Kotiinpaluun jälkimainingeissa 

Istun nyt torstai aamuna 3.3.2016 Roomassa Fiumincinon lentokentän C12-portilla ja Finnairin koneen pitäisi lähteä parin tunnin kuluttua. Kaivoin aikani kuluksi IPadin repustani. Sen lisänäppäimistökin tuntuu parantuneen Sri Lankan auringonpistoksestaan. Eilen se ei suostunut yhteistoimintaa, mutta tänään heti kun avasin koneen, tahti näyttää muuttuneen. Fiumincinon kenttä on tietyllä tapaa nostalginen paikka. Täältä läksin keväällä 2012 yli 4000 kilometrin eläkepolkaisulle kohti Hämptonia. (www.fillarantti.wordpress.com) Samalla reissulla innostuin uudelleen fillarihommista ja pyörämatkailusta. Toki pyörähommaa olin nuorena jannuja harrastanut paljonkin, mutta sitten golfkärpänen puraisi ja vei aika totaalisesti parikymmentä vuotta. Nyt järjestys on muuttunut…golf kulkee mukana hyvänä yhteisöharrastuksena, mutta fillari vie.

 

Kuten kuvan päivämäärä osoittaa, en ihan tällä koneella lentänyt Roomaan. Sama lentoyhtiö toki!


 

Lentäen olisit jo kotona…

Eilen myöhään illalla Henderson Lake View Residencen ystävällinen isäntäni kyyditsi vanillaan minut ja Corratec-ratsuni Colombon Bandaraiken kansainväliselle lentokentälle. Joka kerta on inhottava toilailla kentällä tuon fillarin kanssa. Nyt tuli vielä vähän lisähankaluuksia, kun sain jo itseni ja käsimatkatavarani (toinen pyörän sivulaukku) turvatarkastuksesta läpi. Mutta Corratec-ratsua eivät suostuneet laskemaan heittämällä läpi. Virkailija vaati, että puran pyörän suojuspakettini ja otan pyörän runkoon kiinnitetyn toisen sivulaukun erikseen turvatarkastukseen. Yritin selittää, että siellä on vain pyöräkengät ja fillarivaatteita ja työkaluja, muttei auttanut. Kun auktoriteetti oli roolinsa valinnut, hän sen myös piti. Antoi minulle pienen linkkuveitsen, jolla teki mieli tökätä kaveria mahaan. Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin leikata vahvasti teipatut siteet poikki ja ottaa laukku irti ja viedä läpivalaisuun. Hitto soikoon, nyt laitoin laukun vain sinne sivupeitteiden alle ilman lisäteippauksia. Laukku roikkuu vain kantensa ja sen kiinnikkeen varassa rungossa. Saapa nähdä, mitä tulee Helsinkiin vai tuleeko mitään, kun Roomassa on vielä vastassa Finnair omine ”idioottimääräyksineen”, joista jossakin aiemmassa postauksessa jo kerroin.

Tähän jamaan Corratec-ratsuni jäi Bandaraiken lentokentällä odottamaan koneeseen saattajaa paketin auki repimisen ja uudelleen kasaamisen jälkeen….


SriLanka Airlinesin lento meni hyvin, vaikka raskastahan tuo pitkän päivän jälkeen yön yli matkustaminen oli. Toki tuskaa helpotti lentoyhtiön ystävällinen palvelu ja loistava ruoka- ja juomatarjonta. Kaksi ateriaa yölennollakin ja vapaa juomatarjoilu. Nappasin menun mukaani, pitääpä kuvata se kunhan tässä kotiutuu. Reilu tunti on vielä odotusaikaa täällä Rooman kentällä. Pitääpä käydä hörppäämässä vaikka kahvit ja jotain pientä purtavaa, koska Finnairin tarjoilu ei valitettavaa kyllä yllä lähellekään SriLankan Airlinesin vastaavaa.

 

Tämän menun mukaan lennettiin Colombosta yöllä Roomaan aamuksi. Vasen puoli iltayöstä ja oikea puoli aikaisin aamulla. Ei hassumpi setti;)

Roomasta lähtenyt kolmen ja puolen tunnin lento sujui ihan mallikaasti. Helsinki-Vantaan kentällä jännitti, tuleeko Corratec-ratsuni ja mistä luukusta. Muuta ruumaan mennyttä tavaraa minulle ei ollutkaan. Vaimo oli vastassa ulkona  kentällä ja muutaman kerran soiteltiin, mikä on tilanne. Vajaa puoli tuntia odoteltuani, marssin tavarainfoon. Sieltä Finnairin virkailija lähti mukaan ja oven takana käytävässä Corratec-ratsu odotti käskijäänsä. Ihan hyvin se oli tullut tällä kertaa, ainakaan mitään näkyvää vaurioita ei ollut. Virkailija tosin nälväytti, että ihme kyllä olivat ottaneet pyörän koneeseen Roomassa, vaikka sitä ei ollut pakattu Finnairin ohjeitten mukaan. Se vielä olisi puuttunut, että pyörä olisi jäänyt välilaskukentälle. Vaimo halaukseen ja Corratec-ratsu Meganen peräkonttiin! Sen verran virkeänä olin pitkän valvomisen jälkeen, että ajoin itse Hämeenlinnaan. Kotona piti ensimmäiseksi laittaa sauna lämpiämään. Olihan edellisestä kerrasta aikaa jo kuukauden verran.

 

Viimeisenä päivänä Negombossa tuli pörrättyä Corratec-ratsun kanssa vähän siellä sun täällä.

 



Jälkiyhteenvetoa

Olen ollut nyt viikon kotona. Heti seuraavana päivänä piti päästä hiihtämään. Alajärvellä aivan naapurissa oli jäällä vielä kunnon latu, jolla tuli lykittyä liki kaksikymppiä. Mutta sitä seuraavana päivänä oli jotenkin vetämätön olo. Taisi aikaero iskeä vasta silloin. No nyt ollaan oltu jo normitilassa pitkään. Fillarointi on siirtynyt trainerin päälle. Kuntosalilla on käyty ja kävelyä päivittäin.

 

Hyvä on hiihtäjän hiidellä järven jäällä… Aikamoinen kulttuuri- ja ilmastoshokki muuten lyhyessä ajassa!


Eilen oli hauska juttu…

Minuun otettiin yhteyttä YLE Hämeestä ja tein treffit toimittaja-juontaja Harri Oksasen kanssa. Hän jututti minua Hämeenlinnan radioon paitsi Sri Lankan reissusta, myös lyhyesti aiemmista reissuistani. Haastattelupätkät eivät ole tässä ainoastaan nettijuttu asiasta.

YLE.fi 11.3.2016: http://yle.fi/uutiset/rantaloma_ei_kiitos__antti_punkari_pyorailee_tuhansia_kilometreja_eksoottisissa_maissa/8733920

Lue lisää…

YLE Häme teki kolme lyhyttä haastattelupätkää reissuistani ja vähän muustakin. Toivottavasti tuo linkki aukeaa… Tässä nettijutun alku.



Reitin jälkitarkastelua…



Väsäsin RidewithGps-ohjelmalla reittikartan, missä näkyy Sri Lankassa polkemani reitti. Kartta on laadittu niin, että siinä näkyvät vain päiväetapit ja yöpymispaikat. Kaikki välipäivien ajot puuttuvat tuosta reitityksestä. Samoin siinä voi olla pieniä poikkeamia todellisuuteen, koska tein sen niin, että ilmoitin aina kunkin päivän päätepaikkakunnan ja ohjelma valitsi sinne sujuvimmin reitin. Noin päällisin puolin katsottuna se näyttää kyllä aika toden tuntuisesta. Siinäkin mielessä reittikartta tuntuisi täsmäämään aika hyvin, koska kokonaispituus osuu aika hyvin yksiin. Tarkistin juuri ajamani kilometrit Sri Lankassa ja lopputulos oli 1784 kilometria (GPS). Tuo reittilinkki ilmoittaa 1600 km, mutta siitä puuttuvat kokonaan seitsemän välipäivän ajot, joita oman kirjanpitoni mukaan on 167 kilometria. Sen kun lisää reittikartan kilometreihin, ollaan jo hyvin lähellä. Mikäli reissun kokonaispituus jaetaan ajopäiville (etapeille), keskiarvo on 85 km /etappi ja jos taas kaikille päiville tulos on 65 km/pvä. Korkeusmetrejä keräsin GPS :n mukaan yhteensä 13966 metriä, jolloin ajopäivää kohden tulos on noin 665 nousumetriä (tai 500/pvä).

Tässä reittikarttani Sri Lankassa, mihin olen merkinnyt yöpymiskohteeni.


Ja tässä näkyy karkeasti noita korkeusvaihteluita ajetulta reitiltä.

 

                     Linkki reittikarttaan: https://ridewithgps.com/routes/12534783

 
Pisin päivittäinen ajomatka oli 145 kilometria, jolloin jouduin painamaan osin pimeässäkin isoon Trincomaleen kaupunkiin ennen kuin löysin majoitusta. Korkein paikka taas oli Kandyssa, missä kipusin vapaapäivänä Teemuseoon, mikä sijaitsi hiukan yli 800 metrin korkeudessa. Tuossa korkeusprofiilikuvassa sitä ei näy, koska siitä puuttuvat välipäivien ajot. Kandy on reilun 500 metrin korkeudessa, mikä selviää tuosta edellisestä kuvasta. Tietysti noita ajomatkoja pitää hiukan peilata myös rankkojen olosuhteiden mukaan. Reissuaikana oli ainakin paikallisten ihmisten mukaan selvästi normaalia kuumenpaa. Varsinkin pari kolme loppuviikkoa olivat noin 3-5 astetta yli keskimääräisen helmikuun päivälämpötilan. Accuweatherin viralliset varjolukemat asettuivat noin 32 – 37 asteen välille. Toki auringossa ja ajaessa tilanne oli aivan toinen. Yleensä ajoni venyi iltapäivän kuuminpaan aikaan 14 -16 välille. Seurasin pyöräni mittarin lämpötilamoodia aina silloin tällöin ajaessa. Pahimmat lukemat ulottuivat aika tasan viiteenkymmeneen asteeseen. Mutta ihmeen hyvin sitä tottuu tuohon kuumuuteen!

 

Jää jää jätskiä yksin syödä saa… No kuumassa ilman alassa on nestetasapainon säilyttäminen ykkösasia.



Olosuhteet…

Kuten jo aiemmin kirjoitin sääolosuhteet lähinnä kuumuus oli haastava. Paikallisetkin ihmiset päivittelivät kuumuutta. Tuli kuitenkin osoitettua, että pohjanpoika pärjää ja pystyy ajamaan liki normaalisti noissakin helleolosuhteissa. Toki päiväetapit olisivat varmaan olleet pidempiä kuin nyt, mikäli ilman lämpötila olisi ollut alempi. Totuuden nimissä on sanottava, että välillä pää meinasi pehmetä ja sulaa kypärän sisällä. Tuosta johtuikin mieleen hauska juttu. Kerran oikein kuumana iltapäivänä olin aika sippi ja menin huilaamaan linja-autopysäkille. Pysäkki oli betonikuoreen vuorattu, sisällä oli varjoa ja betonilaveri. Panin siihen pitkäkseni ja nukahdin hetkeksi. Onneksi heräsin juuri ennen, kun pysäkille alkoi tulla aika iso joukko bussiin menossa olevia ihmisiä.

 

Oli siellä muitakin fillaristeja. Tässä ylpeä pyörän omistaja. Varsinkin köyhällä itärannikolla pyörä oli yleinen liikkuma- ja kuljetusväline.

Tuulta pelkäsin etukäteen enemmänkin kuin lämpöä. Mutta tuulen kanssa pärjäsi yllättävän hyvin. Sri Lankassa päätuulensuunta talvella on normaalisti koillinen – lounas. Etelään ajaessa tuuli oli pääosin selän takana ja pitkä itärannikko-osuus kohti Jaffnaa ja pohjoista oli pelättyä helpompi. Nimittäin iltapäivällä tuuli puhalsi yleensä mereltä päin, jolloin se vastatuulen sijasta tuli oikealta sivusta ajosuuntaani nähden. Vettä ei juurikaan satanut. Yhden kunnon sadeiltapäivän koin itärannikolla, jolloin trooppinen myrskyn poikanen pääsi yllättämään ja kastuinkin oikein kunnolla. Tosin pahimman myrskyn aikana oli pakko mennä suojaan, koska silloin tuuli hurjasti ja sade muuttui ihan tulvaksi asti. Jännä juttu silloinkaan lämpötila ei laskenut kuin noin 26-27 asteeseen.

 

Tämä kuva on muistaakseni tekstissä mainitun trooppisen myrskyn jälkeen seuraavana päivänä otettu matkalla Mullaitivuun.

Teiden laatu ja ajo-olosuhteet…

Tiet olivat keskimäärin parempia kuin odotin. Tällä tarkoitan lähinnä tien pintaa. Oikeastaan vain itärannikolla oli pääteillä paikoitellen huonoa ja rosoista asfalttipintaa. Pikkuteitäkin tuli jonkin verran ajettua jopa muutaman kerran sora- tai savitietä pitkin, mutta hyvin Corratec-ratsuni ylitti nekin. Bundulan kansallispuisto jäi elävästi mieleen, kun tein ihan kunnon safarin sen keskelle polkupyörällä. Toinen savitienpätkä oli itärannikolla, kun eksyin majoitusta hakiessani vähäksi aikaa sisämaahan.

 

Kuten tekstissä kerroin tein fillarisafarin Bundulan kansallispuistossa. Tuosta vaan yli ja villieläimiä katsomaan…

Tiet olivat yleensä aika kapeita ja liikenne pääteillä sekä taajamissa oli välillä kovaa. Etukäteen vasemman puoleinen liikenne arvelutti, mutta se ei ollut mikään ongelma. Siihen tottui yllättävänkin hyvin. Alkuaikoina oli muutama tilanne, joissa vaistomaisesti ajoin pienen matkaa väärää puolta. Ruuhkaliikenteessä fillari on hyvä kulkuneuvo, kunhan uskaltaa ajaa ja on varovainen. Pystyy puikkelehtimaan muun liikenteen seassa.

 

Tässä tyypillistä taajamakuvaa. Pinnawalasta ajoin Colomboon päätietä pitkin, joka vei monen kaupungin läpi. Sekaan vaan ja fillarilla pääsee ahtaastakin raosta!


Eläminen ja oleminen….

Ihmiset Sri Lankassa ovat pääsääntöisesti hyvin elämän myönteisiä ja suhtautuvat matkailijaan avoimesti ja auttavaisesti. He tulevat helposti juttusille. Ajaessa sain vähän väliä kannustusta ja peukutuksia ja myönteisiä kommentteja. Hyvin usein auton ikkunasta tai ohittavasta motskarista huikattiin: How are You Sir…? Lapset ovat ihania toki joka puolella maailmaa, mutta erityisesti Sri Lankassa. Koululaisia näkyi valtavasti siistit kouluasiat päällään. Kun he huomasivat Fillarantin, välituntileikit taukosivat ja alkoi kannustus ja heilutus.

 

Sri Lankan ihania koulutyttöjä ja -poikia!

 

Majoitus. Asuin matkani ajan hotelleissa tai sitä vastaavissa majapaikoissa. Booking.com-varausjärjestelmä toimi isoilla paikkakunnilla ja yleensä varasin sitä käyttäen majapaikan edellisenä iltana tai lähtöaamuna. Ehkä noin puolet majapaikoista valitsin ”lennossa” kysymällä paikan päällä. Hintataso vaihteli yleensä kahden kymmenen euron molemmin puolin. Uskoisin, että keskihinta asettuu hyvin lähelle 20 euroa per yö. Aika usein hintaan sisältyi aamiainen, osaan ei. Mukavimmat majapaikat tälläkin reissulla olivat kotimajoitukset (Homestay).

 

img_1114

Tässä siisti kotimajoitus. Hyttysverkko on normaalisti tarpeellinen, mutta nyt varsinkin loppureissun aikan oli niin kuumaa, että hyttyset olivat hävinneet.

