Gallen kaupunki lausutaan kuin Charles de Gaulle – ei ihan niinkään …

Kun olen jutellut paikallisten kanssa ja kertonut meneväni Gallen kaupunkiin, he eivät ymmärrä. Sitten vasta loksahti, kun kuulin muutamalta muultakin sanan ”Gool”… Tottakai Charles de Gaulle;) Olinkin väärässä. Tsekkasin asian netistä ja sieltä tuli tämä vastaus : Galle (pronounced ’gawl’ (kuullostaa gaal) in English, and ’gaar-le’ in Sinhala) is the big unmissable destination in the south. It’s at once endlessly exotic, bursting with the scent of spices and salty winds, and yet also, with its wonderful collection of Dutch-colonial buildings, a town of great beauty. Classic architecture melds with a dramatic tropical setting to create a reality that is endlessly interesting.

Nyt sunnuntaina olen Gallen kaupungissa ja koska saavuin vasta eilen illalla, päätinkin jäädä toiseksikin yöksi. Majoituin lauantai-iltana juuri ennen pimeän tuloa Habour View Chinese-hotelliin. Neuvottelin hinnaksi pyydetyn 3500 sijasta 3000 rupia, mikä on hiukan alle 20 euroa. Juuri äsken kävin kysymässä jatkoyötä alhaalla respassa. Tänään on kuulemma kiinalaisten uusivuosi ja kaveri oli nostanut hintaa 4500 rupiaan. Tivasin edelleen samalla hinnalla, ei lakanoita ei siivouksia etc. Lisäksi heilutin 20 euron seteliä…tuotti tulosta ja jatkan asumista tässä isossa kahden parvekkeen huoneessa. Nettikin toimii vähintäänkin kohtuullisesti, mikä tähän mennessä on ollut harvinaista täällä Sri Lankassa. Nyt on puolipäivä, aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja ennusteen mukaan tänään olisi noin 32-33 astetta. Taidan kohtapuoliin ottaa fillarini alakerrasta ja lähteä sen avulla katsomaan kaupunkia. Illalla tein myöhään vain pienen piipahduksen keskustaan parin kilometrin päähän mennessä kävellen ja takaisin tulin iltapalan kanssa ensimmäistä kertaa tuk-tukilla (100 Rs = noin 60 -70c).

 

Budha on kova sana täällä. Tämän tapasin kaupunkitutustumisellani fillarin selästä.

Wikipedian mukaan Galle on satamakaupunki Sri Lankassa, 116 kilometriä Colombosta. Vuonna 2007 siellä oli noin 95 000 asukasta. Se kärsi pahoin tapaninpäivän 2004 tsunamista, kaupungissa kuoli tuhansia. 

Gallen historia alkaa joidenkin lähteisen mukaan jo Kuningas Salomon ajoista. Kanelia, norsunluuta ja riikinkukkoja laivattiin Gallen kautta jo kauan ennen ajanlaskumme alkua. Ennen brittiläisten siirtomaa-aikaa Galle oli saaren tärkein satama – britit kehittivät Colombon satamaa.

Gallen linnoitus on UNESCOn maailmanperintökohde ja suurin jäljellä oleva eurooppalaisten rakentama linnoitus Aasiassa. Se samoin kuin koko Gallen vanha kaupunki edustaa siirtomaatyyliä, jossa eurooppalaisten rakennustyyli yhdistyy paikallisiin vaikutteisiin.

 

Tässä olen jo Gallen vanhan kaupungin äärilaidassa majakan lähellä ja vallin päällä. Fillarilla pääsee hankaliinkin paikkoihin;)




Lauantai 6.2.2016 Kaluthara – Galle 81 km / # 188 km, +595 m/-595m

Reitti: https://ridewithgps.com/trips/7774038


Eilinen lauantai alkoi jo tuntua matkapyöräilyltä. Ajelin Kalutharasta Galleen ihan reipasta retkivauhtia (keskari sentään kaksikymppiä) vaikka keli oli lämmön suhteen pahimmasta päästä. Pääsin nimittäin lähtemään lähinnä noiden blogitouhujen takia vasta puolelta päivin. Pyöränmittarini näytti 45 asteen lukemia ja varjossa tuosta voi ottaa ehkä reilu kymmennen pois sääennusteiden perusteella. Viisikymmentä kilometriä pystyin ajamaan pelkällä vedellä, mutta sitten jalat tuntuivat jo niin tyhjiltä. Pidin pienen tankkaustauon Balapityan pikkukaupungissa ja söin siellä pikkupitsan kera cociksen.

 

Vuoden 2004 tsunami oli järkyttävä katastrofi Sri Lankassa. Noin 50 000 ihmistä kuoli sen seurauksena. Ajoin läpi pahimman tuhoalueen.




