Itärannikolla… Batticaloa ja sen jälkeen kohti pohjoista.

Tämän värisymbioosin tapasin jo kohta Amparasta lähdettyäni. Vielä ollaan sisämaassa.

 

 

Sunnuntai 14.2.2016 Ampara – Batticaloa 71 km/ # 675 km, +348m/-375m

Reitti: https://ridewithgps.com/trips/7847555

Uusi päivä vanhat kujeet! Hyvästelin vaatimattoman huoneeni pitäjäpojan jo ennen yhdeksää. Yllättävän hyvin sain kuitenkin nukuttua tuon vaaleanpunaisen prinsessaverkon alla. En nähnyt unta edes siitä reilusta kolmesenttisestä paksuraajaisesta hämähäkkisuvun edustajasta, joka vaani saalistaan vessapytyn istuinkannen alla sinne ensimmäistä kertaa mennessäni. Onneksi vessapaperirullan tarkkaan tähdätty isku tainnutti sen lattialle ja viimeistelyn sain hoidettua liki satakiloisen olemukseni kengänpohjan painolla… Ei jäänyt kitumaan!

Näitä liikennehidasteita oli vähän väliä. Tuolta vaan oikean kaistan kautta ohi. Maassa maan tavalla!

 

Tänään oli tarkoitus polkaista sitten jo edellisessä postauksessa mainostamalleni itärannikolle ja tarkemmin noin 70 km päässä olevaan Batticaloan kaupunkiin. Reitti kulki noin kolmekymmentä kilometriä A31-tietä merenrannalle ja sieltä rantaa pitkin A4-tietä perille. Tiet olivat hyvässä kunnossa ja varsinkin alkumatkasta oli mukavan rauhallinen liikenne kaupunkien välissä. Nyt kun olin erkanemassa sisämaasta, maisemat muuttuivat karummaksi, pintakasvusto ei ollut niin rehevää kuin aiempina päivinä. Viljapelloilla on täällä nyt sadonkorjuuaika, moneskohan? Teiden varsille oli jopa pikkukaupunkien katukäytävien reunoille muovien päälle laitettu viljan jyviä kuivumaan. Noita asetelmia oli kilometritolkulla peräkkäin ja pienet leikkuupuimurit ajoivat samaan aikaan pelloilla. Vilja oli ilmeisesti vehnää, tosin pystyssä ollessa en sitä nähnyt. Lehmiä oli myös paljon näillä seuduin. Vähän väliä lehmälaumat pysäyttivät liikennettä varsinkin A31-tiellä, minkä laitamille maanviljelys oli keskittynyt.

 

Tyypillistä pikkukaupungin liikennettä. Nyt olen jo lähellä rannikkoa. Kaupungin nimeä en tiedä. Ihan hyvä täällä on ajella, kunhan pitää aistit hereilä.

 

Rannikolle tullessa oli kaksi vilkasta kaupunkia. Ensin vähän pienempi Karathivu ja kohta sen jälkeen iso Kalmunai. Karathivussa törmäsin heti valtavan isoon ilmeisesti Buddha -temppelikokonaisuuteen. Täällä idässä näkyy kaduilla ja temppeleissä oikea uskontojen sulatusuuni. Buddhalaisuus, hindulaisuus, muslimiuskonto ja erilaiset lahkouskonnot ovat edustettuina. Kaduilla kulkee musliminaisia täysin peittävässä kaavussa vain silmäaukot näkyvät. Lisäksi olen törmännyt Hare Krisna-temppeleihin ym.  Tamilit, sinhaleset ja muslimit asuvat sulassa sovussa. Tai en ole varma tuosta adjektiivista, onhan sisällissodasta kulunut vain lyhyt aika. Itärannikko oli sodan pahimpia alueita, minkä lisäksi vuoden 2004 tsunami kuritti varsinkin alempaa itärannikkoa julmasti. Lännen ja idän välillä näkyykin elintasoero edelleen selvästi. Tämän temppelin nimeä yritin selvittää googlen avulla, mutten onnistunut. Komea kokonaisuus joka tapauksessa!