Entä ruoka ja juoma… Mitään isoja kulinaarisia elämyksiä ei tällä reissulla tullut vastaan. Riisi oli pääruokaa: FriedRice ja Rice&Curry. Noita tuli vedettyä hurjia annoksia. Yleensä riisiä tuotiin niin, että siitä olisi hyvin riittänyt kahdelle. Ruoka Sri Lankassaon paljon voimakkaammin maustettua kuin esimerkiksi Thaimaassa. Minulle se sopi. Pyysin jopa ennen tarjoilua, että halua mausteisena (spicy), koska normi turistille tuodaan helposti lievemmin maustettu vaihtoehto. Hedelmät olivat ihania ja niitä oli paljon aamiaisella ja myös muiden ruokien yhteydessä. Normaalisti tuollainen iso FriedRice-annos maksoi muutaman euron, joten syöminen on hyvin edullista Sri Lankassa. Vesi oli pääjuoma. Olutta sai vain lisenssimyymälöistä ja hyvin harvoin ravintoloista. Olutta oli montaa merkkiä. Yleisin oli Lion-olut, jota oli kahta vahvuutta 4,8% ja 8,8%. Olutta sai puolen litran tölkeissä tai yleisimmin 0,625 litran pulloissa. Viiniä ei juuri tavannut. Lisenssimyymälästä sitä sai, mutta hinta oli selvästi kalliimpi kuin oluen. Tuollainen iso olutpullo maksoi vahvuudesta riippuen noin 1,3 tai 2,0 euroa. Paikallinen väkijuoma oli arrak, joka oli 36 %:sta.

 

img_1105         img_3350

 

Kuten jo noista majoitus ja ruoka-& juomahinnoista voi päätellä, Sri Lankassa selviää aika pienellä matkakassalla. En ole laskenut mitään tarkkoja summia, mutta noin sormituntumalla sanoisin asumisen ja elämisen maksaneen noin 5000 rupia päivässä. Toisin sanoen noin kolmella kympillä pärjäilee jo ihan mukavasti. Lento Sri Lankaan maksoi noin 700 euroa meno-paluu. Reilulla viidellä sadallakin olisi päässyt, mutta silloin olisi ollut kaksi välilaskua.

 

img_3334

Väriä ja tulisuutta sitä Sri Lanka tarjoaa!

 

Mitä jäi puuttumaan …?

Jo kotimaassa tekemäni reittisuunnitelma toteutui yllättävänkin hyvin. Yksi kauneusvirhe siihen kuitenkin jäi. Loppumatkalla kun ajoin saaren keskelle Kandyn vuoriseudulle, tarkoitus oli vielä jatkaa tavalla tai toisella korkeiden vuorten alueelle. Nuwara Eliya sijaitsee noin kahden kilometrin korkeudessa ja on suhteellisen lähellä Kandyn kaupunkia (n. 100 km). Koska pyöräni takavaihde oli aikalailla vahingoittunut, tuskin olisin uskaltanut lähteä kuorman kanssa kiipeämään sinne. Yritin selvittää junavaihtoehtoa. Junalla ylös ja pyörällä alas. Ajatus kuitenkin kaatui osin aikatauluongelmaan ja osin siihen, etten onnistunut saamaan varmistusta  pyörän mukaanotosta junaan. Näin korkeimmat huiput ja niiden rinteillä sijaitsevat teeviljelmät jäivät tällä kertaa näkemättä.

 

 

Tässä katselen Kandyn kaupunkia ylhäältä päin. Olen tulossa alas 800 metrin korkeudelta serpentiinitietä Teemuseosta.

 Loppuun kuvakerrontaa matkasta…

 

Ihmiset Sri Lankassa ovat ystävällisiä ja välittömiä… varsinkin koululaiset peukuttivat vähän väliä.

Buddhalaisuus oli näkyvästi esillä. Idässä ja pohjoisessa oli myös paljon kristittyjä ja muslimeita.

Alkumatkalla oli jonkin verran riesaa hyttysistä, jolloin tuo sänkysuoja oli hyvä apu. Kuumuus tappoi hyttyset aika pian.

Jokapäiväinen drinkkini. Tamhilipalmun pahkinä avattin ja mehu juotiin pillillä. Lopuksi pähkinä halkaistiin ja mahla kuorittiin terävällä kuoren palalla. Loistava ja ravitseva juoma 40-50 rupiaa!

 

Elämä on kovaa Sri Lankan köyhillä alueilla. Tämä kuva on Itärannikolta Batticalaousta, jossa nämä naiset keräävät elantoaan vedessä.

Tämän iloisen kaksikon tapasin lähtiessäni Batticaloasta kohti pohjoista.

Sisällisota päättyi vasta 2009, kun tamilisissit ajettiin saaren pohjoisosaan: Jaffnassa sodan kauheudet näkyivät vielä selvästi.

Rosario Mannarin kaupungista ajoi motskarillaan puolensataa kilometriä kanssani Jaffnasta kohti Mannaria.


Sigiriya sisämaassa oli maisemallisesti yksi reissun kohokohdista. Tässä sen kuuluisa kalliomuodostelma.

 

Sigiriyasta läksin ajamaan kohti Kandya. Jo alkumatkasta Dambullassa oli tämä komea Kultainen Temppeli.

Kandysta reissu jatkui Pinnawalan kuuluisaan Elefantti-kaupunkiin.

Tämän ihanan ja aluksi ujon pikkutytön treffasin lähtiessäni Pinnawalasta kohti Colomboa.

Nyt jo kolmen miljoonan asukkaan Colombon esikaupunkialueella. Ympyrä sulkeutui samana päivänä, kun majoituin Sasanda-hotelliin, mistä läksin kiertämään saarta.

Viimeisenä päivänä majoituin Negomban kaupunkiin lentokentän lähelle. Siellä oli aikaa katsella paikkoja ja leikkuuttaa myös tukka.

Corratec-ratsuni ihailee Necomban rantamaisemaa ennen Sri Lankan taaksejäämistä.

Corratec-ratsu on paketoitu valmiina lennolle. Valitettavasti jouduin lentokentällä vielä avaamaan tuon paketin.

Kokonaisuutena Sri Lankan ympäriajo oli onnistunut ja hieno fillarireissu. Lopuksi haluan kiittää lämpimästi teitä kaikkia lukijoitakin ja tukijoitani. Kannustus ja tuki on ensiarvoisen tärkeä asia varsinkin, kun on yksin reissussa. Kiitos siitä!

 

image

Taas yksi reissu on Fillarantilla takana. Tässä kuvassa toki vasta Sigiriyassa.

Kategoria(t): matkapäiväkirja, matkareitti, matkavarusteet, ravitsemustietous, yleistietoa pyöräilystä | 2 kommenttia

Loppusuora Columboon ja Negomboon

Päivät sen kuin vähenee ja kotimatka lähenee… Kone koti-Suomeen lähtee torstaina muistaakseni yöllä jo yhdeltä. Olen nyt kuuluisassa elefanttipitäjässä nimeltään Pinnawala. Ajoin tänne iltapäivällä siinä kolmen pinnassa, koska matkaa ei ollut kuin vajaa viisikymppiä. Mutta kilometrit olivat senkin kusisempia…virallinen Accuweather-lukema iltapäivällä oli 36 astetta. Myös nousuja oli tänään ihan kiitettävästi. Välillä kypärän sisällä tuntui, että pää sulaa ja näkö hämärtyy. Mutta niin vaan ollaan täällä Elephant Reach Villassa Pinnawalassa blogia kirjoittamassa.

Rambukkanaan kuuluva Pinnawala on ehkä kuuluisin elefanttipaikka Sri Lankassa.

 



Su 28.2.2916 Kandy – Pinnawala 44 km,   1594 km, +589 m /  – 1010 m

Reitti: https://ridewithgps.com/trips/7983705


 

Tänään tuli poljettua tosi kumpuilevassa maastossa. Aikamoisia kinkamoita oli matkan varrella.

Pääsin aamulla vasta yhdentoista jälkeen matkaan Kandystä. Tein aamulla reilut pari tuntia blogihommaa ennen ja jälkeen nautin aamiaisen upeassa Tranquil Hills Kandy-majapaikassani. Sainkin postaukseni julkaistua vielä ennen lähtöä kohti Pinnawalaa. Elefanteistaan kuuluisaan paikkaan sain vinkin Suomesta käsin Facebookin kautta. Se sopi sitenkin suunnitelmaani, koska liki 150 km matka olisi ollut turhan pitkä. Tällä sain sen pilkottua kahteen osaan. Kuten tuosta kuvassakin näkyy, maisemat täällä ovat vihreitä ja vehmaita. Kun Kandysta lähtee suuntaan kuin toiseenkin, aina pitää kiivetä. Niin tänäänkin. Katselin noita linkkini nousu- ja laskumetrejä ja yllätyin. Vaikka tuntui, että tänään sai kivuta ihan riittävästi, laskumetrejä on kuitenkin paljon enemmän. Tosin noin 600 nousumetriä 44 kilometriin on myös aika lailla. Ehkä tänään turhankin kuuma ilma sekoitti vaan pääni. Paikallisetkin yhdessä taukopaikassa päivittelivät, kun nyt on niin kuumaa. No siihen oli hyvä yhtyä yltä päältä märkänä.

 

Vahva vihreä oli tämän ajopäivän pääväri. Kuvakin on vähän tärähtynyt, mutta niin oli kuvaajakin tämän päivän kuumuudessa.

 

Ajoin fillarinavini PikkuGeen valitsemaa reittiä. GoogleMaps tarjosi toisen viitisen kilometriä pidemmän, jota matkalla mietinkin, olisiko se ollut helpompi näin kuumana päivänä. Onneksi kestän hyvin kuumaa ja jo reilu kolme viikkoa täällä on antanut lisäapua. Matkalla ei sattunut oikeastaan muita kommeluksia, kuin yksi alamäessä pitkään ajo. Se taisi olla paikka, missä A10-tieltä piti koukata pienemmälle tielle vasemmalle. Mutta oli menossa tosi pitkä ja vauhdikaskin lasku enkä älynnyt koko ajan tuijottaa PikkuGeen näyttöä. Ajoin ehkä kilometrin pitkäksi ja huomasin vasta, kun PikkuG vaati, että tee U-käännös. Ei siinä muuta, kuin työntää pyörää kilometri taaksepäin. Oli sen verran jyrkkä kohta menossa, etten halunnut alkaa repimään ajamalla. Sinällään veti  hieman noloksi, koska olin saanut alamäessä kannustuksia ja nyt talutan takaisin!

o

Tässä yritin zoomata noita punaisia kukkia, mutta isäntä hyppäsi kuvaan. Mukava juttutuokio siitä syntyi.

 

Nyt istun iltaa tässä kuuman trooppisessa kelissä. Elephant Reach Villas-majapaikkani isäntä läksi jo kotiinsa ja taidan olla ainut asukki tässä suhteellisen uudessa talossa. Kaveri kävi alkuillasta juttelemassa ja näytin hänelle blogiani. Samalla meistä tuli Facebook-kaverit. Hän oli sitä mieltä, että blogini pitäisi panna johonkin matkailusivuille houkuttelemaan lisää turisteja Suomesta Sri Lankaan. Ilmassa on nyt selvät ukkosen merkit, on poikkeuksellinen kuuma vielä iltakahdeksaltakin istua ulkoterassilla. Pakko oli ottaa paita pois, koska hiki puskee pintaan vieläkin. Tosin nyt alkaa noita paikallisia hyttysiä ilmaantua, joten katsotaan miten kauan tässä lämmössä voi istua. Huoneessani on onneksi koneellinen ilmastointi ja on aina välillä kiva pyörähtää siellä vilvoittelemassa.

Tyhjältä näytti elefanttien vakiopaikka iltaviideltä. Tulevat kuulemma aamulla 8:30 alkaen, kun kävin tiedustelureissulla.


Kävin viiden pinnassa syömässä tuossa vajaan puolen kilometrin päässä. Tuo edellisessä kuvassa näkyvä joki on elefanttien lempipaikka. Kävin nyt ottamassa kuvan Elephant Park-hotellin parvekkeelta ja kysyin samalla sopivat ajat. Kuulemma aamusta 8:30 alkaen elefantit tulevat. Tilasin aamiaisen majapaikkaani kahdeksaksi vähän tuotakin silmällä pitäen. Toisaalta matkaakin huomiseen Colomboon on liki satakunta kilometriä.

Ma 29.2.2016 Karkauspäivä Pinnawala – Colombo 95 km, # 1686 km, + 1067 m / -1136 m

Reitti: https://ridewithgps.com/trips/7998976



 

Columbosta aloitin reissuni ja sinne myös palaan .

 

Ympyrä sulkeutui, kun saavuin tänään viiden pinnassa Hotelli Sasandaan. Se oli ensimmäinen majapaikkani tällä reissulla. Sieltä läksin 5. helmikuuta Sri Lankan saarta kiertämään. Paljon olen nähnyt tällä reissullani ja väitän, että paljon enemmän kuin perinteisellä turistimatkalla. Pyörällä syntyy tosi helposti kontakteja paikallisten kanssa. Ihmiset tulevat juttelemaan ja yleensä kysyvät ensin. How are You Sir? Siitä se juttu lähtee… Laskin juuri, että olen nyt ajanut täällä 1686 kilometriä. Saari on tullut kierrettyä liki ennakkoon tekemäni suunnitelman mukaan. Yksi kauneusvirhe siinä tosin on. Olin suunnitellut nousevani Kandystä vielä reiluun kahteen kilometriin Nuwara Elliyaan joko junalla tai fillarilla. Se jäi nyt pois… Junaan en halunnut lähteä ilman rakasta Corratec-ratsuani ja taas aikataulu ei antanut enää mahdollisuutta kiipeämiseen.

 

Tätä suojatien ennakkomerkkiä en ole ennen nähnyt, mutta matkailu avartaa.

 

Aamulla Elefantti – Pinnawalassa oli taas tuttu kuvio. Jo illalla selasin Booking.comin Columbon hotelleja ja aamulla homma jatkui. En vaan osannut päättää valtavasta valikoimasta. Menin isännän tekemälle aamiaiselle kahdeksalta ja otin jo kamerani mukaan. Olin suunnitellut käyväni heti aamulla elefantteja moikkaamassa eilisessä Hotel Elefant Park-paikassa. Hipsin sinne jo illalla tiedustelemaani salakäytävää pitkin, jolloin ei tarvinnut maksaa pääsymaksua. Se onnistui, koska olin liikkeellä jo ennen 8:30, jolloin lipunmyynti alkoi. Sinne tuli viiden kuuden norsun ryhmä kylpemään, kun samalla join kahvia hotellin terassilla. No kuvat tulivat talteen, mikä olikin tarkoitukseni.

Tässä näitä norsuja sitten on…

 

Tuonne alas kun meni sai sadalla rupialla ottaa selfieitä ja rapsutella norsuja.

 

 

Pesuhommat ja vesileikit menossa. Pestävää pintaa riittää!

 

Sitten kävelin takaisin puoli kilometriä majapaikkaani tavaroita pakkaamaan. Taas pähkäilin Columbon majapaikkaa. Loppujen lopuksi varasin Hotelli Sasandan, mistä olin lähtenyt reissuun. Painavin syy valintaan oli yksinkertaisesti se, että minun oli pakko joka tapauksessa vielä palata sinne. Unohdin nimittäin viime kerralla 5. helmikuuta yhden hampaan proteesini kylppäriin. Soitin toki saman päivänä hotelliin ja pyysin panemaan sen talteen. Nyt kun tulin tänne ja näytin hotellin nuorille pojille hammasaukkoani, he eivät tietäneet asiasta mitään. Selitin asian ja pyysin soittamaan hotellin johtajalle. Toivottavasti onnistuu, koska ilman hammasrivini täydennystä uskallan tuskin mennä kotiin. Vaimoni nimittäin häpeää tuota aukkoa aivan kamalasti. Aukko muuten syntyi Kerhon Kultajuhlien jälkitunnelmissa vuonna 2006 ja se täydentyi Thaimaassa vaimoni 60-vuotislahjaksi!