Tsunami 26.12.klo 9:20 – Järkyttävä katastrofi Sri Lankassa

Loppumatkan ajoin  tsunamin pahimpien tuhoalueiden läpi. Oli helppo ymmärtää tuo kaikki kauhu ja tuho. Valtatie A2 on aivan Intian valtameren vieressä ja pahimmilla alueilla ehkä enintään muutama metri merenpinnan yläpuolella. Ajosuuntaani nähden oikealta tuleva tsunamiaalto pyyhkäisee tien yli ja asutus alkaa heti tien toisella puolella. Alue on muutenkin vilkkaasti asuttua hyvinvointi Sri Lankaa. Hotelleja, matkailupalveluita ja paikallisten ihmisten koteja jne. Oli aika apea tunnelma ajaa monta kymmentä kilometriä pahimman alueen läpi. En edes viitsinyt kuvata noita tuhoja, mitkä tien vasemmalla puolella olivat edelleen reilu kymmenen vuotta katastrofin jälkeen hyvin näkyvissä. Valtavia tonnien ja tonnien painavia kivikasoja oli siirtynyt meren puolelta tien toiselle puolelle ja monen sadan metrin päähän palmuviidakon ohi. Teräsbetonirakennelmat olivat osin riipin raapin. Näky oli paikoin kuin pahimpia sodan tuhoja. Hautamuistomerkkejä oli sekä tien rannan puolella, että varsinkin asutuksen puolella. Pari tsunami-museotakin ohitin, valokuvamuseo ja yleinen museo. Harmi, kun en voinut tutustua niihin, koska aikataulu ei sitä nyt sallinut. Ennen pimeää piti päästä joko Hikkaduwaan tai Galleen. Hotellikin oli varaamatta.

Tuolta palmujen takaa tsunami-aalto pyyhkäisi tien yli asutuksen kimppuun. Muistomerkki on aivan tien rannan puolella ja meri ei ole montaakaan metriä alempana.


Unohdetaan  tsunami…elämä jatkuu

Pahimman tsunami-alueen jälkeen tapasin vanhan miehen. Hiukan harmitti, kun en kysynyt mitään tuosta tapahtumasta. Mies oli varmaan ikäiseni ja työnsi kottikärryjä, missä oli kasvin jätteitä. Pysähdyin siihen, kun näin taustalla kauniin pikkusaaren meren puolella. Hän tervehti ja kysyin voinko ottaa kuvan tarkoittaen saarta. Mies ymmärsi varmaan, että haluaisin ottaa kuvan hänestä. Hän jätti kottikärryn ja asettui hiukan poseeraamaan. En tiedä olinko epäkohtelias, kun otin kuvan vain saaresta. Hän kertoi kuitenkin siihen epävarmalta englannilla, että hänen kotipaikkansa on juuri tuon saaren edustalla. Sanoin hämmentyneenä jotain… Happy Man – beautiful island tms…

Aika paljon on rakennettu Tsunamin jälkeen – paljon on uusia hotelleja, vanhoja on korjattu ja elämä selvästi jatkuu näillä pahimmillakin tuhoalueilla. Paljon on kuitenkin edelleen näkyvissä vanhoja hotelleja ym., jotka ovat pysähtyneet tuon kohtalokkaan kellon lyömän tilaan. Elämä on kovaa, mutta onneksi vastoinkäymisistä mennään yli.

Juuri tästä vasemmalle on tuon tapaamani miehen kotitila. Kuvassa näkyy myös tsunamin uhrien hautamuistomerkkejä.

Pitsa-tankkauksen jälkeen ajelin rauhallisesti eteenpäin. Hikkaduwa oli suomalaisten suosikkipaikka jo 1990-luvulla ja maailmanlaajuisestikin hippien kansoittama siihen aikaan. Ajoin kylmästi sen läpi, koska se näytti niin turistipaikalta kuin vain voi olla. A2-tie toimii pääkatuna ja sen ympärillä on kaikkea mahdollisia turistiaktiviteetteja noin kauniisti sanottuna. Itse haluan reissuilla kokea muutakin kuin turismia. Olin alunperin ajatellut yöpyä Hikkaduwassa, mutta jotenkin painoin pedaaliin vain vauhtia tuossa kohdassa, vaikka jo väsyttikin lähinnä kuumuuden takia. No viisitoista kilometriä meni ihan mukavasti, koska olin matkaoppaasta lukenut Gallen hienosta kaupungista.