 

Mahtavia nämä temppelirakennelmat! Tuo Corratec-ratsuni antaa hieman mittakaavaa.

 

Aikamoista käsityötaidetta nämä temppelien yksityiskohdat esittävät myös. On siinä jokunen miestyötunti kulunut!

 

Temppelin sisäänajoportti oli komea myös. Kivasti sain kuvaan paikallisen fillaristin mukaan.

 

Temppelin portilla tapasin nuoren miehen. Tosin yhteistä kieltä emme löytäneet. Kun hän oli kovin kiinnostunut pyörästäni, esittelin sitä hänelle. Hän pääsi kokeilemaan myös ajoasentoa ja nappasin siitä kuvan. Apuajaja-ainesta selvästi…;)

Nuori mies oli ilmeisen kiinnostunut Corratec-ratsustani ja oli tyytyväinen päästessään sovittamaan ajoasentoa. Tallipaikka jäi vielä sopimatta, mutta toivottavasti fillarikipinä pitää!

 

Nuo fillarit kiinnostavat aina. Pysähdyin yhden pyöräliikkeen edustalle ja sieltä tuli pari kaveria keskustelemaan kanssani. Puhuttiin niitä näitä ja he kysyivät pyöräni hintaa. Olen hankkinut tuon kuvassakin näkyvän saksalaisen Corratec-ratsuni pari vuotta sitten muistaakseni Chain&Reaction-nettimyymälästä ja maksoin siitä silloin noin 700 euroa (oli edellisen vuoden malli). Vastaavasti kysyin heidän liikkeensä pyörien hintoja. Esimerkiksi kuvassa vasemmalla näkyvät maastopyörät, mitkä olivat kalleimpia maksoivat noin 15 000 Rs. Eli noin sata euroa. Tavallinen pyörä maksoi vain noin 6000-8000 Rs. Aika halpoja siis, mutta tottakai elintaso täällä on aivan erilainen kuin Euroopassa. Paikallinen Sri Lankan oma pyörämerkki on Lumella ja noita nuo kaikki taitavat ollakin. Oliskohan noille kysyntää muualla:)

 

Tässä näita Lumella-pyöriä aika kattava kirjo. Mites Petri Takala tai muut Hämptonin seudun pyöräliikkeet;)

 

Kun ajelin A4-rantatietä, monesti tien kummallakin puolen näkyi meri. Oikealla puolen siintää iso Intian valtamereen kuuluva Bengalin lahti. Vasemmalla taas on noin viisikymmentä kilometriä pitkä sisämeri, minkä Here-karttasovellus on nimennyt Batticaloan laguuniksi. Hyvä tuossa välissä oli fillaristin painella. Aina välillä oli sisällisodan jälkeen rakennettuja isoja siltoja erottamassa meren ja sisämeren. Vesilintuja näkyi paljon sisämeren puolella, koska siellä oli monin paikoin matalikkoa. Temppeleitä tuli vastaan tasaiseen tahtiin. Välillä tuntui kuin olisi ollut Intiassa, koska jokapuolella taajama-alueilla oli vapaasti laiduntavia lehmäryhmiä tai yksittäisiä laihannäköisiä lehmia, jotka nakersivat ennestäänkin lyhyttä joutomaaruohoa. Varmaan täällä tulee monin verroin lehmäkolareita Suomen hirvikolareihin verraten. Niin vapaasti ja ylätyksellisesti lehmät kuljeksivat yli ja välillä pitkin A4-valtatietä.

Näkymä sisämeren Batticaloa Lagoonin puolelle sillalta käsin. Kivasti nuo kaksi vesilintua vartioivat asemapaikkaansa.