 

Nämä ratsastajat bongasin, kun olin jo ajamassa Pinnawalan kylästä pois. Kovasti yrittivät saada Fillarantinkin vaihtamaan ratsastusvälinettä, mutten suostunut jättämään Corratec-ratsuani.

 

Tänään ajomatkaa kertyi liki sata kilometriä. Mutta ne olivat helpompia kilometrejä kuin eilen. Eilinen virallinen 36 asteen lämpötila oli tippunut ehkä asteen tai pari, mutta maasto oli paljon tasaisempaa ja tänään myös tuuli oli liki takanani. Alussa tosin oli pari aika kiperääkin nousua, mutta ne menivät aamupäivä herättelynä. Sinällään kuuma oli kyllä tänäänkin. Täällä on nyt normaalia kuumenpaa, koska joka paikassa ihmiset sen sanovat. Mutta sitä eilistä liki pään sekoamisesta tuntua ei tänään tullut. Nestettä sisään ja taukoja varjopaikassa, siinä on vanha resepti, mikä toimii. Ja ihmisen pitää sopeutua olosuhteisiin, jos aikoo pärjätä. Valittamalla asiat eivät parane!

 

Liikenne oli tänään aika hektistä, kun ajoin Kandysta Colomboon johtavaa päätietä. Tie kulki monen kaupungin läpi.

 

PikkuG oli arponut reitikseni A1-tien Columboon, mikä on varmaan yksi ruuhkaisimmista teistä Sri Lankassa. Onhan Columbo noin kolmen miljoonan asukkaan kaupunki. Koko päivän piti olla skarppina ajaessa tuon vilkkaan liikenteen ja kapean tien takia. Matkapyöräilyssä numero yksi on liikenteen lukutaito ja ennakointi. Pelätä ei saa, mutta varovainen pitää olla koko ajan ja pyrkiä ennakoimaan vaarapaikat. Kaupunkipaikat ja alamäet ovat pahoja, koska jos vauhtia on liikaa, et enää ehdi väistää jotakin yllättävää tilannetta. Vaikkapa edessä parkissa olevan auton ovi aukeaa yhtäkkiä tai jalankulkija hyppää auton takaa. Tänäänkin vierelläni sattui yksi kolari. Tuktuk-kuski tuli turhan kovalla vauhdilla ruuhkapaikkaan ja törmäsi aivan vieressäni pakettiauton perään. Ihan kunnon pamaus, mutten halunnut jäädä todistajaksi vaan kurvasin ohitse eteenpäin.

Näitä Buddha-muistomerkkejä olen bongannut tällä reissulla varmaan satoja.

 

Hauskutin juuri noita nuoria hotellipoikia. Kerroin heille tullessani kadonneesta hampaastani (mikä ei sentään ollut Buddhan kadonnut hammas, mitä palvotaan Kandyssa). Kävin nimittäin illalla syömässä ja automaatilla sekä hakemassa iltakaljat paikallisesta Alkosta vai mikähän tuo järjestys oli. Kun tulin takaisin, huomasin hotellinpitäjän puolella jääkaapin ja kysymällä kiikutin olueni sinne kylmenemään lisää. Tuossa juuri kun hain viimeisen oluen pois, kysyin samalla hammastilanteestani. Nuori kaveri sanoi, että hän ottaa aamulla yhteyttä johtajaan. Toivottavasti onnistuu…?

Jokisillalla vähän ennen pääkaupunkiin saapumista pidin pienen juomataon.

 

Tässä kun pikkuolusissa hyppii asiasta toiseen niin voi vaikka jatkaa tuosta päivän reissusta. Ajo sujui yllättävän hyvin kuumuudesta ja matkankin pituudesta huolimatta. Noita tamhilipalmun-pähkinöitä olen varmaan joka päivä juonut&syönyt ainakin yhden. Tänään oli taas hauska kohtaaminen. Perheomisteissa pikkupaikassa oli taas kerran sukupolvet kohdallaan. Bongasin erityisesti pienen aluksi vähän ujon tytön. Kysyin nimeä ja ikää, muttei hän oikein halunnut tai kehdannut sanoa. No äiti ja isoäiti toki avustivat, mutten oikein laittanut muistiin. Pikkuhiljaa tyttökin lämpesi ja meistä tuli hyvät kaverit lopuksi.


 

Ihana tyttö. Kesti aikansa ennen kuin lämpesi, mutta tässä kaunis poseeraus.




 

Tässä parikin kuvaa Columboon saapuessani. Suuri Temppeli osui sattumalta ajoreitilleni.



 

Harmi vaan kun en onnistunut saamaan komeasta rakennuksesta kunnon kokonaiskuvaa, koska julkista tilaa sen ympärillä oli niin vähän.




Tiistai 1.3.2016 62 km / # 1748 km, + 345 m / -358 m

Reitti: https://ridewithgps.com/trips/8007392

Tässä ajelen jo Colombosta Negombaan ja menen tuonne vasemalle. Kuorma-auto melkein ehti peittää lentokonefiguurin, joka viitoittaa moottoriliikennetietä lentokentälle


Olen nyt Negomban kaupungissa nelisenkymmentä kilometriä rannikkoa pitkin Colombosta pohjoiseen. Hyvästelin Sasanda- hotellin hymyssä suin. Uskalsin nyt kuukauden tauon jälkeen hymyillä. Heti aamulla kysyin hotellipojille irtohampaastani. Vanhempi heistä kertoi yrittäneensä heti aamulla soittaa johtaja Sambatille, muttei saanut vastausta. Lupasi yrittää uudelleen. Kävin siinä välissä aamiaisella lähiravintolassa ja tulin takaisin. Menin kämppääni varaamaan tämän päivän uutta hotellia ja samalla mietin pitäisikö minun kirjoittaa kirje tuolle johtajalle ja pyytää häntä lähettämään hammaslisäkkeeni Suomeen. Ovelle koputettiin ja kaveri toi hymyssä suin minulle paperinenäliinaan pakatun irtolisäkkeeni… Upea homma…poika sai lisäjuomarahat ja pyysin kertomaan kiitokset johtajalle!

 

Negomban majapaikkani Henderson Lake View Residence

 

Vasta noin puoli kaksitoista läksin ajamaan kolmen miljoonan asukkaan Colombon läpi kohti Negomboa, jonka lähistöllä Bandaraiken kansainvälinen lentokenttä sijaitsee. Matkaa varaamaani Henderson Lake View Residenceen oli reilu neljäkymppiä. Kuuma päivä oli tänäänkin. Accuweather ilmoitti iltapäivälle 34 astetta, mikä tuntuu kuin 38 astetta. Vielä nytkin huoneessani iltayhdeksältä, vaikka tuuletin huutaa täysillä on 32,2 astetta. Hiukan harmittaa, miksen ottanut ilmastoitua huonetta.

 

Tässä näitä Corratec-ratsulle hankittuja loimia.

 

Majapaikkaan Henderson Lake View Residenceen tultuani kysyin heti, voinko olla lentoni lähtöön asti. Kone lähtee nimittäin vasta 1:30 torstain puolella ja kentällä pitänee olla pari tuntia ennen. Onnistuu ja saan kyydinkin kentälle. Näin ollen voin pakata pyöräni lentokuntoon täällä majapaikassa. Teinkin iltapäivällä kaupunkireissun itse asiassa kaksikin pakkaustarvikeiden hankinnan merkeissä. Jostakin matto- tai tapettiliikkeestä löysin reilu parimetriä pehmustettua alumiinipintaista muovia ja vähän superlonia sekä teippirullan. Toisella reissulla kertyykin valikoimaa vielä tavaratalossa kuplamuovilla, jota ostin viisi metriä. Eiköhän noilla saada aikaan joku viritelmä tänä iltana. Lisäksi ainakin harkitsen vakavasti takavaihtajan irrottamista. Tulomatkallahan se oli vääntynyt pinnoihin asti.

Tältä näytti kalasataman viereinen ranta. Lehmät ja linnut sulassa sovussa.



Toisella kaupunkireissulla katselin myös jonkin verran Negombon kaupunkia ja kävin syömässä rantaravintolassa aivan kalasataman vieressä. Miten se menuvalinta osuikin taas Fried Rice-annokseen. Tänään tosin höysteenä oli sianlihaa kanan, kalan tai katkarapujen sijasta. Sianliha tässä tapauksessa tarkoitti pienen pieniä kypsennettyjä siakarren palasia, joiden pureskelu teetti töitä. Paninkin Facebookin kautta jo vaimolle kotiin terveisiä, että Suomeen päästyään Fillarantti tahtoo kunnon pihviä ja punaviiniä.

Tämä kiva seinämaalaus on aivan majapaikkani naapurissa.

 





Keskiviikko 2.3. 2016 Negombo 32 km / # 1780 km, +158 m/ – 158 m

Reitti: https://ridewithgps.com/trips/8015027


 

Tässä yksityiskohta siitä.

 

Viimeinen aamu Sri Lankassa on aivan samanlainen kuin noin 30 aiempaakin. Aurinko paistaa ja on lämmintä, linnut laulavat ja tuolta majapaikan puutarhasta kuuluu koko ajan sirinää ja muita ääniä. Aamiaisen nautin alakerrassa joskun kahdeksan pinnassa ja nyt kun naputan IPadin omalla näppiksellä näitä rivejä, kello tulee kohta kymmenen. Logitechin lisänäppäimistö suoltaa taas vaikka mitä kirjainyhdistelmiä, ettei sitä voi käyttää. Jännä juttu miten se aina välillä sekoaa ja sitten taas toisena päivänä toimii kuin unelma. En ymmärrä!

Negombo on rannikkokaupunki ja kalastus on yleínen toimeentulon lähde.

 

Kohta pitäisi lähteä käymään vielä kaupungilla. Pyysinkin isäntää laskemaan minulle loppulaskun, jotta tiedän minkä verran kannattaa nostaa rahaa. Ehkä samaan reissuun sopii parturissa käynti ja ehkä lounaskin , mikäli alkaa nälättää. Iltapäivän aion varata tuolle Corratec-ratsuni paketoimiselle.

Ajaa muutkin pyörällä kuin Fillarantti. Kalastajat tulevat duuniin fillarilla.

Olipa rauhoittavaa ajaa Negombon eksoottisella esikaupunkialueella. Siellä on pieniä saaria ja niemiä, mitkä yhdistyvät silloin keskustaan. Rauhallinen ja hidas elämän tyyli oli silmään pistävää. Kalastajia hommissaan ja ihmisiä pikkukaduilla. Pyörittelin siellä aika lailla ihan hiljalleen. Meren rannallakin tuli käytyä ja kasteltua kengät, kun isompi aalto pääsi yllättämään.

 

Rauhallista esikaupunki-idylliä.

Parturikäynti oli kanssa kokemus. Tukka lyheni ja Fillariantti on enää vain 57 vuotta. Tukanleikkuun ohella sai kunnon pää-, niska- ja selkähieronnan. Olen ottanut ihan tavaksi käydä eri maissa parturissa. Viimeksi syksyllä leikkautin hiukset Tangerissa ennen Marokon reissun loppumista.

Corratec-ratsuni katsoo viimeísen kerran Intian meren maisemaa, ainakin tällä matkalla.

Kello on nyt 18:25 ja ulkona alkaa jo hieman hämärtää. Pyörä on ainakin auttavasti pakattu. Kuplamuovia on vielä viisi metriä jäljellä, mikäli ei kelpaa. Takavaihtajan irrotin ja panin muovipussiin polkimien kanssa. Ketjulukkoa en saanut auki, joten ne jäivät inhottavasti roikkumaan. Toivotaan, että kelpaa tulomatkan kokemuksen perusteella ”ronkelille” Finnairillekin. Alkumatka on Sri Lanka Airways Roomaan ja lopusta huolehtii Finski.

Tälläisen loimen loihdin Corratec-ratsulleni. Toivottavasti kelpaa Finnairillekin?

 

Taidanpa panna nyt pisteen tälle postaukselle. Suomessa varmaan teen jonkun yhteenvedon koko reissusta. Mutta pitää olla onnellinen, että reissu on sujunut näin hyvin.

Teille lukijoille upeat kiitokset ihanasta tuesta ja kannustuksesta! Ne lämmittivät kovasti yksinäisen matkamiehen kulkua. Vaikka lämmintä täällä tottavie on riittänyt…!








Kategoria(t): matkapäiväkirja, matkareitti, matkavarusteet, ravitsemustietous, yleistietoa pyöräilystä | 3 kommenttia

Sri Lankan Kulttuurikolmiossa… Anuradhapura, Sigiriya, Dambulla ja Kandy.

 

Tämä komea kullattu Buddha sijaitsee Dambullan kaupungissa, jonka ohi ajoin Sigiriyasta Kandyyn.

 

Sri Lankan Kulttuurikolmio sijaitsee keskellä saarta. Kolmion rajaavat Kandy – (tai Sigiriya) – Anuradhapura – Polonnaruwa. Kulttuurikolmio on moderni nimi, mutta muinaisuudessa alue tunnettiin nimellä Rajahata tai Kuninkaan maa.

Kulttuurikolmioksi kutsutaan Sri Lankan kolmea vanhaa pääkaupunkia. Niistä ylivoimaisesti kiehtovin on lähes pystysuoran kallion laella sijaitseva Sigiriya-palatsi, jossa vierailu on taatusti yksi Sri Lankan kohokohdista.

Rauniokaupungeista toiseksi kiinnostavin on Polonnaruwa, jonka kallioon veistetyt patsaat ovat maaginen näky. On kuin itse kivi olisi herännyt henkiin. Patsaat ovat elävän näköisiuä. Makaavan Buddhan pään alla oleva kiveen veistetty tyynykin on painunut kasaan.

Pääkaupungeista vanhin on Anuradhapura, joka toimi Sri Lankan pääkaupunkina seitsemänsadan vuoden ajan (300 luvulta tuhatluvulle). Menneistä ajoista on nähtävänä kaksi jättimäistä stupaa (niitä suurempia olivat vanhana aikana vain pyramidit) ja 2000 vuotta vanha temppeliviikuna, joka on versonut samasta Intiassa kasvavasta bodhipuusta, jonka alla Buddha valaistui. Anuradhapura kuulostaa kiinnostavammalta kuin mitä se oikeasti on. Jos aika on tiukalla, voit jättää väliin.

Kulttuurikolmion alueella on paljon muutakin nähtävää kuten Dambullan luolatemppelit sekä komea, graniittiin hakattu 12 metriä korkea Avukana Buddha, Sri Lankan kenties kaunein patsas. (Lähde: Kerran elämässä-matkailusivusto)



Keskiviikko 24.2.2016 Anuradhapura – Sigiriya 103 km / # 1415 km, +855 m / -753 m

Reítti : https://ridewithgps.com/trips/7944512

Kylläpä meni inhottavaksi tämä kirjoittaminen, kun Logitechin ulkoinen näppäimistä sai ilmeisesti auringonpistoksen ja alkoi suoltaa mitä ihmeellisempiä tekstejä. IPadin oma näppis on taas tuohon lisänäppikseen verrattuna kovin alkeellinen. Katsotaan, miten kauan hermoni kestävät…;)

Sigiriya on yksi Kulttuurikolmion6 nuäköalapaikoidt3

 

Tuossa karttakuvassa näkyy keskiviikon ajoreittini Anuradhapurasta Sigiriyaan. Illalla tuli vielä ajeltua parikymmentä kilometriä Sigiriyan ympäristössä noiden nähtävyyksien perässä . Tänään oli kuuma keli. Jopa paikalliset ihmiset täällä sanovat, että nyt on hyvin kuumaa. Accuweather ennusti Anuradhapuran lämpötilaksi iltapäivällä 36 astetta, mikä tuntuu heidän normiensa mukaan kuin 41 astetta. Yllättävän hyvin Suomi-poika kestää kuumuutta. No kolme viikkoa on jo totuteltu. Selvästi maisema on muuttunut rehevämmäksi täällä sisämaassa. On paljon voimakasta vihreää ja kosteikkoja. Rannikon karuus on muuttunut luonnon elinvoimaksi. Sen näkee ja myös kuulee. Linnut ja hyönteiset pitävät ääntä kaiken aikaa.