Pahimman tsunami-alueen jälkeen tapasin joukon pikkupoikia, jotka menivät pelaamaan krikettia tuon portin toiselle puolelle. Pojat olivat niin innokkaita pyöräni suhteen, että pelastauduin tien toiselle puolelle ottamaan kuvan;)

 

Galleen saavuin vasta noin puoli kuuden jälkeen eli vajaa tunti tunti pimeään. Hotellin kanssa tuli kiire. Onneksi olin aamulla katsonut Booking.comin valikoimaa. Hain Habour View Cinese- hotellia. PikkuG ei tunnistanut sitä, eikä ollut edes osoitetta. Olin painanut mieleeni kuitenkin sen sijainnnin pari kilometriä keskustan ohi ja lähellä satamaa niin kuin hotellin nimikin sanoo. Kerran pari kävin kysymässä ja sitten kuin sattumalta se osui näkökenttääni. Kaupat tehtiin niin kuin johdannossa jo kerroin. Illalla tuli vielä pistäydyttyä kaupungilla. Mennessä jalan ja tullessa tuk-tukilla ensi reissu (100 Rs).

Tämän kalakauppiaan bongasin tänään jossakin vaiheessa. On tuoretta ja kuivumassa olevaa.


Kuvien latautumista odotellessa tuli mieleen takauma. Ajelin toisena ajopäivänä Colombosta etelään.Siirryin huonopintaiselta ja vilkkaasti liikennöidyltä tieltä toiselle kapealle mutta hyväpintaiselle. Ajelin sitä ajatuksissani. Yhtäkkiä mutkan takaa pyyhältää tuk-tuk suoraan päin. Onneksi ehdin väistää, olin ajatuksissani ajanut väärää tien puolta. Alitajunta ohjasi minut oikealle kaistalle , vaikka täällä on vasemmanpuoleinen liikenne. Huh läheltä piti!



Reissun ensimmäinen välipäivä Gallessa sunnuntaina 7.2.2016. 32 km/ # 220 km, +230 m /-231 m

Reitti: https://ridewithgps.com/trips/7785639


Galle-kolonalisaation ajan kaupunki on hieno paikka

Ennen puoltapäivää, kun olin varmistanut hotellini huoneen säilymisen, suunnistin fillarilla Gallen vanhaankaupunkiin Galle Fortiin. Paikka tuli tutkittua tarkkaan ja ajelin varmaan moneen kertaan nuo kapeat kadut ja jopa ylhäällä linnakkeen muurien laitamilla. Olen jo monessa pienessä ja isossa kaupungissa todennut, että pyörä on paras kulkuneuvo kaupunkiin tutustumisessa. Voit pysähtyä helposti, laittaa pyörän sivuun ja käydä katsomassa paikkaa. Matka sujuu ihan erilailla kuin kävellen. Tänäänkin kiersin Gallen keskustaa ja lähinurkkia 32 kilometrin verran. Eikä pyörällä kaupungissa ajamista kannata pelätä. Kyllä sen kanssa pärjää, pärjääväthän paikallisetkin! Autolla se olisi hankalampaa ja kävellen mahdotonta. Noita nähtävyyksiä sun muita en  halua tekstissä eritellä vaan panen kuvia  Galle-päivästä.

 

Paikallinen taksiasema. Näitä tuk-tukeja täällä riittää. Kerran testasin tuota kyytiä parin kilometrin verran. 100 Rs= n. 60 senttiä.

 

Flag Rock aivan niemen eteläkärjessä tarjoaa hyvän katselupaikan Intian valtamerelle.

 

Tässä tyypillistä katunäkymää koloniaalisesta Galle Fortin vanhastakaupungista.

 

 

Sorry tuli toiseen kertaan, enkä saa tätä pois jostakin syystä IPadilla. Paikallinen taksiasema. Näitä tuk-tukeja täällä riittää. kerran testasin tuota kyytiä parin kilometrin verran. 100 Rs= n. 60 senttiä.

 

 

Tämä lienee All Saint´s Church kuvattuna kaukaa pikkutelellä vallien päältä


Maanantai 8.2.2016 Galle – Matara, 45 km, # 265 km, +373 m/-369 m

Reitti:   https://ridewithgps.com/trips/7797246

Taas maantielle. Maanantaista oli tulossa kuuma päivä. Accuweather ennakoi 34 astetta, minkä tuntuma olisi 39 astetta. Totta! Tänään oli reissuni kuumin päivä. Ajoin tänään vain 45 kilometriä isoon Mataran kaupunkiin ja perille päästyäni pää oli kuin Haminan kaupunki. Ajoin jonkun pankin pihaan, kun turvamiehet viittilöivät, että voit laittaa pyöräsi tähän. Syy sinne menoon oli se, että yritin löytää wifi-verkkoa hotellin varaamiseksi. Pankin edessä IPhoneni tarrasi ”avoimeen” pankin verkkoon kiinni, muttei kuitenkaan antanut käyttää sitä ilman rekisteröitymistä. Menin sisälle, ihana viilennys iski päälle. Turvamies haki virkailijan ja yltäpäältä hiessä kylpevä Fillarantti ohjattiin melkein pankin pyhimpään. Virkailija neuvoi minua laittamaan passin numeron wifi-tunnussanaksi. Eihän se kelvannut ja sitten sama virkailija hoksasi, että kyse on vain Sri Lankan kansalaisista. Se siitä, mutta oli hyvää palvelua ja mukava huilata vartti viileässä aiemman pätsin jälkeen. Loppujen lopuksi uskollinen fillarinavini PikkuG johdatti minut hotelliin. Ei olisi huvittanut enää yhtään jatkaa, vaikka oli vain noin lyhyt pätkä  takana, sen verran kuumaa huumaa tuo ajaminen oli tänään!