Batticaloaan tulin siinä kahden kolmen pinnassa. Viitisen kilometriä ennen keskustaa annoin PikkuGeelle ohjeet hakea meille hotelli. PikkuG suunnisti ja Fillarantti&Corratec-ratsu vikisi. Kolme neljä hotellia tuli katsottua ennen kuin päädyin nykyiseen. Asun nyt Bridge View-hotellissa aivan keskustaan vievän sillan tuntumassa. Sain hotellin uudesta siivestä hienon ja tilavan huoneen, mutta sitten vaihdoin vaatimattomampaan nettiyhteyden takia. Ihan siisti ilmastoitu huone tämäkin on ja toivomuksestani laittoivat toiseen sänkyyn tällä kertaa sinisen prinssiverkon. Tosin huoneessa ei ole illalla hyttysiä näkynyt. Ehkä tuo jatkuva ilmastoinnin päälläpito karkottaa ne. Sen sijaan kun istuin liki puoleen yöhän huoneeni alapuolella olevalla patiolla, siellä niitä jonkin verran oli. Mutta ilman kysymistä minulle tuotiin hyttyssavu viereen. Söin ulkona illallisen ja kirjoittelin hyvässä wifi-yhteydessä blogia ja siirtelin monen päivän kuvat siihen. Täällä huoneessani yhteys on selvästi huonompi. Ihan mukava ja viihtyisä hotelli. Palvelusväkeä on monin verran enemmän kuin asiakkaita. Mitenhän tuo bisnes hoituu, kun huoneeni hinta on noin kaksikymppiä yö. Toli se on pelkkä huoneen hinta, aamiainen maksaa noin 300 Rs. , illallinen noin 400 Rs. ja iso 625 ml Lion-olut 300 Rs. Kaikki menee piikkiin, rahaa ei ole tarvinnut käsitellä. Saapa nähdä loppulasku;)

Maanantai 15.2.2016 reissun toinen välipäivä, 22 km / # 697 km, +139 m / -139 m

Reitti: https://ridewithgps.com/trips/7858237

 

Corratec -ratsuni korskeana hollantilaisten 1600-luvulla rakentaman vanhankaupungin muurin edustalla.

Tänään maanantaina ajattelin pitää reissun vasta toisen välipäivän reissaamisesta. Olin tykästynyt nykyiseen hotelliini ja olihan edellisestä vapaapäivästä jo hiukan reilu viikko. Pidin sen Gallen kaupungissa länsirannikolla reissuni ensimmäisellä viikolla. Yleensäkin fillarireissuilla olen ottanut tavaksi pitää noin yhden vapaapäivän ajamisesta viikossa.

En toki malttanut tänäänkään pysyä erossa pyörästäni. Halusin tutustua kaupunkiin ja sen lähiympäristöön. Mikäpä on parempi sighseeing-väline kuin polkupyörä. Voit pysähdellä helposti ja ajaa millaisia kujia tahansa. Ajelin tänään noin kahdenkympin lenkin kaupungin eri osissa ja samalla kiersin kaupunkia ympäröivän lähilaguunin. Panen tässä pötkönä muutaman kuvan vapaapäivästä.

Tässä sisääntulo vanhaankaupunkiin eli Batticaloa Forteen. Hollantilaiset ovat alunperin rakentaneet linnoitukset kaupungin ympärille 1600-luvulla.

 

Lähtiessäni kiertämään Batticaloa Lagoonia jouduin tällekin tielle. Hyvin Corratec-ratsuni tuosta selvisi!

 

Minulle ei selvinnyt mitä nämä ilmeisen köyhät naiset haaveillaan tuolta likaisesta laguunin vedestä etsivät, kaloja , helmiä, simpukoita, mitä?

