyöräni mittari näytti sateessakin alkuillasta 26 astetta, kun se päivällä ennen sadetta oli ollut joku 32 astetta. Vettä tuli aika ajoin hyvinkin runsaasti. Ei oikein tahtonut kunnolla eteensä nähdä. Liki sata kilometriä piti tänään polkea ennen kuin kämppä löytyi. Sade alkoi jo noin kahden pinnassa. Ja sitä jatkui oikeastaan aivan pieniä taukoja lukuunottamatta siihen asti kuin läpimärkänä noin kuuden pinnassa lopulta löysin hotellin. Nyt sain vinkin reilu kymmenen kilometriä ennen määrän päätä ja varmistin sitä useaan otteeseen. Olin hyvin epävarma löytyykö vai ei. Lopulta onneksi löytyi ja pääsin läpimärkänä huoneeseen ja suihkuun. Takaisku oli tuo internetin puuttuminen, joten soittaa pirautin lyhyen puhelun kotisuomeen vaimolle, ettei hermoile.

Illallisen söin iltayhdeksän jälkeen ja nyt on napa täynnä riisiä&currya kuinkas muuten, tällä kertaa kalalla höystettynä. Kellon on jo puoli yksitoista. Eiköhän tässä pidä painua pehkuihin. Aamiainen sovittiin noin aamuyhdeksän aikaan.

Näin komealta näytti hieman ennen sateen alkua. Kameraa en viitsinyt kaivaa esiin sateen alettua.

 


Torstai 18.2.2016 Padaviya – Mullattivu 70 km / # 1004 km, 

Reitti: https://ridewithgps.com/trips/7882344  (reittilinkki näyttää myös bussilla ajetun matkan ts. pyörällä 70 km ja bussissa 118 km)


Vasta nyt aamulla tajusin kartalla, missä oikein olen. Kyseltyäni illalla sateessa rannikolla ihmisiltä majapaikkoja ja saatuani paikannimen, laitoin pikkuGeen hakuun tuon Padaviyan kaupungin. Mutta nyt vasta offline-Here-karttasovellus näytti minulle paikan, missä todella olin. Olin ajanut aika pitkään PikkuGeen ohjauksessa rannikolta poispäin länttä kohti, joten lisää matkaa tulee Jaffnaan. Ei sitä sateessa ja hämärässä tajunnut mihin suuntaan oli menossa. Välillä ihmettelinkin, kun tie muuttui pomppuiseksi ja hyvin erilaiseksi kuin rannikolla. Nyt pitää ottaa aamiaiselle kartta mukaan ja kysellä hotellin isännältä, minne päin täältä oikein kannattaa jatkaa… Huh oikein pieni hiki nousi!

 

Näin hempeä seinämaalaus kummallista kyllä armeija-alueen vieressä. Näillä seuduin oli silmiin pistävän paljon tukikohtia. Olisiko ollut sisällissodan peruja. Olihan tämä itäinen ja pohjoinen Sri Lanka tamilisissien tukialuetta ja siten vallanpitäjien vastaista.

Uusi aamu ja uusi päivä kaiken muuttaa voi! Keskiviikkoaamu valkeni kauniina. Enää ei juuri ollut tietoakaan eilisestä myräkästä. Mitä nyt kuivumatonta vettä siellä täällä, tulihan sitä eilispäivänä melkoisesti. Söin tukevan Sring Hoppers-aamiaisen Subasiri Guest House-majapaikassani. Maksoin laskuni ja läksin PikkuG-ohjauksessa kohti rannikolla sijaitsevaa Mullaittivua. Arvioin, että tuon eilisen harhaanajon seurauksena tuli noin viitisenkymmenen kilometrin mutka matkasuunnitelmaani. Mutta olinhan löytänyt majapaikan tuon harharetken seurauksena!

Tätäkin tietä ajoin reilu viisi kilometriä. Tässä hyväkuntoinen kohta. Lähinnä tuon maiseman takia otin kuvan.

 

Matka sisämaasta rannikolle päin oli sangen vaihteva. Alussa oli hyvää tietä, mikä sitten muuttui huonoksi päällysteeksi. Reilu viitisen kilometriä ajoin päällystämätöntäkin tietä. Mäkiäkin oli aika paljon. Ne tosin olivat aika lyhyitä, mutta saivat aina välillä pulssin nousemaan kuumassa ilmanalassa. Sää tänään taas oli tavanomainen noin 32-33 astetta varjossa iltapäivällä ja toki pyörän päällä kymmenisen astetta enemmän. Yhden teetauon pidin jo alkumatkalla maaseudulla. Jännä miten vähän täällä maaseudulla osataan englantia, vaikka sen pitäisi olla Sri Lankassa sangen yleinen kieli. Syy varmaan on sekin, ettei vanhempi väki varsinkaan maaseudulla ole käynyt kouluja.