Jo alkumatkalla tapasin tämän paikallisen Hanssin Jukan. Kyseessä taitaa olla venäläinen Antonov 24RV Sri Lankan väreissä.

Matkalla ei mitään ihmeellistä tullut vastaan. Huippukuuman kelin ajoa, pysähtymisiä paljon, nestettä ja taas nestettä. Mukana on kaksi pyöräpulloa, jotka juuri sopivasti vetävät 1,5 litran vesipullon verran, mikä on ollut yleisin ostokseni täällä. Nämä jutut pitäisi kirjoittaa aina saman päivän aikana. Kirjoitan tätä nyt päivä myöhässä Kandyssa, koska eilisessä majapaikassani netti pätki niin pahasti. Nyt taas harmittaa tuon näppisongelma, mistä jo kerroin. Antaa kuvien kertoa…

Sisämaassa alkavat jo pinnanmuodotkin näkyä. Tänään oli ajoreitillä kuitenkin vain pieniä mäkityyppisiä nousuja, mutta huomenna varmaan alkaa tapahtua…!

 

 

Buddha-patsaita täällä on yhtenään. Tämäkin on alkumatkan satoa. Paikkakuntaa en muista.

 

Seuraavaan kuvaan liittyy ihana tapaaminen. Poikkesin vesiostoksille nuoren perheen pikkupaikkaan A9-tien varrella. Taisin lisäksi ostaa keltaisen tamhilipalmun pähkinän, mistä on syntynyt tämän reissun suosikkini. Pähkinä avataan ja yleensä pillillä juodaan sisältö ehkä reilu puoli litraa. Sen jälkeen se vielä halkaistaan ja terävällä kuoren palalla voi sitten kaapia mahlon. Terveellinen ja maistuva juoma, mikä päihittää kaupalliset juomat sata nolla. Hinta on yleensä 40 tai 50 rupia eli ei paljon  mitään. Ylpeä isä ja nuori kaunis vaimo esittelivät esikoistaan kahden vuoden ikäistä Nessebaria. Lisäksi taustalla oli vanhempi nainen ilmeisesti jomman kumman äiti. Täällä sukupolvet pitävät huolta toisistaan. Kiva kohtaaminen, mistä varmaan molemmin puolin jäi kivat muistot!

 

Ylpeä Indico-isä esittelee esikoistytärtään Nessebaria.

 

 

Tämä kalliomuodostelma tuli vastaan lähellä Dambullan kaupunkia vielä A9-tien varrella. Kohta sen jäleen kurvasin Sigiriyaan vievälle tielle, mistä löytyi paljon mahtavampikin kallio.

 

 

Dambullasta kurvasin kohti UNESCO:n maailmanperintökohdetta. Kyseessä oli muinainen kaupunki Sigiriya. Sen historia kulkee ajassa 1600 vuotta taaksepäin. Isänsä murhannut hallitsija pakeni pelkoa ja syyllisyyttä 370 metriä korkealle kivelle ja rakensi sinne uskomattoman palatsin. Lisää paikan erikoisesta historiasta voit halutessasi lukea täältä. http://www.vaihdavapaalle.fi/2014/09/upea-sigiriya-sri-lankalla-ei.html#sthash.LnmVPO7t.dpuf

Tuossa tuo komea Sigiriya-Rock oli ihan lähellä majapaikkaani. Ajoin noin parinkymmennen kilometrin lenkin tuon kalliopatsaan ympäri.

 

Majapaikkani Green Grass Homestay oli aika vaikeastilöydettävissä. Fillarinavini PikkuG ei sitä tunnistanut eivätkä paikkakuntalaisetkaan vaikka olin jo hyvinkin lähellä sitä. Yksi baarinomistaja lopuksi soitti antamaani numeroon ja antoi ajo-ohjeen vajaan puolen kilometrin päähän. Tosi ystävällinen nuoripari ja taustalla vanhukset olivat minua vastassa. Heti ensimmäiseksi he toivat minulle coca-Colon, koska ilmeisesti olemuksestani näkyi kuuman päivän kärsimys. Kyseessä oli kotimajoitus, missä minulla oli ihan mukava huone. Harmi vaan kun tuo nettiyhteys ei oikein toiminut.

Tässä muutama kuva alkuillan vuoren ympäri- pyöräkierokseltani Sigiriyuassa. Ylös vuorelle en viitsinyt lähteä.

Tältä tuo kuuluisa vuori näyttää pohjoispuolelta kuvattuna.

 

Tämän buddha-muodostelman tapasin jo ihan läheltä Sigiriyan keskustaa. Sinne oli voinut menneä sisällekin pääsymaksun kanssa, muttei kiinnostanut.

 

 

Tämä norsu kylpi sydämmensä kyllyydestä aivan majapaikkani viereisessä pikkujoessa. Kuuma keli tuntuu norsullakin.

 

 

Tässä vielä tuo Sigiriya Rock kuvattuna vähän ennen auringonlaskua.

 

Oluen eteen tekee töitä… Ajelin varmaan kymmenisen kilometriä eri ihmisten antaminen ohjeiden mukaan ,kun hain iltaolutta. Lopulta paikka löytyi reilun kilometrin päästä majapaikastani. Tosin se oli piilotettu aika tehokkaasti pikkutien varteen eroon päätiestä. Mukava siellä oli istua hetki. Paikalliset kaverit tulivat heti juttusille ja mielipiteitä vaihdettiin puolin ja toisin.

 

Leijona karjahtelee tällä kertaan Strongisti! Naapuripöydissäkin tämä näkyi olevan suosikki. Aika moni muukin oli fillarilla liikkeellä.

Majapaikkani emäntä oli taikonut minulle upean illallisen terassille. Olivat jopa hommanneet oluttakin. Uni tuli mukavasti silmään tuon tarjonnan jälkeen. Nämä Homestay-majapaikat ovat siitä kivoja, että siinä pääsee kiinni paikalliseen elämän tyyliin.

Maittava kotiruoka täyttää mahan ja näyttää hyvältä.

 




Torstai 25.2.2016 Sigiriya – Kandy 93 km / # 1508 km, +1236 m / -851 m

Reitti:https://ridewithgps.com/trips/7952628


Torstai-aamuna nautin ihanan aamiaisen ulkoterassilla Green Grass Homestay majapaikassani. Ilma oli samanlainen kuin yleensäkin. Tosin torstaina oli muutama aste vähemmän lämpöä luvassa kuin parina aiempana, vain 33 astetta. Se oli hyvä uutinen, koska nyt oli tiedossa kiipeämispäivä. Pääsin liikkeelle jo puoli kymmeneltä eli harvinaisen aikaisin. Ensimmäiset viisitoista kilometriä Dumbullaan olivat tutut eiliseltä.


Rankan ajopäivän mukainen reitti Sigiriyasta Kandyyn. Ei ihan satasta, mutta nousumetrejä kuitenkin 1236 m.



Dambulla on yksi Kulttuurikolmion kohteista. Siellä tuli vain pysähdyttyä Kultaiseen Temppeliin kuvaamista varten. Kaupunki on aika iso ja ruuhka sen läpiajotiellä oli melkoinen. Tarkkana sai olla ajaessa, mutta hyvin siitä selvisi.

Tämä Rock tuli vastaan Dambullassa, kun ajelin eilistä reittiä takaisin boin 15 kilometriä.

 

Komean kultaisen temppelin laitoin jo tämän postauksen alkukuvaksi. Mutta tässä kuvakulma on vähän erilainen.

Dambullasta ajoin A9-tietä kohti Kandya. Tie alkoi pikkuhiljaa nousta ylöspäin. Naula-nimisessä pikkukaupungissa olin jo viidessä sadassa metrissä ja hiki virtasi noroina. Aikamoista kipuamista oli tämä päivä! Välillä mentiin alaspäin ja taas uudelleen ylös…

Kandyn tie on aika vilkas liikenteeltään. Mahtavat puut varjostavat mukavasti kuumana päivänä. Tuossa näkyy noita suosikkejani keltaisia tamhilipähkinöitä

Tänään ajomatkani oli noin yhdeksänkymmentä kilometriä, mutta kiipeäminen teki siitä kivulloisen. Kaikista kovin kinkare oli ennen isoa Matalen kaupunkia parikymmentä kilometriä ennen määränpäätä. Siinä kiivettiin jo kuuteensataan metriin. Olin aika puhki ja hiestä läpimärkä, kun pysähdyin pikkubaariin. Mielessä liikkui jo ajatuksia vaihtoehtoisesta kulkuvälineestä. En ollenkaan tiennyt, mitä loppumatka pitää sisällään. Kysyin nuorelta baarinpitäjäpojalta, mitä tuleman pitää. Kaveri sanoi, ettei enää ole isoja nousuja, vaan aika samoissa korkeuksissa mennään Kandyyn saakka.

Jokimaisemaa noin puolessa matkaa tämän päivän reittiä.

Kandyyn tulin noin viiden pinnassa. Olin varannut huoneen Booking.comin kautta. PikkuG ei tunnistanut katua eikä majapaikkaa. Ihmisiltä kyselemällä asia sitten selvisi. Sotaoyo Education Training Center-kämppäni oli piruvie toistasataa metriä korkeammalla kuin kaupungin keskusta ja tie sinne oli niin jyrkkä, ettei ollut mitään mahdollisuutta selvitä ylös polkemalla. No hiki päässä sitten työnsin kuormajuhtaani reilun kilometrin ylöspäin. Sieltähän se kämppä löytyi. Sitten selvisi, ettei siellä ylhäällä ollut mitään ravintolaa. Olin ajanut pitkän päivän jollain pikkueväillä, joten pakko oli lähteä hankkimaan energiaa melkein samantien. Kävellen alas ja tuktukilla sitten takaisin mäki ylös. Tuktuk-kuskikaan ei tunnistanut paikkaa, mutta onneksi osasin jo neuvoa. No palautusjuomat kulkivat kätevästi mukana, ettei tarvinnut niitä kiskoa reppu selässä!

Tuosta raosta vaan fillarilla ohi ja menoksi. Pyörä on nopea kulkuväline ruuhkassa.

 

Olin jo alunperin suunnitellut olevani Kandyssa muutaman vuorokauden. Mutta jo illalla päätin, että haen huomiselle uuden osoitteen. Muutenkin pitää nyt miettiä loppuohjelmaa. Viikonloppu menee täällä Kandyssä ellei sitten täältä käsin tee jotain trippiä. Nuwara Elliya kahden kilometrin korkeudessa kiinnostaisi kovasti ja sinne pääsisi junalla. Kävinkin syöntireissulla kysymässä rautatieasemalta. Sain kahta tietoa pyörän mukaanotosta junaan. Lippuluukulla virkailija sanoi, että voi ottaa, mutta pyysi vielä tarkistamaan tavaranlähetyksestä. Siellä virkaintoinen kaveri oli sitä mieltä, että pyörän voi vain  lähettää edellisenä päivänä,  eikä sitä saa matkatavarana mukaan junaan. Taitaa tuo homma tyrehtyä tuohon… Ajamalla sinne ei aikatauluni puitteissa oikein selviä, mutta sieltä olisi voinut lasketella kohti Colomboa ja kotimaata. Torstaina lähtee kone Suomeen ja Colombossa pitää olla jo päivä pari sitä ennen.




Perjantai 26.2.2016 Kandyssa välipäivä. Siirtymä 7 km / # 1515 km, +98 m/-149 m

Reitti: https://ridewithgps.com/trips/7959873




Aamulla en pitänyt mitään kiirettä. Aamiaisen nautin ulkoterassilla siinä puoli yhdeksän aikaan. Nyt oli vuorossa buffe-aamiainen… Ei mikään kummoinen, mutta hyvää oli iso kasa erilaisia hedelmiä. Näköalat terassilta alas Kandyn kaupunkiin ja Kandyn järvelle olivat komeat. Kandy on tosi vilkas kaupunki. Sen koin jo iltapäiväruuhkan aikaan, kun tulin kaupunkiin. Ja sama oli nyt tilanne, kun läksin puolen päivän aikaan vaihtamaan majapaikkaani.

Tässä terassin aamiaispöydästä näkymä alhaalla sijaitsevaan Kandyn kaupunkiin. Kukkulat ympyröivät Kandyn joka suuntaan ja korkeuserot ovat melkoiset.

 

Kandy on entinen Sri Lankan pääkaupunki ja noin sadantuhannen asukkaan asuinsija. Kaupunki on vilkas kulttuurikeskus, missä on monia nähtävyyksiä. Pitääpä huomenna tutkia kaupungin tarjontaa tarkemmin. Tässä on suomenkielinen Wikipedialinkki kaupunkiin. https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Kandy

Kellotorni Kandyn ydinkeskustassa, mistä läksin puolelta päivin kämpän vaihtoon. Melkoinen liikenne oli jo silloin.

Aamulla katselin uutta majapaikkaa aamiaisen jälkeen ja päädyin loppujen lopuksi ihmisten antamien arvostelujen pohjalta kotimajoitukseen. Tranquil Hills Kandy sijaitsee muutama kilometri kaupungin pohjoispuolella. PikkuG ei tunnistanut sitä nimen eikä edes kadun perusteella. GoogleMaps sen sijaan löysi majapaikan. PikkuGeen antaman suunnan perusteella pääsin jo aika lähelle ja sitten aina välillä katsoin puhelimen GoogleMapsistä missä ollaan. Aika hyvin tuo haarukointi onnistui vaikkei mitään nimikylttiä löytynytkään. GoogleMapsia mukaan samalla sivukadulta sijaitsee Kandyn yksityissairaala ja kun olin jo aivan lähellä, ihmiset tunnistivat tuon sairaalaan ja tiesin minne kääntyä vilkkaalta pääkadulta.

Uusi kotimajoitukseni Tranquil Hills Kandy sijaitsi taas korkean kukkulan päälle, minne piti pyörä työntää satakunta metriä ylöspäin. Onneksi täällä ei ole liukkaita kelejä, niin jyrkkiä nuo nousut ovat!

Sitten taas oli edessä jyrkkä vuoren rinne, mitä pitkin piti nyt noin puolisen kilometriä työntää pyörää ylöspäin. Aika hikinen rupeama siitä syntyi. Menin ensin toiseen majapaikkaan ja irrotin jo laukut pyörästä, kunnes selvisi ettei se ollutkaan oikea. Neuvoivat sieltä, että sata metriä vielä ylös… No ainakin kolmesataa metriä tai enemmänkin oli tuo matka.

Hulppeat maisemat avautuvat tilavan ja viihtyisän Prinsessasänky-huoneeni parvekkeelta. Seurana on vilkas parvi apinoita, joita kuulemma pitää varoa…vievät tavaroita!

 

Tulihan lopulta tutun näköinen monikerroksinen rinteelle rakennettu talo vastaan. Tunnistin sen Booking.com-esittelystä ja talon seinässä oli kuin vakuudeksi sama osoite Tranquin Hills 35/73. Soitin ovikelloa ja keski-ikäinen rouva tuli avaamaan. Hän toi samantien tervetuliaisjuoman, mikä tuli tarpeeseen. Olinhan yltä päältä hiessä tuon fillarin työntämisen takia. Kohta seuraan liittyi nuori mies, ilmeisesti rouvan poika ja hän kantoi sivulaukkuni huoneeseen. Huone oli tosi siisti ja tilava. Parvekkeelta avautui hieno näkymä alas ja taustalla siintäville vuorille. Kuin tilauksesta paikalle pöllähti vilkas apinaparvi, joista poika varoitteli, että voivat viedä tavaroita.

Noissa hommissa en haluaisi olla tällä kelillä. Tukimuuri taitaa olla tekeillä. Hakulla hakkaavat uutta perustuksen pohjaa.

 

Koska en ollut vielä syönyt aamiaisen jälkeen mitään, läksin suihkun jälkeen alas pääkadulle jalkaisin. Katselin kaikessa rauhassa reilun viitisen kilometriä lähinurkkia ja kävin syömässä. Oluenkin sain mukaani ihan lähellä olevasta Food City-myymälän lisenssiosastosta. Jännä homma. Ensin piti kävellä kassan kautta ja maksaa vesipullo ja sitten mennä samassa kaupassa olevaan alkoholimyymälään ja ostaa sieltä oluet. Sitten piti taas reppu selässä könytä tosi jyrkkä pikkukatu ylös majapaikkaan. Taas oli paita märkä!