 

Batticaloan vapaapäivä oli mielenkiintoinen ja tapahtumarikas. Kerron ensin ikävimmän tapahtuman. Kun ajoin noin iltapäivällä neljän pinnassa takaisin hotelliini ja olin juuri kääntymässä päätieltä vasemmalle. Noin kymmenen metrin päässä näin, että nuori arviolta reilu kymmenvuotinen tyttö lentää ajoradalle. Hän oli tulossa pyörällä vastakkaista suuntaa ilmeisesti koulusta ja oli kääntymässä myös hotellitielleni. Takaa tullut pakettiauto ajoi suoraan hänen päälleen ja tyttö pyörineen lensi muutaman metrin matkan. Hän yritti nousta ylös, mutta siihen syöksyi joku mies, joka nosti tytön syliinsä ja vei tien sivuun. Paikalle kertyi heti paljon uteliaita, enkä halunnut jäädä siihen töllistelemään. Tytön pyörä ja koulureppu jäivät keskelle tietä ja ajaessani hotelliin päin alkoi muutaman minuutin päästä kuulua ambulanssin ääni. Toivottavasti nuori tyttö selvisi!

Koulutytölle Buddhan siunausta, että selviää. Miksihän tämä väärin päin..,

Sitten oli toinen ihan toisenlainen mukava tapahtuma. Päivällä ajattelin ennen kaupungille lähtöä laittaa hieman öljyä pyörän ketjuihin. Noin 700 kilometriä olen ajanut reissua ilman mitään huoltotoimenpiteitä. Tai kerran sentään pikkupumpulla lisäsin hiukan ilmaa renkaisiin. Vanhassakaupungissa oli paljon pieniä pyöräliikkeitä ja kävin paristakin kysymässä öljyä. Ei löytynyt aina vaan neuvottiin eteenpäin. Sitten pysähdyin vielä yhteen, missä omistaja istui valkoinen paita päällä pehmustetulla sohvalla ja viittilöi minut sisään. Kysyin öljyä ja hän sanoi, että tottakai. Näytin vielä, että oikein pieni pullo. Samantien herra sanoi apupojalleen, että haepas tuolta autoni perästä. Kaveri tuli kanisteri mukanaan ja herra itse etsi jostakin pienen pullon, johon sitten sain lurutella ketjuöljyä. Kysyin mitä maksaa. Omistaja totesi, ettei toki mitään! Sanoi vielä, että laitat vaikka sähköpostilla terveiset jälkikäteen. Kysyin samantien oletko Facebookissa ja kaverihan innostui ja kaivoi Iphone kutosen taskustaan. Haettiin profiilini ja näin meistä tuli Facebook-kavereita. Oli muuten kolmas jo tällä reissulla.

• Öljyn hakureissulla sattuu ja tapahtuu;)

Ei tämä stoori tähän loppunut. Mies alkoi kysellä niitä näitä ja sanoi apupojalleen, että haeppas meille teetä. Täällä on yleensäkin tapana, että vähänkin johtavampi henkilö ei itse tee mitään vaan käyttää aina apukättä. Sen olen huomannut hotelleissa sun muualla. Juotiin siinä sitten teet yhdessä ja turistiin. Hän oli 54 vuotias ja oli pitänyt pyöräliikettään jo kolmisenkymmentä vuotta. Meillä molemmilla oli kaksi lasta ja kaksi lastenlasta. iät ja sukupuoletkin tulivat selväksi. Kun olin jo tekemässä lähtöä, hän halusi varta vasten panna vielä apupoikansa ottamaan meistä kuvat. Ensin kypärä päässä ja sitten riisuin senkin pois. Lopuksi tuo sympaattinen liikkeenomistaja halusi varta vasten antaa minulle vielä mustan solmion lahjaksi. En toki voinut siitä kieltäytyä;) Nyt olen siis öljypulloa ja solmiota rikkaampi matkamies.

 

Saamani solmiolahja toivottavasti ei ollut enne koulutytön tapaturmalle.

Saapa nähdä löytyykö solmiolla käyttöä! Oli kiva välipäivä paitsi tuo koulutytön ikävä tapaturma. Huomenna matka jatkuu rannikkoa kohti pohjoista. Seuraava isompi kaupunki on Trincomalee. Mutta sinne on vajaa 150 kilometriä, että pitää katsella ainakin yksi välietappi…

 

Väriä ja makua tässä maassa riittää! Lähde: Wikipedia Commons