Eilisen sateen jälkiä näkyi vielä tänään iltapäivälläkin. Tuon armeijan auton perässä väistelin useamman kilometrin kuoppia. Hyvin Corratec-ratsu pärjäsi!

 

Rannikolle oli majapaikastani aika tasan neljäkymmentä kilometriä. Kun rannikko lähestyy, sen aistii siitäkin, että tulee suolainen maku. Hiki valuu suuhun ja mereltä puhaltavan tuulen mukana tulee myös suolaista usvaa. Kohta meri tulikin taas harharetkeni jälkeen näkyviin. Alun perin minun ei pitänyt poiketa ollenkaan rannikolta pois. Tänään ei pyörä oikein kulkenut. Olisikohan siihen ollut syynä pari edellisen päivän kovaa ajoa. Olinhan ajanut kahtena päivänä liki 250 kilometriä, hakenut majapaikkoja ja osin kärsinyt sateesta ja pimeästä. No onneksi oli lyhyt vain kolmenkymmenen kilometrin matka Mullaittivuun, mistä ajattelin etsiä majapaikan.

Koululaisia on ollut matkan varrella paljon kannustamassa. Pojat uskalsivat tulla portin väärälle puolelle, vaikka säännöt kielsivät sen välitunnilla. Opettajakin näkyy taustalla.

 

 

Tässäkin näkyy ainakin osin eilinen kaatosade, joka aiheutti pientä tulvan poikasta.

 

Nämä leidit olivat otettuja kommenteistani. Varsinkin punapukuinen ymmärsi englantia. Harva täällä maaseudulla osaa englantia.

 

Tässä olen jo rannikolla. Kaunista kukkaketoa ja pieni sisälahti rantatien sisämaan puolella.

Mutta toisin kävi! Tulin aika tasan kahdelta iltapäivällä kaupunkiin. Ajelin sitä ristiin ja rastiin ja katselin majapaikkoja. Sitten pysähdyin ja kysyin kahdelta nuorelta mieheltä. Toinen heistä osasi kohtuullisesti englantia. Yksi hotelli olisi löytynyt kaupungista. Mutta sitten minulle välähti ja kysyin myös bussivuoroa täältä Jaffnaan. Kaveri sanoi, että niitä menee tunneittain ja neuvoi missä on bussin päätepysäkki. Kiitin ja suuntasin heti sinne. Sieltä löytyi Jaffna-bussi ja kuljettaja sanoi, että lähtee kymmennen minuutin päästä. Seuraava pikkuhaaste oli saada Corratec-ratsuni mahtumaan bussin pieneen takatavaratilaan. Otin etupyörän irti ja juuri ja juuri saimme kuskin kanssa sovitettua pyöräni sinne.

Linja-autossa on tunnelmaa. Tosin tässä vielä odotellaan lähtöpaikalla matkustajia. Kohta bussi oli täynnä kuin Turusen pyssy! Likikään kaikille ei riittänyt istumapaikkaa.

 

Ei muuta kuin bussikyytiin! Kyse ei ollut mistään turistibussista vaan ”paikkallistösästä”, mikä pysähtyi liki 120 km matkalla melkein joka ”maitolaiturilla”. Ihmisiä tuli ja meni. Ei ollut kallistakaan, aikuinen 250 Rs ja pyörä 150 Rs eli yhteensä vajaa kolme euroa. Bussi oli välillä aivan täynnä, seisomassa taisi olla parhaimmillaan enemmän kuin istumassa. Matkustajina oli hyvin erilaista seurakuntaa, koulusta palaavia koululaisia oli paljon. Oli mielenkiintoista seurata matkustajatulvaa. Tosin aika äkkiä uni valtasi Fillarantin ja nukuin mukavat päivätorkut avoimen ikkunan ilmavirran tuulessa. Matka kesti kaikkiaan tasan kolmetuntia, joten keskariksi tuli 40 km tunnissa… Fillarilla tuohon matkaan olisi retkivauhtia mennyt vähän yli tupla. Tosin tänään olin onnellinen, että valitsin bussikyydin. Sain sillä tavallaan säästettyä yhden päivän lisää matkakassaani!

