Rannikolta pois pikkuhiljaa ja kohti kansallispuistoja

Hambantota on ehkä viimeinen rannikkokaupunki täällä etelässä, missä olen juuri nyt. Kova ajopäivä on takana. Ajelin Matarasta tänään liki 90 kilometriä kovassa noin 35 asteen helteessä. Välillä teki jo mieli luovuttaa ja katsoa majapaikkoja aiemmin, muttei sisu antanut periksi. Viimeiset 15 kilometriä olivat siinäkin mielessä kusisia, että tuulikin työnsi vastaan. Onneksi taivas meni pilveen siinä kolmen neljän aikaan, mutta siltikin lämpömittari näytti vielä 32 astetta, kun juuri ennen auringon laskua noin kuuden pinnassa saavuin Hambantotaan.

 

 

 

Ti 9.2.2016 Matara – Hambantota, 88 km / #353 km, +859 m / -853 m

Reitti: https://ridewithgps.com/trips/7805099

Kun aamulla läksin Matarasta, oli ranta-alueella joku paraatiharjoitus tms. Tytöt treenasivat marssia sotilaiden johdattamina.

Oli tosi kuuma päivä. Accuweather ennakoi 34 asteen lämpöä. Koko päivänä pyöräni mittari näytti yli neljänkymmenen asteen lämpöä. Aamulla oli kuitenkin aika hyvä polkemisfiilis. Olin etukäteen katsellut karttaa, että jos hyvin käy, niin voisin ajaa noin 90 kilometrin päähän Hambantotaan asti. En uskaltanut kuitenkaan varata hotellia, koska keli oli kuuma ja olin epävarma päätepisteestä. Tie erkani aina välillä pois rannikolta ja uutta oli maiseman mäkisyys. Aika paljon oli nousuja ja laskuja reitillä, lyhyitä tosin. Tuuli oli sivutuulta pääosin ja aina välillä kääntyi sivuvastaiseksi. Ajelin kaikessa rauhassa ja aina välillä pysähdyin ottaamaan kuvia tai tankkaamaan.

Budhha oli tänään monessa mukana. Erilaisia ja erikokoisia kuvia tai patsaita sai ihastella reitin varrella.

 

Tässä vielä toinen patsaskokonaisuus. Kun ihmiset menivät tuonne sisälle rukoilemaan, he ottivat aina kengät pois .

Mitä pidemmälle päivä eteni alkoi ajaminen muuttua jo väkinäiseksi ”taisteluksi”. Ajoin iltapäivän kuuminpaan aikaan. Toinen tekijä oli ehkä myös se, että iltapäivällä erkanin rannikosta, jolloin vilvoittava merituulen vaikutus lakkasi. Painoin vaan sitkeästi eteenpäin ja välillä pysähdyin ottamaan huikkaa ja lisäämään kypärän otsanauhaksi uutta taitettua vessapaperiviritelmää. Siltikin hiki valui silmiin ja välillä kirvelsi niin, ettei oikein nähnyt eteensä. Jossakin vaiheessa jalat alkoivat pelkällä aamupalalla olla jo tyhjät, että piti pysähtyä syömään. Riisipohjainen buffee antoi taas uutta voimaa.

Tässä tyypillistä pikkukaupungin vilinää. Kuva taitaa olla otettu noin matkan puolivälissä Tangallan kaupungissa.

Loppumatkalla ajoin koko ajan jo sisämaan ”kuumalla” puolella. Pieniä nousuja ja aina välillä riisipeltoja oli reitin varrella. Tuulikin kääntyi loppumatkasta vastaiseksi, mikä osaltaan lisäsi jo väkinäistä ajamista. Meinasin jo luovuttaa noin 15 kilometriä ennen aikomaani päätepistettä Ambalantotan kaupungissa. Sisu ei kuitenkaan antanut periksi ja jahnasin eteenpäin. Enää ei ollut olenkaan kyse pyörittämisestä vaan sitkeästä polkemisesta. Sinnittelin vain eteenpäin isoa keskiöratasta puristaen. Tulihan se Hambantota loppujen lopuksi vastaan.

Aika paljon oli tällaisia pieniä jokia, jotka sisämaasta laskivat Intian valtameren Bengalin lahteen.