Nyt kirjoittelen tätä stooria kynttilän valossa. Nuori kaveri varoitteli jo saapuessani, että täällä esiintyy sähkökatkoja. Nyt olen ollut jo puolisen tuntia kynttilän valossa. Onneksi tähän muistiinpano-ohjelmaan pystyy kirjoittamaan ilman internet-yhteyttä. Ennen sähkökatkoja wifi-yhteys oli erinomainen. Kuvat siirtyivät wordpress-ohjelman sisällä tosi vilkkaasti. Vaikka tuo kynttilänvalo on tunnelmallista, toivon sähköjen palautuvan nopeasti. Alkaa tulla jo hiki, kun ei tuuletinkaan toimi.




La 27.2.2016 Fillarituristina Kandyssa. 35 km /# 1550 km, +576 m / – 577 m

Reitti: https://ridewithgps.com/trips/7970244



Tulihan ne sähköt vielä illalla parin tunnin kynttiläsession jälkeen. Menikin aika myöhään, kun sen jälkeen siirtelin vielä kuvia blogiin sun muuta. Päivän agendana oli Kandyn nähtävyyksiin tutustuminen. Tein aamupalan jälkeen oikein listan sitä varten. 1. Temple of the Tooth, 2. Kandy-järven ympäriajo, 3. Ceylon Tea Museum, 4. Peradeniya Botanical Gardens ja 5. Commonwealth War Cementery. Jos nuo saa fillarilla kasaan, niin kyllä kelpaa!

 

Fillarituristipäivä oli monimuotoinen ja sisälsi viisi tunnettua Kandyn nähtävyyttä.

Aamulla oli hieno aamiainen täällä majapaikassani. Kelpasi ja upposi!

 

Tranquil Hills majapaikkani on tasokas ja erittäin siisti. Sen huomasi aamiaisestakin. Majapaikan pitäjäperhe ovat sydämmellisiä👍

Ei muuta kuin kymmenen jälkeen hommiin! Majapaikan isäntä neuvoi uuden fiksumman reitin kaupunkiin. Ensin viritin PikkuGeen hakemaan Buddhan Hammasmuseon (Temple of the Tooth). Siellä se köllötti Kandy-järven rannalla. Sisäänpääsyn kanssa tuli pieni pulma. Minulla oli ”apinapöksyt” jalassa ja fillaripaita (huom. puhdas) päällä. Ei päässyt lyhytlahkeisena sisälle. Tosin apuun juoksi jo myyjiä, jotka olisivat tonnilla verhoilleet Fillarantin Sariin ja toki toinen tonni olisi mennyt sisäänpääsymaksuun. No minähän en hametta päälle vedä! Ja kun itselläkin puuttuu hammas, ajattelin olkoon tuo Buddhankin puuttuva hammas.

Tässä wikipedia. https://en.m.wikipedia.org/wiki/Temple_of_the_Tooth

Tuolla järven toisella puolen näkyy kuuluisa Hammastemppeli. Valitettavasti hieno punakattoinen rakennus oli huputettu korjaustöiden takia.

Kandy-järven ympäriajo onnistui hienosti. Välillä ajoin ajorataa ja välillä kävelyreitillä. Hienoa ja rauhoittavaa järvimaisemaa lipui silmien edessä. Piti vaan olla tarkkana ja väistellä jalankulkijoita. Muutamia ihmisiä tuli juttusille. Eräs vanhempi mies esittäytyi tanssinopettajaksi ja kertoi, että illalla olisi hieno tapahtuma tuon Hammasmuseon ympärillä. Kuulemma presidentti ja pääministerikin ovat paikalla ja siihen liittyy yleisötapahtuma ilotulituksineen. Alkaa kuulemma iltaviideltä. Valitettavasti en viitsi pimeällä enää lähteä kaupunkiin majapaikastani.

 

Kaunis Pattini Devane -rakennus järven toiselta puolen kuvattuna.

 

Koululaiset ilmeisesti harjoittelemassa illan yleísötapahtumaa varten.

 

Seuraavaksi vuorossa oli Teemuseo. Panin PikkuGeen taas hakemaan ja katsoin, ettei tuonne ole kuin muutama kilometri. Tosin PikkuG ei ilmoittanut mitä kilometrejä. Se selvisi aika pian, kun läksin ponnistelemaan ylöspäin. Aina välillä piti hypätä pyörän päältä ja taluttaa, kun kaltevuus oli noin 15%. Teemuseo oli 800 metrin korkeudessa ja Kandyn lähtötaso oli noin 500 m. Tuo nousu kohdentui vain vajaan neljän kilometrin matkalle. Tuli hiki!

Teemuseo oli sijoitettu vanhaan teetehtaaseen.

 

 

Pienoismalli, mikä napista painamalla näytti tehtaan toiminnan.

 

No ylös pääsin, eikä enää valitettu apinapöksyistäkään. Alussa puhdas fillaripaita oli nyt läpimärkä, kun könysin sisään ja maksoin 750 rupian sisäänpääsymaksun. Yritin tingata hymyssä suin eläkeläisalennusta. Sitten charmantti opas otti hikisen Fillarantin suojelukseen ja kiersimme yhdessä Teemuseon. Ihan mielenkiintoinen reissu, mikä huipentui isoon teekannulliseen, jonka yhteydessä vielä videoilta kertasin Sri Lankan teenvalmistuksen ja teelaatujen ym. salat.

 

Tässä Teemuseon oppaani kanssa selfiessä. Oli mielenkiintoinen tutustuminen ja lopuksi teehetki.

 

Sitten Teemuseosta alas samaa reittiä. Nyt tuo hikinen taival oli muuttunut jarruissa roikkumiseksi. Tulin aika vikkelään tuon saman pätkän alas, vaikken toki uskaltanut lasketella kuin ajoittain. Tie oli tosi kapea serpentiini ja liikennettä oli paljon. PikkuG tunnisti tuon seuraavan Botanical Gardensin, jonne oli matkaa viitisen kilometriä. Onneksi enää ei tarvinnut kiivetä, muuten olisin jättänyt sikseen. Sisälle en mennyt, koska fillaria eivät laskeneet ja sisäänpääsykin olisi kustantanut 1200 Rs. No yhden kuvan otin portin välistä.

Näkymä Teemuseon tieltä alas kaupunkiin.

 

 

Botanical Gardens näyttää tältä portin raosta.

 

Matka jatkui seuraavaan kohteeseen, mikä sijaitsi takaisin Kandyyn päin. Commonwealth War Cementeryn löysin lopulta puhelimen Here-sovelluksen avulla. Offline-tilassakin näkyi sen kartassa kohde ja taas mentiin muutamia kilometrejä. PikkuG ei tunnistanut sitä. Hautausmaa oli tosi siisti puutarhamainen ja vaikuttava näkymä. Sinne oli haudattu 203 vuosina toisessa maailmansodassa kuollutta eri maiden soturia, jotka silloisessa Ceylonissa taistelivat Japania vastaan.

Löydänköhän nettilinkin? https://en.m.wikipedia.org/wiki/Kandy_War_Cemetery

Sotahautausmaa oli aivan tuämuän joen vieressä.

 

 

203 sotavainajaa lepää hautausmaalla. Pääosa kuului brittijoukkoihin.

 

 

Siististi hoidettu ja vaikuttava paikka.

Nyt olin selvittänyt kaikki viisi rastiani ainakin jotenkin. Läksin ajamaan kivaan majapaikkaani, mutta nälkä alkoi jo neljän pinnassa kurnia. Pysähdyin varjoisaan katukeittiöön, missä oli muutama pöytä. Söin maittavan maustetulla kalalla terästetyn Devil Fried&Rice-annoksen (annos ja litra vettä alle kolme euroa). Olen aina tykännyt voimakkaasti maustetusta ruuasta. Ja sitä täällä saa paljon vahvempana kuin esimerkiksi Thaimaassa. Samoin annokset täällä ovat isompia, mitä vastaan en myöskään laita hanttiin. Yleensä turistille tarjotaan miedompaa, mutta sen ole aina väistänyt sanomalla…I like spicy!

Tässä tämänpäiväinen katukeittiölounaani. Fried Rice Devil kalan kera. Rakastan tulisia ruokia!

 

Ruokailun jälkeen poikkesin vielä toisessa paikassa juomassa kupin kahvia ja pienen makean leivonnaisen. Kunnon kahviin en ole vielä täällä törmännyt…Nescafe? Sen sijaan aika usein saa hyvää haudutettua teetä, joskin pussiteetäkin tarjotaan. Lopuksi ajelin tyytyväisenä melkoisessa iltapäiväruuhkassa takaisin Kandyn läpi majapaikkaani. Tuossa ruuhkassa huomasi taas, että pyörä on nopeampi kuin bussi. Sukkuloin siellä välillä vasemmalta ja välillä oikealta ohi ruuhkaliikenteessä. Majapaikkani isännän neuvoma oikotie oli myös vielä muistissa.

Iltanäkymä superior-huoneeni parvekkeelta.

Olipa hieno turistipäivä tänään. Sen kunniaksi hain vielä hikisiä pyöräkuteita riisumatta Iltakaljat alhaalla sijaitsevasta lisenssimyymälästä. Nappasin Sporttrackerin päälle ja sen mukaan tuli tehtyä vajaan kolmen kilometrin jaloittelu ennen suihkua. Tosin tuo jaloittelu on hiukan harhaanjohtava termi, koska majapaikastani päätielle on hirmu jyrkkä alamäki ja vastaavasti takaisin sama ylös puskeminen. Pyörällä se ei onnistu mitenkään, koska prosentit ovat ehkä noin 20-30%. Juuri tuon takia isäntäni neuvookin tuon toisen reitin Kandyyn. Tässä näitä palautusoluita maistellaan blogikirjoituksen ohessa.

Tässä Pinnewalan elefantteja, joita tänään on tarkoitus lähteä katsomaan. Kuva: Wikimedia Commons

 

Huomenna matka jatkuu pikkuhiljaa kohti Colomboa ja kotimaata. Kohtapuoliin on nelisen viikkoa kierretty tätä kaunista Sri Lankan saarta. Kilometrejä on tällä erää kasassa 1550 km ja ehkä vajaa pari sataa on vielä edessä. Hyvin on matka sujunut, mutta hyvä niin! Aamulla varmaan katselen majapaikan Pinnewala Elephant Orphanagen liepeiltä, mikä sopivasti katkaisee turhan pitkän matkan Columboon. Sain siihen muuten mukavan vinkin Timo Ja Erkki Niemeltä Facebook-kommenttina. Kumpikin on käynyt siellä. Kiitos Timo ja Erkki!

Kategoria(t): matkapäiväkirja, matkareitti, matkavarusteet, ravitsemustietous, yleistietoa pyöräilystä | 4 kommenttia

Sri Lankan Rovaniemi on nähty… Nyt etelään!

Tuli melkein lorvittua tuolla Sri Lankan pohjoisimmassa kaupungissa Jaffnassa, minkä ristin Rovaniemeksi sijainnin ja alueen keskusajattelun pohjalta. Sen pääasukkaita tamileja voisi jopa tietyllä tapaa rinnastaa saamelaisiin. Oli mielenkiintoinen noin sadantuhannen asukkaan kaupunki. Ehkä suurin mielenkiinnon kohde Jaffnassa oli karmaiseva Sri Lankan sisällisota, joka päättyi vasta vuonna 2009. Siellä Tamilitiikerien kapina lopulta kukistettiin ja jälki oli massiivisen ylivoiman jälkeen karmeaa. Sunnuntaiaamuna jätin Jaffnan taakseni ja suuntasin Corratec-ratsuni pitkin länsirannikkoa kohti Mannerin kaupunkia. Tuossa vielä linkki Jaffnan kaupunkiin: https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Jaffna



Sunnuntai 21.2. 2016 Jaffna – Mannar, 122 km / # 1165 km, +413 m / – 415 m

Reitti:   https://ridewithgps.com/trips/7915034


 

Tässä kuuman sunnuntaipäivän reittini Jaffnasta Mannariin. Oli tiukka pätkä, kuumuus, osin turhan kova vauhti ja pituus kypsyttivät Fillarantin. Mutta olen ihan ylpeä lopputuloksesta!

 


Viitisen kilometriä ajettuani pääsin kaupungista pois väljemmille maisemille. Intian valtameri jäi ajosuuntaan nähden oikealle ja iso ja komea Jaffnan Laguuni vasemmalle. Aika pitkään noin kolmekymmentä kilometriä sai ajaa, ennenkuin tuo laguuni ja sen monet sillat jäivät taakse. Itätuuli oli aluksi sivuvastainen, koska poljin kohti kaakkoa. Myöhemmin päivällä reittini suuntasi kohti etelää ja jopa lounasta, jolloin sain tuulesta tervetullutta apuakin.
 

Kyllä näitä Jaffnan laguunin uusia siltoja kelpasi polkea. Aika hienosti oli joka valaisimeen liitetty aurinkopaneeli.

 
Noin viitisenkymmentä kilometriä ajettuani ja olessani tauolla, tuli Honda-kaveri juttusille. Hän esittäytyi Rosarioksi ja kertoi olevansa tamili ja asuvansa Mannerissa, minne olin tänään menossa. Siinä jutellessamme hän kertoi olevansa 49 vuotias. Hän oli hyvin kiinnostunut reissustani ja kaikesta muustakin. Osasi englantia ihan hyvin eli paremmin kuin meikäläinen. Juttelimme monien tuntien aikana niitä näitä. Hän nimittäin liimautui ajamiseeni. Laskin tuossa jälkikäteen, että hän ajoi motskarillaan noin viisikymmentä kilometriä rinnallani ja aina siinä yritettiin ajaessa vaihtaa mielipiteitä. Kun minulla tuli sata kilometriä täyteen ja aloin tuon hiton kuuman kelin takia olla jo aika sippi, toivoin että pääsisin kaverista irti. Hän poikkesi varjopaikalle ja varmaan ajatteli, että seuraan. Olimmehan jo tätä ennen olleet monessa taukopaikassa yhdessä. Kerran jopa tätä ennen poikkesin itse ja parikymmentä minuuttia myöhemmin Rosario kurvasi takaisin ja taas oltiin kimpassa. Itse painoin kuitenkin pirun väsyneenä eteenpäin ja vasta noin viisi kilometriä myöhemmin pysähdyin sotilaiden varjoisalle tarkistuspisteelle tauolla. Sen jälkeen en enää Rosariota tavannut. Tosi sympaattinen ja avulias kaveri, antoi jopa vinkin hotelliini, missä nyt olen. Mutta se on vähän sama juttu kun armeija-aikana pitkillä marsseilla. Niin kauan kuin porukassa juttu luistaa, kaikki on hyvin. Sitten kun tosi väsymys valtaa, niin tulee hiljaisuus. Pitää keskittyä jaksamiseen! Sama tänään;)
 

Rosario 49 vuorias tamili oli tänään kaverinani pitkän ajopätkän. Hän kertoi myös matkan verrella sisällissodan ratkaisutaisteluista.

 

Tänään oli pirun kuuma! Ehkä kokonaisuutta ajatellen nyt oli reissun tähän mennessä kovin päivä. Sentään tuli poljettua yli 120 kilometriä. Yhtenä aiempana päivänä vedin jopa yli 140 kilometriä, mutta silloin oli pilvinen päivä ja lopulta ajoin jopa pimeässä. Lämpöä oli tänään Accuweatherin ennusteen mukaan 33 astetta, mikä sen ennusteen mukaan tuntuu noin 43 asteelta. Oma fillarimittarini näytti noin 46 astetta iltapäivällä. Sai siinä puskea ja aina vähän väliä pitää juomataukoa.

Samalla taukopaikalla kuin edellinen kuva, Rosario nappasi kuvan myös meikäläisestä.