Nämä iloiset koulupojat olivat matkaseuraani alkumatkasta. Bussi pysähteli vähän väliä ja väki vaihtui.

 

Jaffnaan bussi saapui 17:30. Otin pyöräni tavaratilasta ja panin sen pikaisesti ajokuntoon satojen ihmisten ihmetellessä bussiasemalla touhujani. Minulla oli aikaa reilu puoli tuntia hakea majapaikka ennen hämärän&pimeän tuloa. Panin rakkaan navini PikkuGeen hommiin. Se näytti, että aivan lähistöllä on useitakin hotelleja. Valitsin ensimmäisen listalta ja PikkuGeen ohjeilla ajoin vajaan kilometrin matkan. Gnaanams Hotelli on kuulemma Jaffnan vanhimpia ja perinteisimpiä hotelleja. Nopeat kysymykset, toimiiko netti ja mitä maksaa. Toimii kuulemma hyvin ja hintakin on ihan hyvä 3850 Rs aamiaisella, AC-ilmastoinnilla, jääkaapilla ja ihan siisti kämppä kaiken kaikkiaan. Olin ajatellut olla Jaffnassa parikin yötä, mutten uskaltanut suoralta kädeltä ottaa kuin yhden yön majoituksen. Huoneessa todettuani nuo perusasiat hyviksi, menin melkein heti alas respaan ja varasin toisenkin yön. Kaveria hiukan nauratti nopea mielenmuutokseni!

img_3338

Illallisella söin ulkona hämärässä Gnanams Special Fried Rice-annoksen (450 Rs / 3 euroa). Toivat turistille miedosti maustetun ja pyysin heti kulhon voimakasta maustekastiketta… Tykkään!

Torstai oli loistopäivä. Olin päässyt liki kaksisataa kilometriä eteenpäin ja aikataulut natsasivat loistavasti. Hotellikin löytyi kuin tilauksesta. Tästä on hyvä jatkaa vapaapäivälle Jaffnaan tutustuen. Torstaina napsahti myös tuhat fillarilla ajettua kilometriä täyteen tällä reissulla. Saldo on nyt 1004 kilometriä! Kai sitäkin pitää jotenkin juhlistaa?


Perjantai 19.2.2016 Välipäivä  Jaffnassa,  39 km / # 1043 km, +207 m / -207 m

Reitti: https://ridewithgps.com/trips/7891665


Hyvin nukutun yön jälkeen oli mukava herätä uuteen päivään, kun perusasiat olivat taas mainiosti mallillaan. Googletin hiukan Gnaanams Hotelliani. Se on rakennettu 1982 ja on yksi vanhimpia Jaffnan hotelleja. Sisällissodan aikana Sri Lankan asevoimat ottivat sen tukikohdakseen peräti 24 vuodeksi. Se toimi 51-2 prikaatin päämajana. Hotelli palautettiin omistajilleen vasta vuonna 2011 ja avattiin uudistettuna tuon vuoden vappuna. Eli samoissa tosin nyt peruskorjatuissa huoneissa, joita on 32 kappaletta, on tehty sotahistoriaa.

 

Gnaanams-hotellini Jaffnassa oli peräti 24 vuotta sisällissodan aikaan Sri Lankan asevoimien tuklkohtana. Taisi silloin meno olla erilaista.


Aamulla oli erikoinen, mutta mukava herätys. Herään yleensä noin kuuden pinnassa. Puoli seitsemältä soi ovikello. Olin ihmeissäni, mutta menin avaamaan. Siellä oli kohtelias nuorimies tarjotin täynnä teemukeja yksi joka huoneeseen. Puolen tunnin päästä sama kaveri soitti taas ja tuli hakemaan tyhjän teemukin pois. Aika persoonallinen tapa aloittaa päivä hotellissa! No siitä sitten ulos aamiaiselle. Tänään olikin ensimmäinen buffe-aamiainen tällä matkalla. Paikallisia ruokia, nuudelia ja riisiä eri muodoissa, lihaa ja leipää sekä erilaisia maustekastikkeita. Haarukan ja lusikan sain pyytämällä samoin kuin ison kannun mustaa teetä. Paikalliset asukkaat söivät sormineen niin kuin täällä on tapana. Hotelliasukitkin tervehtivät kohteliaasti matkamiestä ja kyselivät kuulumisia. Aamupäivä menikin blogitouhussa ja nyt puolen päivän jälkeen aion ottaa fillarin alleni ja lähteä katsomaan kaupunkia ja sen lähiympäristöä.