Huonettakaan en ollut varannut etukäteen. Koska minulla ei ollut nettiä käytössä, käännyin uskollisen fillarinavini PikkuGeen puoleen. Se osoitti viisi-kuusi hotellia Hambantotassa. Kello alkoi olla jo auringonlaskun aikaa eli liki kuusi. Kysyin yhdeltä mieheltä hotelleja ja hän antoi myös jonkun vinkin. Loppujen lopuksi suuntasin PikkuGeen ohjeilla ensimmäiseen ja menin respaan. Hotelli oli siisti, mutta täkäläisittäin aika hintava. Tinkasin 500 Rs huonehinnasta pois ja maksoin mukisematta lopulta noin 30 euroa yöstä aamiaisen kera. Hyvä ja siisti hotelli, tosin netti tahtoi pätkiä aikalailla, varsinkin kun soittelin Facetime-puhelua kotiin vaimolle. Toisaalta nyt oli kertakaikkiaan hyvä, etteivät nuo iänikuiset hyttyset vaivanneet yöllä. Sängyssä oli varmistuksena vielä hyvä moskiittoverkko. Edelleen olen täynnä hyttysenpistomuhkuroita varsinkin parilta ensimmäiseltä yöltä.

Tämä maisema avautui aamiaiseltani Hambantotan kalastussatamaan.

 

Keskiviikko 10.2.2016 Hambantota – Tissamaharama, 41 km / # 394 km, +269 m / – 265 m

Reitti: https://ridewithgps.com/trips/7811708

 

Tämä maisema avautui aamiaiseltani Hambantotan kalastussatamaan.

Sama lämmin Sri Lankan aurinko helli jo aamulla varhain, kun noin kahdeksan aikaan menin terassiaamiaiselle. Tosin se  oli kovin kevyt mannermainen aamiainen. Neljä vaalean leivän palaa, pari paistettua munaa, voita ja marmeladia. Parasta oli iso teekannu, missä ensimmäisen kerran oli kunnon haudutettua teetä. Mukana oleva Sri Lanka-opaskirja kertoo, että ironista kyllä täällä teen alkuperämaassa tarjoillaan yleensä pussiteetä. Tänään olin suunnitellut vain lyhyen siirtymän Tissamaharaman kaupunkiin, mikä on tunnettu ennen muuta kansallispuistokaupunkina. Sen lähistöllä on kaksi kuuluisaa kansallispuistoa. Lännempänä ennen Tissaa, kuten paikalliset puhuvat, on varsinkin linnuistaan kuuluisa kansallispuisto Bundala Bird Sanctuary ja kaupungin itäpuolella on koko Sri Lankan kuuluisin Yalan kansallispuisto.

Tänään ajoin koko päivän sisämaassa. Tie nousi kohti koillista vaihtelevien maisemien läpi.

 

On se jännä juttu, miten nuo aamulähdöt ovat vaikeita. Tänäänkin olin jo hyvissä ajoin aamiaisella, mutta sitten haaskasin parasta ajoaikaa näpräämällä Tissamaharaman hotellivalinnan kanssa toista tuntia. Käytän reissuilla yleensä Booking.com-aplikaatiota. Se tarjosi hurjan määrän hotelleja Tissamaharamassa enkä oikein osannut päättää. Lopulta varasin noin 15 euron hintaisen Tarveller`s House-majapaikan. Ja pääsin pyörän päälle vasta yhdentoista pinnassa.

Joku kiva joenuoma ennen Bundalan kansallispuitoaluetta.

 

Eilisen kovan ajopäivän jälkeen ajelin tänään aivan kaikessa rauhassa keskiön pikkukehää ja pieniä vaihteita käyttäen. Puolen päivän jälkeen ilma oli taas totutun kuuma. Olin jo etukäteen kartalta katsonut, että tämän päivän ajoreittiini menee läheltä Bundalan kansallispuistoa. Tarkoitukseni oli ainakin piipahtaa tarkistamassa, mikä kansallispuiston tilanne on mahdollista myöhempää käyntiä varten. No mitenpä ollakaan loppujen lopuksi päädyin fillarisafarille sinne!

Tuosta vielä fillarilla yli heittämällä ja safariseikkailu voi alkaa…!

Bundalan kansallispuisto

Bundalan kansallispuisto on kansallispuisto Sri Lankassa. Puisto sijaitsee 245 kilometriä kaakkoon pääkaupunki Colombosta. Puisto on tärkeä talvehtimispaikka vesilinnuille. Bundalasta tuli suojelualue vuonna 1969, kansallispuistoksi alue nimitettiin 4. tammikuuta 1993. Unesco nimitti kansallispuiston Sri Lankan neljänneksi biosfäärialueeksi vuonna 2005.