Ajettuani noin 110 kilometriä eikä Rosariota enää näkynyt rinnallani, ajettelin että rääkki on on ohi. Niin se olikin. Pidin vielä yhden tauon sopivassa varjopaikassa, missä oli paljon paikallisia nuoria. Osasivat auttavasti englantia ja siitä kehkeytyi juttutuokioita.  Kaksikymppiset kaverit ihmettelivät hullua suomalaista 67v-vanhusta, mikä sotkee saarta ympäri fillarilla. Mutta moni heistä halusi kaverikuvaan tai selfieen kanssani… Hauska taukopaikka, mikä antoi voimaa loppukiriin! Nuoret ovat ihanaa ja aitoa porukkaa.
 

Löytyihän se hotelli, kun kysyin muutamalta paikkakuntalaiselta. Riisuin laukut ja pamautin voitonriemuisena,  mutta pirun väsyneenä sisään. Respassa sanottiin,että hotelli on täynnä. Olin kuin puulla päähän lyöty. Aurinko oli juuri laskemassa ja olin todella väsynyt. Pyysivät istumaan nahkasovalle, onneksi tuuletin hurisi  päällä. Respan kaveri soitti pari puhelua ja sen jälkeen sanoi, että varttitunnin päästä he pystyvät siivoamaan huoneen minulle. Kysyin saako täältä olutta mistään, kun on sunnuntai. Sain ohjeen, että vajaan kilometrin päästä Poliisiasemaa vastapäätä löytyy. Niin löytyikin, ja päivä oli pelastettu. Puhutaan mitä puhutaan, olut on hyvä palautusjuoma vaikka se lihottaakin. Hiilihydraatit ( tänäänkin ajon energiankulutus oli yli 4000kcal) ja rentoutusvaikutus riittäävät ainakin minulle!

img_3276

Tässä Sri Lankan tunnetuin olut. Sen miedompi versio. Itse suosin lähinnä Strongia 8,8%;)




Maanantai 22.2.2016 Mannar – Vavuniya 82 km / # 1247 km, +453 m / -361 m

Reitti: https://ridewithgps.com/trips/7927122


 

Tälläinen 82 kilometrin polkaisu tänään tulikuumassa kelissä. Varjossa sisämaassa iltapäivällä 36 ja pyörän päällä 49,5 astetta!

       


Mannarista pääsin lähtemään vasta yhdentoista pinnassa aamupäivällä. Ilma oli jo silloin kuuma. Läksin ajamaan pääkatua pitkin fillarinavini PikkuGeen ohjeilla kohti aamulla varaamaani majapaikka Vavuniyassa, mikä sijaitsee noin 80 kilometrin päässä sisämaassa. Ensin A14-tietä ja sitten reilu 30 km A-30 tietä perille. Kilometrin ajettuani pysähdyin ensimmäisen kerran nappaamaan kuvan ilmeisesti Buddha-temppelistä. Olen tosin huono noiden uskontojen suhteen.

 

Tämän kuvan nappasin lähtiessäni Mannarista liikkelle aamupäivällä.

 
Tänään oli itätuuli ja se oli osin vastainen reittiini nähden. Mutta yllättävän vähän se haittasi ajamista. Enemmänkin tuo kuumuus oli pääosassa. Eilen kirjoitin, että oli pirun kuuma. Tänään pitää sitten lisätä yksi pykälä lisää varsinkin kun iltapäivällä ajoin sisämaassa. Varjossa lämpötila oli 36 astetta ja pyöräni mittari näytti ajaessa peräti 49,5 asteen lämpötilaa. Kuumin päivä tähän mennessä! Ajaessa sitä hikeä ei oikein huomaa kuin kypärän alta valuvina noroina. Mutta auta armias, kun pysähdyt, olet märkä kuin saunassa. Ja tänään noita pysähdyksiä tuli tosi paljon. Läksin liikkeelle 1,5 litran normi vesipullolla, joka mahtuu juuri sopivasti kahteen pyöräpullooni. Sitten jossakin välissä join pikkupullon Fantaa ja se maistui kylmänä taivaalliselta. En tiedä mikä piru iski, kun jossakin taukopaikalla ostin kahden litran Fanta-pullon. Puolet join varmaan siinä istuessa ja loput laitoin pyöräpulloihini. Hirveä sokerimäärä 59 kcal * 20 = 1180 kcal. Ja kuuminpana aikana iltapäivällä päässä tuntui kuin olisi sokerihumalassa!
 

Tänään piti pitää jatkuvasti taukoja, kun oli niin kuuma. Tässä taukopaikalla pokkarilla otettu selfie;)


Tänään reitin varrella oli paljon kosteikkopaikkoja. 
Katsoin kartasta jälkikäteen, että ohitin jo tiellä A14 Yoda Weva Sanctuary-lintujen suojelupuiston. Pikku hiljaa, kun erkanin rannikosta maasto alkoi rehevöityä ja viheröityä. Noin viisikymmentä kilometriä ajettuani tulin paikkaan, missä hyvästelin A14-tien ja siirryin A30-tielle. Olipa karsea muutos. Tähän mennessä tie oli ollut erinomainen, mutta nyt jouduin varsinaiselle pompputielle. Päällyste oli rikki vähän väliä ja pinta oli tosi epätasainen. Persus oli jo ennestään arka eilisen kovan 120 kilometrin jälkeen. Mutta nyt tämä jatkuva pomputus löi löylyä lisää. Noin kolmekymmentä kilometriä majapaikkaani asti taistelin tuota kovaa kuumuutta ja noita pomppuja vastaan!

 

Kaunista suomaisemaa jossakin puolessa välissä tämän päivän ajoa.


Taukoja tuli ja taukoja meni! Eilen ajoin sentään hiukan yli 20 km/h keskivauhtia, mutta tänään katsoin jälkikäteen keskinopeudeksi vain 17,5 km/h. Oli se sellaista taapertamista tänään. Yksi osasyy toki oli sivuvastainen tai vastainen tuuli. Lisäksi nousin pikku hiljaa sisämaahan. Tuo nousu näkyy reittilinkkini korkeusprofiilista, jos linkin haluaa avata. Yhdellä taukopaikalla nautin tamhilipalmun pähkinäjuoman, mikä oli paljon fiksumpi ratkaisu kuin kaksi litraa Fantaa. Siinä samassa pysäkissä oli kolme sotilasta tauolla. Istuinjärjestys ja prenikat menivät järjestyksessä sotilas, kersantti ja ylikersantti, jos heidän merkeistään ymmärsin. Bongasin heidän fillarinsakin ja mietin samalla…tuolla varustuksella voisi lähteä reissuun vähän hankalimpiinkin paikkoihin.
 

Tehokkaasti varustettu fillari. Taukopaikalla oli kolme sotilasta huilaamassa.

 
Määränpäähäni Vavuniyaan saavuin vasta puoli kuuden maisemissa. Täällä oli joku ihmeen pyhäpäivä tänään, koska kaikki Winestoret (lue paikallinen ALKO) olivat kiinni. Olin jo kuumana päivänä nähnyt unta kylmästä oluesta varsinkin, kun varatessani joku saksalainen oli kirjoittanut Booking.com arvioon, että hotellista saa olutta, mikä on pikemminkin poikkeus täällä. Tulin hotelliini Nelly Star ja sain huoneen. Kysyin oluesta ja he totesivat tuon pyhäpäivä-jutun, mutta sanoivat hommaavansa oluet minulle. En tiedä mistä ne tulivat, mutta huoneeseeni tuotiin jossakin vaiheessa kolme pulloa kylmää olutta. Samoin illallisen ratkaisin puhelinsoitolla ja vartin päästä huonepalvelija toi mahtavan annoksen Chicken Fried Rice Specialin noin kaksi euroa;) Tuossa prinsessasängyssä aion nukkua ensi yöni…
 

Tässä Nelly Star- hotellihuoneeni. Tuohon prinsessa-sänkyyn joudun kallistumaan yksin. Tilaa olisi ollut muutamalle muullekin. Tuota verkkoa tuskin avaankaan, koska hyttysiä ole näkynyt.

 



Tiistai 23.2.2016 Vavuniya – Anuradhapura 66 km / # 1313 km, +425 m/ -427 m

Reitti: https://ridewithgps.com/trips/7935286 ja https://ridewithgps.com/trips/7935785

   
Tiistaina aamupäivällä yhdentoista aikaan läksin polkemaan kohti Anuradhapuraa. Olin varannut aamiaisen jälkeen sieltä hotellin Booking.comin valikoimasta. Tein tietoisesti itselleni helpomman päivän kahden kuuman ja rankan ajopäivän jälkeen. Tänään oli matkaa tiedossa vain noin kuutisenkymmentä kilometria. Nämä kuvassa näkyvät koululaiset olivat ryhmittyneet lähtöäni juhlistamaan;) Taisi olla joku koulun juhlajuttu, koska paikalla oli myös paljon hienosti pukeutuneita vanhempia.
 

Tässä koululaisryhmää vastaa kootaan järjestykseen. Takavasemmalla vanhemmat seuraavat tilaisuutta.

 

Varasin jo aamulla kohdehotellini Crystal V Tourist Resort ison Anuradhapuran keskustan liepeiltä. Katselin montaakin eri vaihtoehtoa aamulla Booking.comin applikaatiosta. Tarjontaa oli nyt paljon, koska olinhan nyt tulossa Sri Lankan turismin yhteen keskipisteeseen. Niin kutsuttu Kulttuurikolmio alkaa Anuradhapurasta ja muut kolmion kärkipisteet ovat Polonnaruwa ja Kandy. Aamiainen Nelly Star-hotellissani oli tyypillinen paikallinen buffe. Stringhoppersia, maustekastiketta, vaaleaa leipää ja teetä sekä marmeladia. Ei mikään näyttävän näköinen, mutta fillaristille sopivan tukeva pakkaus ajamiseen. Ei täällä ainakaan laihtumaan pääse…harmi sinällään!

 

Tiistaipäivän reittini näkyy kartasta. Linkissä on tarkempaa tietoa.

 
Parin päivän väkisinajamisen jälkeen tänään oli ihan eri tunne. Eilinen 36 astetta iltapäivällä varjossa oli tippunut parilla kolmella asteella ja eron kyllä aisti. Tietysti toinen tekijä oli psykologinen. Olin varannut majapaikan ja sinne ei ollut matkaa kuin noin kuutisenkymmentä kilometriä. Itätuulikin oli tänään suotuisampi, koska ajoin etelään. Ajelin pikkuhiljaa ja pidin taukoja aina välillä. Nestettä täällä kyllä kuluu!
 

Buddha-patsaita tulee vastaan tasaiseen tahtiin. Tässä hieno yksilö tamhili-palmujen katveessa. Noita keltaisia hedelmiä tulee nautittua päivittäin.

 

Maisemat alkoivat muuttua hyvinkin reheviksi tänään. Voimakas vihreä oli pääväri. Paljon matkan varrella oli kosteikkoja. Joskus ihmetyttää täällä kuumassa ilmanalassa, mistä tuo vesi löytyy. Vesilinnut tykkää ja luonto elää. Ajoin hyväkuntoista A9-tietä suurimman osan. Vasta tultuani Rambewaan, tie muuttui A20-tieksi ja suuntana oli Anaradhapuran iso kaupunki. Tulin kaupunkiin jo kahden kolmen välillä iltapaivällä ja keskustan tuntumassa näpyttelin PikkuGeelle hotellini katuosoitteen. Hyvin PikkuGee vei perille.
 

Tässä kuvassa silmäni lepää. Linnut viihtyvät tässä maisemassa, vaikka kuvaan ei taitanut nyt tallentua yhtään.

 

Majoituin mukavan tuntuiseen hotelliin ja läksin liki samantien pyöräni kanssa katsomaan vielä kaupunkia, mihin oli tultu. Noin kahdeksan kilometrin kaupunkikierros kehkeytyi noissa merkeissä. Iltapäivälounas ja palautuskaljojen hankinta olivat tärkeimmät tunnusmerkit tuon sightseeing-kierrokseni aikana. Iso ja vilkas kaupunki. Nyt kello on jo iltakahdeksan paikallista aikaa. Yritän saada tämän blogipostaukseni pois käsistä joko nyt loppuilllalla tai sitten aamulla. Huomenna yritän lähteä katsomaan, mitä tapahtuu tuolla Sri Lankan Kulttuurikolmion sisällä!
 

Olen ihmetellyt jo pitkään, miten paljon näin pienessä maassa on sotilastukikohtia. Olisikohan tuo sisällissodan peruja vai mitä? Aikaahan ei siitä ole kulunut paljoakaan.

 

Kategoria(t): Yleinen | Kommentoi

Sri Lankan Kainuu, Lappi ja Rovaniemi

 

 

Tässä viihtyisässä Bridge View-hotellissa Batticaloassa olin kaksi yötä. Oli aika hyvästellä ja lähteä ajamaan ylös itärannikkoa.

 

Olin viettänyt jo kaksi yötä mukavassa Bridge View hotellissa vajaa kaksi kilometriä ydinkeskustasta. Hotellin nimi juontanee siitä, että hotellilta tie keskustaan vie isolle sillalle, jonka tuntumassa hotelli on. Varsinkin hotellin henkilökunta oli mukavaa väkeä. Kaksi nuorehkoa tarjoilijapoikaa tulivat hyviksi tutuiksi, kun yleensä istuin IPad edessäni huoneeni alapuolella olevalla patiolla. Mutta nyt oli aika jatkaa matkaa itärannikkoa ylöspäin kohti luodetta ja Trincomaleeta. Koska Trincoon oli noin 140 kilometrin matka, suunnittelin sen kahden päivän etapiksi. Mutta toisin kävi!

Nämä kaksi nuorta fillarimiehen alkua tapasin tänään jo alkumatkalla.

Tiistai 16.2.2016 Batticaloa – Trincomalee, 145 km / # 842 km, +805 m / -802 m

Reitti: https://ridewithgps.com/trips/7866514

Alkumatkassa tänään oli paljon uimarantoja ja sitä kautta myös turisteille suunnattuja palveluita. Olin jo etukäteen katsellut Booking.com-valikoimaa, mikä keskittyi noin 40 kilometria Batticaloasta olevalle niemiseudulle. Mutta sen jälkeen Bookingin tarjonta tyssäsi. Itse suunnittelin välietapikseni tänään noin 70 kilometrin matkan. Kun lähestyin Vakarai-nimistä paikkaa, kysyin naviltani PikkuGeeltä hotelleista. Se ilmoitti yksikantaan: ei ole ensimmäistäkään hotellia ennen tosi kaukana olevaa Trincomaleeta. Tiedustelin myös aina välillä paikallisilta ihmisiltä hotelleista tai huoneista. Sain hyvin epämääräisiä vastauksia. Joku sanoi, että tuolla kymmenen kilometrin päässä on jne. Ajoin aina vain eteenpäin eikä majapaikkoja näkynyt. Jotenkin tuli tuntuma, että ihmiset haluavat auttaa tai antaa myönteisen vastauksen turistille….niin monta kertaa sain ohjeita, mutta aina tuloksetta.

Yliopistoja ja myös avoimia olen tavannut matkani aikana jo monta. Samoin monia muitakin sekä ammatillista tai lukiokoulutusta antavia oppilaitoksia. Kuvia en ole ottanut, koska olen jo eläkkeellä;)

 

Kun olen kouluihminen entiselta ammattiuraltani, olen aina katsellut sillä silmällä täälläkin opinahjoja. Tuntuma on , että Sri Lankassa koulutus on arvossaan. Olen nähnyt paljon alakouluja, joissa vilkkaat lapset koulupuvuissaan vilkuttavat pyörämiehelle. Gollege lienee paikallinen lukio, niitäkin on näkynyt. Samoin Vocational Training Centrumeita on tullut vastaan siellä ja täällä. Tänään pysähdyin Eastern Universityn kampuksen eteen katsomaan vähäksi aikaa yliopisto-opiskelijoita. Siellä täällä on näkynyt myös Open University-kylttejä tai rakennuksia.

Nyt en enää muista mistä kaupungista toivotettiin poislähtöä näin komeasti.