Dutch Fortin jykevät muurit näkyvät rannassa. Taustalla olevan moskeijan nimeä en ole vielä selvittänyt.

Tuumasta toimeen! Hyppäsin Corratec-ratsuni selkään ja se oli innoissaan, kun mukaan ei lastattukaan laukkuja. Lämpimässä myötätuulessa ajoin meren rantaa ja rantatiellä katselin suurta Dutch Fortia, mikä on suurin koko Aasiassa. Siitä matka jatkui sitten massiiviselle kaupungista lähisaarille johtavalle mannersillalle. Sitä oli kiva päästellä hyvään myötäiseen (tunne oli kuin sähköavusteisella olisi ajanut). Jaffnan keskustasta luoteeseen noin kymmenen kilometrin päässä on iso Velanai-saari. Ajelin saarta ristiin rastiin ja katselin sisällissodan tuhon jälkiä.

 

Kalastajat olivat työssään, kun ajoin manteresiltaa jaffnasta saarille.

 

Sri Lankan sisällisota oli karu tapahtuma vuosina 1983 – 2009. Siinä osapuolina olivat Sri Lankan hallituksen asevoimat (100 000 – 150 000) apunaan Intian rauhanturvaajajoukot (jopa 100 000) ja Tamilitiikerit (6000 – 30 000). Sodan alun jälkeen noin 70 000 ihmistä sai surmansa. Norja oli välittäjänä konfliktissa vuonna 2001-2006, mutta tulitauko raukesi vuonna 2006 ja sotatoimet jatkuivat aina vuoteen 2009 saakka. Operaatio Wannin avulla Sri Lankan armeija onnistui hitaasti mutta varmasti saartamaan tykistön ja maajoukkojen avulla Tamilisissit aivan maan pohjoisosaan ja surmaamaan koko Tamilitiikerien johtoportaan. Sodassa tapahtui kummallakin puolella paljon ihmisoikeusrikoksia, joita ei ole päästy tutkimaan Sri Lankan hallituksen nihkeän suhtaumisen vuoksi.

 

Saaren toisella puolella oli lomakeskus, jonka viereisellä rannalla haistelimme meri-ilmaa Corratec-ratsun kera.

 

Ajoin jo aiemmin kertomallani saarella, missä oli paljon jälkiä sodan tuhoista. Saari ja sen niemeke lienee strategisesti tärkeä paikka, johon on kohdistettu massiivisia sotatoimia. Koko ajan oli näkyvissä isoja ilmeisesti pommien tai raskaan tykistön kranaatinkuoppia ja rikottuja betonirakennuksia, mitä ei ollut korjattu. Myös Jaffnan kaupungissa on vielä jälkiä sisällissodasta. Ihmsten mielissä lienevät suurimmat arvet, onhan sodan loppumisesta kulunut vain vajaa kymmenen vuotta. Jaffnan seutu on edelleen vahvasti tamilien edustamaa aluetta.

Sisällissodan runtelemis rakennuksia oli runsaasti.

 

Sisällissodasta on paljon tietoa. Panen tähän suomenkielisen Wikipedia-artikkelin linkin, missä taustoitetaan sotaa ja sen syitä. Siitä saa myös kokonaiskuvan sodan kulusta. https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Sri_Lankan_sisällissota

 

Tämä lampi oli aivan Jaffnan keskustassa.

 

 

Keskustassa kuvasin myös tämän muistaakseni St Josephin kirkon.

 

Päivä meni vilkkaasti ja yritän nyt saada tämän blogin pois käsistäni. Alkaa jo nälkä vaivata ja kellokin on täällä kohta jo iltakahdeksan.

Mainokset
Kategoria(t): matkapäiväkirja, matkareitti, yleistietoa pyöräilystä. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Sri Lankan Kainuu, Lappi ja Rovaniemi

  1. Antti Karppinen sanoo:

    On nämä pitemmät postaukset todellisia helmiä 🙂 Ensin voi makustella fb:stä lyhyempiä settejä ja sitten naatiskella näitä isommalla suuttimella tehtyjä postauksia 🙂 Joka kerta oppii jotain uutta 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s