Näissä hienoissa maisemissa pidin tankkaustauon. Ensin Papaija-pirtelö, mutta sitten juteltuani jenkki- ja kanukkisurfarin kanssa vielä lounaaksi jogurtti-hedelmäsalaattipeti;)

 

Tämän päivän ajoreitti meni hienon maiseman läpi. Ajoin koko ajan A2-rantatietä, joten oikealla liki kokoajan oli Intian valtameri ja vasemmalla paikallista asutusta. Aika monta kertaa ajattelin vieläkin tuota 2004 vuoden tsunamia. Matkalla oli monia pikkukaupunkeja, Unawatuna, Ahangama, Weligarna ja Mirissa. Joka paikkakunnan edessä luki  miten monta metriä kaupunki on merenpinnan yläpuolella… Lukemat olivat 2-3 metrin välillä.

 

Mataraan tulin hyvissä ajoin, mutta aika ”pyörryksissä” varmaan tuosta kuumuudesta johtuen. Annoin PikkuGeelle vallan, koska en saanut wifia käyttöön. PikkuGeen hotellivalikoimasta otin heti ensimmäisen ja PikkuG johdatti sujuvasti Hotel Nawathanaan.  Tein diilin sydäntäni särkien, koska hinnaksi tuli peräti 5500 Rs eli yli kolmekymppiä. En enää jaksanut tai viitsinyt lähteä katsomaan muita vaihtoehtoja. Aamiaisen (800Rs) toki sain nuorelta ”tulevalta pomolta” tingittyä tuohon hirvittävään yli kolmen kympin hintaan. Saapa nähdä miten kauan tästä toipuu;) Ehkä toipumista helpottaa se, että kävin uimassa ensi kertaa tällä reissulla ja tuli pulahdettua lämpimään Intian valtamereen.Tulipa käytyä;) Ensin ajettelin  mennä  vain aivan huoneeni edustalla olevaan altaaseen , mutta siellä oli menossa uimakoulu. Kiva paikka!

Yritin löytää kuvan Ahangaman kalastajista auringonnoustessa. Mutta kelpaako tämä ? Lähde: Wikipedia Commons.

Matara on Sri Lankan eteläisin kaupunki. Kunhan saan tämän postauksen julkaistua, panen taas kimpsut kasaan ja matka jatkuu. Nyt suuntana on rannikkoa pitkin itä-koillinen. Tarkempi suunnitelma hahmottunee matkan aikana…

Advertisements
Kategoria(t): matkapäiväkirja, matkareitti, ravitsemustietous, yleistietoa pyöräilystä. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Gallen kaupunki lausutaan kuin Charles de Gaulle – ei ihan niinkään …

  1. Antti Karppinen sanoo:

    Läkähdyttävät kelit tosiaan! Tuuleeko sieltä mereltä päin ollenkaan ja antaisi vähän helpotusta tuohon pätsiin. Kiitos kovasti hienosta postauksesta 🙂

    Tykkää

    • fillarantti sanoo:

      Kyllä tuo meri selvästi auttaa silloin, kun on sen lähellä. Tuli helpottaa pätkiä. Toinen juttu on ollut, setti siinä 15-16 aikoihin taivas menee usein pilveen. Siltikin lämpömittari näyttää vielä noin 32-33 astetta. Eilen kun tulin Mataraan oli oikein helvetin pätsi…siitä kerroinkin varmaan blogissa. Tänään liki 90 kymppiä oli aika taistelua, muttei niin paha kuin eilinen keli! Kiitos kaima hyvistä kommenteistasi:)

      Tykkää

  2. Tim sanoo:

    Lauantai 6.2.2016 Kaluthara – Galle 81 km / # 188 km, +595 m/-595m
    Reitti: https://ridewithgps.com/trips/777404
    Linkki johtaa jonnekin todella outoon paikkaan nimeltä Boston.

    Tykkää

    • fillarantti sanoo:

      Kiitos Tim tarkkasilmäisyydestä!

      Korjasin linkin enkä ymmärrä miten tuo Boston tuonne on päässyt. Itse en edes ole koskaan siellä ajellut… Jännä juttu!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s