 

Läksin tänään matkaan vasta puoli yhdentoista pinnassa enkä pitänyt mitään kiirettä, koska ajattelin matkaa olevan edessä vain 60-70 kilometriä. Pyörän matkamittari putosi hotellissa kivilattialle ja meni jotenkin jumiin. Onneksi olin ottanut vanhan mittarini mittariosan mukaan. Pysähdyin heti keskustaan vievällä sillalla ja vaihdoin mittarit. Kaksi poliisia tuli ihmettelemään touhuani ja kysyivät mikä hätänä. Muutama sana siinä vaihdettiin matkastani. Hyvin alkoi vanha mittarini toimia. Kaikkea vanhaa ei kannata heittää pois. Fillarinavini PikkuG ohjasi minut Batticaloasta ulosmenotielle. Maisema oli tänään tasaista ja aika karuakin. Oli iso ja silmään pistävä ero länsirannikon turistialueiden ja itärannikon harvaan asutun alueen välillä. Mitä pidemmälle ajoin sitä harvemmaksi asutukset muuttuivat. Ristin mielessäni alueen Sri Lankan Kainuuksi. Tosin Kainuussa ei ole merta, mutta yhtymäkohtina sijainti, seudun osin alikehittyneisyys ja harva asutus.

Näitä pikkutemppeleitä on tasaisen tappavaan tahtiin tien varrella. Olisikohan Buddha-uskovaisten?

 

Loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen, että minun pitää ajaa aina Trincomaleeseen asti majoittuakseni. Tuo mielikuva  syntyi, kun matkaa sinne oli vielä 50-60 kilometriä ja olin sentään jo ajanut liki 90 kilometriä. PikkuG tunnisti ensimmäiset hotellit vasta Trincomalessa. Oli karu tunne lähteä vetämään vielä tuo matka. Onneksi tänään oli pilvinen sää, joten aurinko ei lisännyt tuskaa. Lämpöä oli kuitenkin koko ajan yli kolmenkymmenen, ettei mistään huviajelusta ollut kyse. Olin koko ajan tietoinen myös ajan kulumisesta. Vaikka olin ajanut sangen reipasta retkivauhtia eli keskari oli  jopa hiukan yli 20 kilometriä tunnissa, tiesin etten voi ehtiä perille valoisan aikana. Mutta ei siinä auttanut muu kuin ottaa luu tyhjään kouraan ja antaa mennä!

 

Trincomalee ja Sri Lankan Kainuu näkyy oikealla ylhäällä. Siitä ylös päin vielä Sri Lankan Lappi ja sen keskus Rovaniemi alias Jaffna;)

 

Hämärä alkoi haitata joskus kuuden pinnassa. Panin ensin takavalot päälle. Kypärään laitoin kiinteän punaisen ja satulaputkessä olevaan tehokkaaseen lediin sytytin vilkkupunaisen. Aurinko laski noin 18:15 ja sen jälkeen aika nopeasti hämärä lisääntyi. Jossakin vaiheessa pysähdyin ja kaivoin sivulaukusta pienen, mutta tehokkaan etuvaloni ja kiinnitin sen ajoradan puolelle peilin varteen. Loppujen lopuksi ajoin arviolta noin kolme varttia ihan pimeässä. Hankalinta oli vastaan tulevien autojen häikäisyt. Itse näin kohtuullisen hyvin etuvalollani ja uskon myös, että takaapäin olin hyvinkin näkyvä kulkuneuvo. Toisaalta ihmetytti, kun ohittelin paljon aivan pimeitä pyöräilijöitä. Täällä on heti jo Batticaloan jälkeen seudun alikehitys näkynyt pyöräilijöiden määrässä. Länsirannikko oli täynnä mopoja ja kevytmoottoripyöriä. Itärannikolla taas fillari on yleiskulkuneuvo, jolla liikutaan ja kuljetetaan mitä erilaisimpia kuormia.

 

Sri Lankassa on aika monta olutmerkkiä, mutta tämä lienee yleisin. Olutta saa kahta vahvuutta 4,8% ja 8,8%. Maistuu!

 

Vihaan pimeässä ajamista ja pyrin aina reissuillani ajoittamaan ajoni valoisaan aikaan. En muista montakaan tapausta, jolloin olisin joutunut ajamaan pimeässä. Oli aika hurja tunne lähestyässäni sadantuhannen asukkaan kaupunkia vilkkaassa iltaliikenteessä. Onneksi olin antanut PikkuGeelle ohjat hotellin haussa. Yhden oharin teimme, mutta sitten tärppäsi. Majoituimme Silver Inn-hotelliin keskustan tuntumassa joskus iltaseitsemän ja kahdeksan välissä. Noissa hotellien haussa PikkuG on parhaimmillaan! Koska tänään ei ollut kovin kuumaa, illalla on noin 26-28 astetta, otin tuuletinhuoneen 2000 Rs. AC eli koneilmastoitu huone olisi ollut tonnin lisää. No kaljaan meni tuo erotus. Kun hotellissa ei ollut olutta, respavirkailija sanoi, että hän hakee. Pyysin kolme isoa Leijonaa (Lion Lager 625 ml pulloa). Kaksi niistä kului jo suihkun yhteydessä & jälkeen ja kolmannen säästin illalliselle.

img_3326-1

Aivan hotellini vieressä soi musiikki ja hotellivirkailija kertoi sen oloevan musiikkifestivaali. Mukaan vaan!

 

Tässä festarien myyntiosastoa. Tuo nainen mustassa kaavussaan lienee muslimi, joita tällä seudulla on runsaasti.

 

Taisin jo kertoakin jossakin vaiheessa, että hotellin vieressä oli iso häppening. Läksin katsomaan sitä illallisen jälkeen. Ostin aluelipun 150 Rs eli noin euron ja painelin portista sisään. Oli mielenkiintoista katsella ja kuvata paikallista festivaalitouhua ja ihmisiä. Ja toki huomasin, että minuakin seurattiin. Tosin se oli ihan myönteistä huomiota, sain peukutuksia jne. Toki en ollut edes ainut tämän ikäinen kääpä. Aika paljon alueella oli perhekuntia vauvasta vaariin. Toki suurin osa porukasta oli nuorta festariporukkaa!

Ja tässä lisää värien kirjoa pimeässä yössä.

 

 

img_3333-1

Houkuttelevia värejä tässäkin!



Ke 17.2.2016 Trincomalee – Padaviya,  92 km / #934 km, + 632 m / – 586 m

Reitti: https://ridewithgps.com/trips/7882285



Outo tunne. Olen ensimmäistä kertaa totaalisesti ilman nettiä tällä reissulla. Ihan kädetön olo. Olen sentään sitä sukupolvea, joka pärjäsi ilman kännyköitä, ilman tietokoneita tai ilman internettiä pitkälle miehuusikään. Kirjoitan tätä blogia offline-tilassa muistiinpanosovelluksella. Majoituin tänään hiukan ennen pimeän tuloa pieneen kaupunkiin Padaviya. Subasiri Guest on paikkakunnan ainoa hotelli.

 

Tämä komea buddha-rukoushuone oli aivan Trincomaleen hotellini vieressä. Aaamulla tein pienen turistikierroksen ennen kaupungista pois lähtöä.

 

Läksin keskiviikkona liikenteeseen Trincomaleesta vasta noin yhdentoista pinnassa. Ajelin sitä ennen lyhyen noin viiden kilometrin kaupunkiin tutustumiskierroksen. Alkumatkasta ohitin Uppuvelin ja Nilavelin, molemmat kuuluisia rannoistaan. Jälkimäisen rannan kävin kurkkaamassakin ja otin muutaman kuvan. Ajoin koko päivän rantatietä eiliseen tapaan. Meri näkyi aika usein oikella. Alkumatkasta olisi ollut majoitusta noin 40 kilometriin saakka, mutten halunnut niin nopeasti pysähtyä. Mutta sitten majoitus tyssäsi…oli aikalailla eilinen kuvio, PikkuG ei tunnistanut majapaikkoja, ihmiset neuvoivat vähän mihin sattuivat, eikä majapaikkoja tullut vastaankaan.

 

Tässä Corratec-ratsuni haistelee raikasta meri-ilmaa ja ihailee Nilavelin rantaa.

 

Tänään taas oli ongelmia huoneen löytämisessä eilisen tapaan. Jos eilen ristin Batticaloan ja Trincomaleen välin Sri Lankan Kainuuksi, niin tämän päiväinen alkoi jo muistuttaa Lappia. Niin harvaan asuttua ja karua maisemaa varsinkin matkan loppupuolella oli tänään . Olen alkanut jo hieman katua, että kohdistin reittini tänne Sri Lankan pohjoisosaankin. Tänään oli toinenkin riesa kuin majapaikan löytämisen vaikeus. Tänään satoi ensimmäistä kertaa reissullani. Muutaman minuutin pikku ripauksia on tullut joskus muutaman kerran kahden viikon aikana, jonka olen ollut täällä. Tänään satoi ihan oikeasti. Välillä oli pienen trooppisen myrskynkin elkeitä. Jo aamulla sää oli painostava, ikään kuin olisi ollut ukkosta ilmassa. Ja iltapäivällä tuli vettä oikein huolella niin kuin vain voi sen yhden tunnetun naisihmisen persauksesta. Vettä tuli välillä niin, että se alkoi kertyä pieneksi tulvaksi. Varmaan tunnin verran pidin sadetta ja kovaa tuulta yhden kojun lipan suojassa, mutta sitten päätin, että mennään.

Tässä vaiheessa ei vielä satanut, mutta oli nihkeän kostea ja painostava ilma. Tuonne sisäänkin olisi päässyt, jos olisi riisunut kengät jaloistaan.

 

Panin kevyen sadetakin niskaani ja kengänsuojat fillarikengien päälle, satulalaukun päälle sadesuojuksen ja mukaani ottamani Assaverin (olisiko suomennos Persauksen pelastaja?) takalokasuojan jatkoksi. Sinällään ilma oli edelleen lämmin. Pyöräni mittari näytti sateessakin alkuillasta 26 astetta, kun se päivällä ennen sadetta oli ollut joku 32 astetta. Vettä tuli aika ajoin hyvinkin runsaasti. Ei oikein tahtonut kunnolla eteensä nähdä. Liki sata kilometriä piti tänään polkea ennen kuin kämppä löytyi. Sade alkoi jo noin kahden pinnassa. Ja sitä jatkui oikeastaan aivan pieniä taukoja lukuunottamatta siihen asti kuin läpimärkänä noin kuuden pinnassa lopulta löysin hotellin. Nyt sain vinkin reilu kymmenen kilometriä ennen määrän päätä ja varmistin sitä useaan otteeseen. Olin hyvin epävarma löytyykö vai ei. Lopulta onneksi löytyi ja pääsin läpimärkänä huoneeseen ja suihkuun. Takaisku oli tuo internetin puuttuminen, joten soittaa pirautin lyhyen puhelun kotisuomeen vaimolle, ettei hermoile.

Illallisen söin iltayhdeksän jälkeen ja nyt on napa täynnä riisiä&currya kuinkas muuten, tällä kertaa kalalla höystettynä. Kellon on jo puoli yksitoista. Eiköhän tässä pidä painua pehkuihin. Aamiainen sovittiin noin aamuyhdeksän aikaan.

Näin komealta näytti hieman ennen sateen alkua. Kameraa en viitsinyt kaivaa esiin sateen alettua.

 


Torstai 18.2.2016 Padaviya – Mullattivu 70 km / # 1004 km, 

Reitti: https://ridewithgps.com/trips/7882344  (reittilinkki näyttää myös bussilla ajetun matkan ts. pyörällä 70 km ja bussissa 118 km)


Vasta nyt aamulla tajusin kartalla, missä oikein olen. Kyseltyäni illalla sateessa rannikolla ihmisiltä majapaikkoja ja saatuani paikannimen, laitoin pikkuGeen hakuun tuon Padaviyan kaupungin. Mutta nyt vasta offline-Here-karttasovellus näytti minulle paikan, missä todella olin. Olin ajanut aika pitkään PikkuGeen ohjauksessa rannikolta poispäin länttä kohti, joten lisää matkaa tulee Jaffnaan. Ei sitä sateessa ja hämärässä tajunnut mihin suuntaan oli menossa. Välillä ihmettelinkin, kun tie muuttui pomppuiseksi ja hyvin erilaiseksi kuin rannikolla. Nyt pitää ottaa aamiaiselle kartta mukaan ja kysellä hotellin isännältä, minne päin täältä oikein kannattaa jatkaa… Huh oikein pieni hiki nousi!

 

Näin hempeä seinämaalaus kummallista kyllä armeija-alueen vieressä. Näillä seuduin oli silmiin pistävän paljon tukikohtia. Olisiko ollut sisällissodan peruja. Olihan tämä itäinen ja pohjoinen Sri Lanka tamilisissien tukialuetta ja siten vallanpitäjien vastaista.

Uusi aamu ja uusi päivä kaiken muuttaa voi! Keskiviikkoaamu valkeni kauniina. Enää ei juuri ollut tietoakaan eilisestä myräkästä. Mitä nyt kuivumatonta vettä siellä täällä, tulihan sitä eilispäivänä melkoisesti. Söin tukevan Sring Hoppers-aamiaisen Subasiri Guest House-majapaikassani. Maksoin laskuni ja läksin PikkuG-ohjauksessa kohti rannikolla sijaitsevaa Mullaittivua. Arvioin, että tuon eilisen harhaanajon seurauksena tuli noin viitisenkymmenen kilometrin mutka matkasuunnitelmaani. Mutta olinhan löytänyt majapaikan tuon harharetken seurauksena!

Tätäkin tietä ajoin reilu viisi kilometriä. Tässä hyväkuntoinen kohta. Lähinnä tuon maiseman takia otin kuvan.

 

Matka sisämaasta rannikolle päin oli sangen vaihteva. Alussa oli hyvää tietä, mikä sitten muuttui huonoksi päällysteeksi. Reilu viitisen kilometriä ajoin päällystämätöntäkin tietä. Mäkiäkin oli aika paljon. Ne tosin olivat aika lyhyitä, mutta saivat aina välillä pulssin nousemaan kuumassa ilmanalassa. Sää tänään taas oli tavanomainen noin 32-33 astetta varjossa iltapäivällä ja toki pyörän päällä kymmenisen astetta enemmän. Yhden teetauon pidin jo alkumatkalla maaseudulla. Jännä miten vähän täällä maaseudulla osataan englantia, vaikka sen pitäisi olla Sri Lankassa sangen yleinen kieli. Syy varmaan on sekin, ettei vanhempi väki varsinkaan maaseudulla ole käynyt kouluja.

Eilisen sateen jälkiä näkyi vielä tänään iltapäivälläkin. Tuon armeijan auton perässä väistelin useamman kilometrin kuoppia. Hyvin Corratec-ratsu pärjäsi!

 

Rannikolle oli majapaikastani aika tasan neljäkymmentä kilometriä. Kun rannikko lähestyy, sen aistii siitäkin, että tulee suolainen maku. Hiki valuu suuhun ja mereltä puhaltavan tuulen mukana tulee myös suolaista usvaa. Kohta meri tulikin taas harharetkeni jälkeen näkyviin. Alun perin minun ei pitänyt poiketa ollenkaan rannikolta pois. Tänään ei pyörä oikein kulkenut. Olisikohan siihen ollut syynä pari edellisen päivän kovaa ajoa. Olinhan ajanut kahtena päivänä liki 250 kilometriä, hakenut majapaikkoja ja osin kärsinyt sateesta ja pimeästä. No onneksi oli lyhyt vain kolmenkymmenen kilometrin matka Mullaittivuun, mistä ajattelin etsiä majapaikan.

Koululaisia on ollut matkan varrella paljon kannustamassa. Pojat uskalsivat tulla portin väärälle puolelle, vaikka säännöt kielsivät sen välitunnilla. Opettajakin näkyy taustalla.

 

 

Tässäkin näkyy ainakin osin eilinen kaatosade, joka aiheutti pientä tulvan poikasta.

 

Nämä leidit olivat otettuja kommenteistani. Varsinkin punapukuinen ymmärsi englantia. Harva täällä maaseudulla osaa englantia.