Vähän ennen porttia tapasin joukon miehiä, joilta kysyin puiston tilannetta. He sanoivat, että sinne saa mennä, mutta samaan hengenvetoon varoittivat agressiivisista ja  hyvin vihaisista elefanteista. Ajelin kilometrin verran ja vastaan tuli tuo yläkuvassa näkyvä vesiesiintymä. Siitä pääsi kuitenkin fillarilla hyvin yli. Enemmän minua huoletti myös kuvassa näkyvät vesipuhvelit. No onneksi nekin antoivat tietä. Tulin kansallispuiston varsinaiselle toimistoportille, missä virkailija vain heilautti kättään ja huusi saman varoituksen  kuin aiemmatkin miehet.

Tässä mainostaulu sisääntulon yhteydessä. Ei muuta kuin ohi siitä ja syvemmälle puistoon.

Ajoin eteenpäin liki viitisen kilometriä kansallispuiston sisäistä tietä. Tiellä näkyi koko ajan eläinten ulostekasoja. Osa niistä oli niin isoja, että ne täytyivät olla elefantin. Noin pari kilometria ajettuani näin oikealla lintusuostossa ison elefantin, joka joi ja syöksi vettä päälleen. Menin kameran kanssa varovasti lähemmäs ja pääsin ottamaan kaikessa rauhassa pari kuvaa. Hieno tunne!

Tässä tämä komea elefantti uros tai naaras on keskittyneenä omiin toimiinsa eikä välitä Fillarantin lähentelystä .
Olihan siellä muitakin velikultia. Nuo langur-apinat olivat vilkkaita veijareita. Niitä oli iso lauma tien varressa, missä ne kisasivat ja hyppelivät puissa. Oli hauska seurata niiden touhuja parinkymmenen metrin päästä. Erilaisia lintuja oli vaikka kuinka paljon, mutten juuri kuvannut niitä. Onhan Bundalan kansallispuisto juuri kuuluisa linnuistaan, joita kerrotaan olevan ainakin 200 eri lajia. Koska oli kuuma iltapäivän aika, eläimet olivat omissa oloissaan tai vedessä.

Näitä langur-apinoita oli iso joukko. Tässä pari veijaria näytteeksi.

Noiden apinoiden jälkeen käänsin pyöräni takaisin päin ja ajelin tuon noin viiden kilometrin matkan sama tietä kuin tullessakin. Ohitin taas elefanttipaikan, mutta nyt sitä ei näkynyt. Sen sijaan tapasin taas samoja vesipuhveli-kaveruksia kuin tullessa. Nyt ne puuhasivat kiltisti vedessä eivätkä olleet estämässä tien läpi ajamista. Krokotiilejä ja karhuja on opaskirjan mukaan myös puistossa, mutta niitä en onnistunut näkemään. Kaiken kaikkiaan tuo kansallispuistosafari Ilmari-laivasta oli hieno kokemus! Eikä kukaan rahastanut minua. Safaritarjoajien mukaan sisäänpääsy ulkomaalaisilta maksaa 3000 Rs ja heidän Jeeppipalvelunsa noin 2000 Rs;) Onkohan joku muu käynyt fiIlarisafarilla?

Vesipuhvelit ja linnut viihtyivät hyvin toistensa seurassa.

No matka jatkui. Seuraava mielenkiinnon kohde oli Sri Lankan lentotukikohdan lähellä oleva vanha lentokone, minne pääsi myös sisään.

 

AVRO-merkkinen 1960-luvulla rakennettu matkustajakone oli palvellut Sri Lankassa vuoteen 1998. Samaa kone tyyppiä olivat käyttäneet monet lentoyhtiöt ympäri maailman myös sotatehtävissä.

 

 

Britti-koneeseen mahtui noin 50 matkustajaa

Tänään oli vain lyhyt ajopäivä vain noin 40 kilometriä, joten saavuin jo hyvissä ajoin Tissamaharajaan. Täällä  Safaritarjoajat suorastaan hyökkäsivät kimppuun joko pysähtyessä tai sitten ohiajaessa autonikkunasta lähdettiin jo tekemään tarjousta. Homma oli hyvinkin agressiivista. Taidanpa jättää tuon toisen kansallispuiston rauhaan ja tyytyä tuohon omatoimisafariini.

Sen verran hyödynsin yhtä safaritarjoajaa, että pyysin häntä ottamaan kuvan Buddha-moskeijan edessä.

Nyt on torstaiaamu, kun kirjoitan näitä tämän postauksen viimeisiä rivejä. Koska en enää jää tänne safarille, taidan jatkaa matkaa kohti sisämaata. Minne en vielä tiedä, mutta ehkä käytyäni välillä aamiaisella, tilanne kirkastuu. Kohti Kandyn seutukunta todennäköisesti Suomessa tehdyn alustavan reittisuunnitelman mukaan?