 

Tässä olen jo rannikolla. Kaunista kukkaketoa ja pieni sisälahti rantatien sisämaan puolella.

Mutta toisin kävi! Tulin aika tasan kahdelta iltapäivällä kaupunkiin. Ajelin sitä ristiin ja rastiin ja katselin majapaikkoja. Sitten pysähdyin ja kysyin kahdelta nuorelta mieheltä. Toinen heistä osasi kohtuullisesti englantia. Yksi hotelli olisi löytynyt kaupungista. Mutta sitten minulle välähti ja kysyin myös bussivuoroa täältä Jaffnaan. Kaveri sanoi, että niitä menee tunneittain ja neuvoi missä on bussin päätepysäkki. Kiitin ja suuntasin heti sinne. Sieltä löytyi Jaffna-bussi ja kuljettaja sanoi, että lähtee kymmennen minuutin päästä. Seuraava pikkuhaaste oli saada Corratec-ratsuni mahtumaan bussin pieneen takatavaratilaan. Otin etupyörän irti ja juuri ja juuri saimme kuskin kanssa sovitettua pyöräni sinne.

Linja-autossa on tunnelmaa. Tosin tässä vielä odotellaan lähtöpaikalla matkustajia. Kohta bussi oli täynnä kuin Turusen pyssy! Likikään kaikille ei riittänyt istumapaikkaa.

 

Ei muuta kuin bussikyytiin! Kyse ei ollut mistään turistibussista vaan ”paikkallistösästä”, mikä pysähtyi liki 120 km matkalla melkein joka ”maitolaiturilla”. Ihmisiä tuli ja meni. Ei ollut kallistakaan, aikuinen 250 Rs ja pyörä 150 Rs eli yhteensä vajaa kolme euroa. Bussi oli välillä aivan täynnä, seisomassa taisi olla parhaimmillaan enemmän kuin istumassa. Matkustajina oli hyvin erilaista seurakuntaa, koulusta palaavia koululaisia oli paljon. Oli mielenkiintoista seurata matkustajatulvaa. Tosin aika äkkiä uni valtasi Fillarantin ja nukuin mukavat päivätorkut avoimen ikkunan ilmavirran tuulessa. Matka kesti kaikkiaan tasan kolmetuntia, joten keskariksi tuli 40 km tunnissa… Fillarilla tuohon matkaan olisi retkivauhtia mennyt vähän yli tupla. Tosin tänään olin onnellinen, että valitsin bussikyydin. Sain sillä tavallaan säästettyä yhden päivän lisää matkakassaani!

Nämä iloiset koulupojat olivat matkaseuraani alkumatkasta. Bussi pysähteli vähän väliä ja väki vaihtui.

 

Jaffnaan bussi saapui 17:30. Otin pyöräni tavaratilasta ja panin sen pikaisesti ajokuntoon satojen ihmisten ihmetellessä bussiasemalla touhujani. Minulla oli aikaa reilu puoli tuntia hakea majapaikka ennen hämärän&pimeän tuloa. Panin rakkaan navini PikkuGeen hommiin. Se näytti, että aivan lähistöllä on useitakin hotelleja. Valitsin ensimmäisen listalta ja PikkuGeen ohjeilla ajoin vajaan kilometrin matkan. Gnaanams Hotelli on kuulemma Jaffnan vanhimpia ja perinteisimpiä hotelleja. Nopeat kysymykset, toimiiko netti ja mitä maksaa. Toimii kuulemma hyvin ja hintakin on ihan hyvä 3850 Rs aamiaisella, AC-ilmastoinnilla, jääkaapilla ja ihan siisti kämppä kaiken kaikkiaan. Olin ajatellut olla Jaffnassa parikin yötä, mutten uskaltanut suoralta kädeltä ottaa kuin yhden yön majoituksen. Huoneessa todettuani nuo perusasiat hyviksi, menin melkein heti alas respaan ja varasin toisenkin yön. Kaveria hiukan nauratti nopea mielenmuutokseni!

img_3338

Illallisella söin ulkona hämärässä Gnanams Special Fried Rice-annoksen (450 Rs / 3 euroa). Toivat turistille miedosti maustetun ja pyysin heti kulhon voimakasta maustekastiketta… Tykkään!

Torstai oli loistopäivä. Olin päässyt liki kaksisataa kilometriä eteenpäin ja aikataulut natsasivat loistavasti. Hotellikin löytyi kuin tilauksesta. Tästä on hyvä jatkaa vapaapäivälle Jaffnaan tutustuen. Torstaina napsahti myös tuhat fillarilla ajettua kilometriä täyteen tällä reissulla. Saldo on nyt 1004 kilometriä! Kai sitäkin pitää jotenkin juhlistaa?


Perjantai 19.2.2016 Välipäivä  Jaffnassa,  39 km / # 1043 km, +207 m / -207 m

Reitti: https://ridewithgps.com/trips/7891665


Hyvin nukutun yön jälkeen oli mukava herätä uuteen päivään, kun perusasiat olivat taas mainiosti mallillaan. Googletin hiukan Gnaanams Hotelliani. Se on rakennettu 1982 ja on yksi vanhimpia Jaffnan hotelleja. Sisällissodan aikana Sri Lankan asevoimat ottivat sen tukikohdakseen peräti 24 vuodeksi. Se toimi 51-2 prikaatin päämajana. Hotelli palautettiin omistajilleen vasta vuonna 2011 ja avattiin uudistettuna tuon vuoden vappuna. Eli samoissa tosin nyt peruskorjatuissa huoneissa, joita on 32 kappaletta, on tehty sotahistoriaa.

 

Gnaanams-hotellini Jaffnassa oli peräti 24 vuotta sisällissodan aikaan Sri Lankan asevoimien tuklkohtana. Taisi silloin meno olla erilaista.


Aamulla oli erikoinen, mutta mukava herätys. Herään yleensä noin kuuden pinnassa. Puoli seitsemältä soi ovikello. Olin ihmeissäni, mutta menin avaamaan. Siellä oli kohtelias nuorimies tarjotin täynnä teemukeja yksi joka huoneeseen. Puolen tunnin päästä sama kaveri soitti taas ja tuli hakemaan tyhjän teemukin pois. Aika persoonallinen tapa aloittaa päivä hotellissa! No siitä sitten ulos aamiaiselle. Tänään olikin ensimmäinen buffe-aamiainen tällä matkalla. Paikallisia ruokia, nuudelia ja riisiä eri muodoissa, lihaa ja leipää sekä erilaisia maustekastikkeita. Haarukan ja lusikan sain pyytämällä samoin kuin ison kannun mustaa teetä. Paikalliset asukkaat söivät sormineen niin kuin täällä on tapana. Hotelliasukitkin tervehtivät kohteliaasti matkamiestä ja kyselivät kuulumisia. Aamupäivä menikin blogitouhussa ja nyt puolen päivän jälkeen aion ottaa fillarin alleni ja lähteä katsomaan kaupunkia ja sen lähiympäristöä.

Dutch Fortin jykevät muurit näkyvät rannassa. Taustalla olevan moskeijan nimeä en ole vielä selvittänyt.

Tuumasta toimeen! Hyppäsin Corratec-ratsuni selkään ja se oli innoissaan, kun mukaan ei lastattukaan laukkuja. Lämpimässä myötätuulessa ajoin meren rantaa ja rantatiellä katselin suurta Dutch Fortia, mikä on suurin koko Aasiassa. Siitä matka jatkui sitten massiiviselle kaupungista lähisaarille johtavalle mannersillalle. Sitä oli kiva päästellä hyvään myötäiseen (tunne oli kuin sähköavusteisella olisi ajanut). Jaffnan keskustasta luoteeseen noin kymmenen kilometrin päässä on iso Velanai-saari. Ajelin saarta ristiin rastiin ja katselin sisällissodan tuhon jälkiä.

 

Kalastajat olivat työssään, kun ajoin manteresiltaa jaffnasta saarille.

 

Sri Lankan sisällisota oli karu tapahtuma vuosina 1983 – 2009. Siinä osapuolina olivat Sri Lankan hallituksen asevoimat (100 000 – 150 000) apunaan Intian rauhanturvaajajoukot (jopa 100 000) ja Tamilitiikerit (6000 – 30 000). Sodan alun jälkeen noin 70 000 ihmistä sai surmansa. Norja oli välittäjänä konfliktissa vuonna 2001-2006, mutta tulitauko raukesi vuonna 2006 ja sotatoimet jatkuivat aina vuoteen 2009 saakka. Operaatio Wannin avulla Sri Lankan armeija onnistui hitaasti mutta varmasti saartamaan tykistön ja maajoukkojen avulla Tamilisissit aivan maan pohjoisosaan ja surmaamaan koko Tamilitiikerien johtoportaan. Sodassa tapahtui kummallakin puolella paljon ihmisoikeusrikoksia, joita ei ole päästy tutkimaan Sri Lankan hallituksen nihkeän suhtaumisen vuoksi.

 

Saaren toisella puolella oli lomakeskus, jonka viereisellä rannalla haistelimme meri-ilmaa Corratec-ratsun kera.

 

Ajoin jo aiemmin kertomallani saarella, missä oli paljon jälkiä sodan tuhoista. Saari ja sen niemeke lienee strategisesti tärkeä paikka, johon on kohdistettu massiivisia sotatoimia. Koko ajan oli näkyvissä isoja ilmeisesti pommien tai raskaan tykistön kranaatinkuoppia ja rikottuja betonirakennuksia, mitä ei ollut korjattu. Myös Jaffnan kaupungissa on vielä jälkiä sisällissodasta. Ihmsten mielissä lienevät suurimmat arvet, onhan sodan loppumisesta kulunut vain vajaa kymmenen vuotta. Jaffnan seutu on edelleen vahvasti tamilien edustamaa aluetta.

Sisällissodan runtelemis rakennuksia oli runsaasti.

 

Sisällissodasta on paljon tietoa. Panen tähän suomenkielisen Wikipedia-artikkelin linkin, missä taustoitetaan sotaa ja sen syitä. Siitä saa myös kokonaiskuvan sodan kulusta. https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Sri_Lankan_sisällissota

 

Tämä lampi oli aivan Jaffnan keskustassa.

 

 

Keskustassa kuvasin myös tämän muistaakseni St Josephin kirkon.

 

Päivä meni vilkkaasti ja yritän nyt saada tämän blogin pois käsistäni. Alkaa jo nälkä vaivata ja kellokin on täällä kohta jo iltakahdeksan.

Kategoria(t): matkapäiväkirja, matkareitti, yleistietoa pyöräilystä | 2 kommenttia

Itärannikolla… Batticaloa ja sen jälkeen kohti pohjoista.

Tämän värisymbioosin tapasin jo kohta Amparasta lähdettyäni. Vielä ollaan sisämaassa.

 

 

Sunnuntai 14.2.2016 Ampara – Batticaloa 71 km/ # 675 km, +348m/-375m

Reitti: https://ridewithgps.com/trips/7847555

Uusi päivä vanhat kujeet! Hyvästelin vaatimattoman huoneeni pitäjäpojan jo ennen yhdeksää. Yllättävän hyvin sain kuitenkin nukuttua tuon vaaleanpunaisen prinsessaverkon alla. En nähnyt unta edes siitä reilusta kolmesenttisestä paksuraajaisesta hämähäkkisuvun edustajasta, joka vaani saalistaan vessapytyn istuinkannen alla sinne ensimmäistä kertaa mennessäni. Onneksi vessapaperirullan tarkkaan tähdätty isku tainnutti sen lattialle ja viimeistelyn sain hoidettua liki satakiloisen olemukseni kengänpohjan painolla… Ei jäänyt kitumaan!

Näitä liikennehidasteita oli vähän väliä. Tuolta vaan oikean kaistan kautta ohi. Maassa maan tavalla!

 

Tänään oli tarkoitus polkaista sitten jo edellisessä postauksessa mainostamalleni itärannikolle ja tarkemmin noin 70 km päässä olevaan Batticaloan kaupunkiin. Reitti kulki noin kolmekymmentä kilometriä A31-tietä merenrannalle ja sieltä rantaa pitkin A4-tietä perille. Tiet olivat hyvässä kunnossa ja varsinkin alkumatkasta oli mukavan rauhallinen liikenne kaupunkien välissä. Nyt kun olin erkanemassa sisämaasta, maisemat muuttuivat karummaksi, pintakasvusto ei ollut niin rehevää kuin aiempina päivinä. Viljapelloilla on täällä nyt sadonkorjuuaika, moneskohan? Teiden varsille oli jopa pikkukaupunkien katukäytävien reunoille muovien päälle laitettu viljan jyviä kuivumaan. Noita asetelmia oli kilometritolkulla peräkkäin ja pienet leikkuupuimurit ajoivat samaan aikaan pelloilla. Vilja oli ilmeisesti vehnää, tosin pystyssä ollessa en sitä nähnyt. Lehmiä oli myös paljon näillä seuduin. Vähän väliä lehmälaumat pysäyttivät liikennettä varsinkin A31-tiellä, minkä laitamille maanviljelys oli keskittynyt.

 

Tyypillistä pikkukaupungin liikennettä. Nyt olen jo lähellä rannikkoa. Kaupungin nimeä en tiedä. Ihan hyvä täällä on ajella, kunhan pitää aistit hereilä.

 

Rannikolle tullessa oli kaksi vilkasta kaupunkia. Ensin vähän pienempi Karathivu ja kohta sen jälkeen iso Kalmunai. Karathivussa törmäsin heti valtavan isoon ilmeisesti Buddha -temppelikokonaisuuteen. Täällä idässä näkyy kaduilla ja temppeleissä oikea uskontojen sulatusuuni. Buddhalaisuus, hindulaisuus, muslimiuskonto ja erilaiset lahkouskonnot ovat edustettuina. Kaduilla kulkee musliminaisia täysin peittävässä kaavussa vain silmäaukot näkyvät. Lisäksi olen törmännyt Hare Krisna-temppeleihin ym.  Tamilit, sinhaleset ja muslimit asuvat sulassa sovussa. Tai en ole varma tuosta adjektiivista, onhan sisällissodasta kulunut vain lyhyt aika. Itärannikko oli sodan pahimpia alueita, minkä lisäksi vuoden 2004 tsunami kuritti varsinkin alempaa itärannikkoa julmasti. Lännen ja idän välillä näkyykin elintasoero edelleen selvästi. Tämän temppelin nimeä yritin selvittää googlen avulla, mutten onnistunut. Komea kokonaisuus joka tapauksessa!

 

Mahtavia nämä temppelirakennelmat! Tuo Corratec-ratsuni antaa hieman mittakaavaa.

 

Aikamoista käsityötaidetta nämä temppelien yksityiskohdat esittävät myös. On siinä jokunen miestyötunti kulunut!

 

Temppelin sisäänajoportti oli komea myös. Kivasti sain kuvaan paikallisen fillaristin mukaan.

 

Temppelin portilla tapasin nuoren miehen. Tosin yhteistä kieltä emme löytäneet. Kun hän oli kovin kiinnostunut pyörästäni, esittelin sitä hänelle. Hän pääsi kokeilemaan myös ajoasentoa ja nappasin siitä kuvan. Apuajaja-ainesta selvästi…;)

Nuori mies oli ilmeisen kiinnostunut Corratec-ratsustani ja oli tyytyväinen päästessään sovittamaan ajoasentoa. Tallipaikka jäi vielä sopimatta, mutta toivottavasti fillarikipinä pitää!

 

Nuo fillarit kiinnostavat aina. Pysähdyin yhden pyöräliikkeen edustalle ja sieltä tuli pari kaveria keskustelemaan kanssani. Puhuttiin niitä näitä ja he kysyivät pyöräni hintaa. Olen hankkinut tuon kuvassakin näkyvän saksalaisen Corratec-ratsuni pari vuotta sitten muistaakseni Chain&Reaction-nettimyymälästä ja maksoin siitä silloin noin 700 euroa (oli edellisen vuoden malli). Vastaavasti kysyin heidän liikkeensä pyörien hintoja. Esimerkiksi kuvassa vasemmalla näkyvät maastopyörät, mitkä olivat kalleimpia maksoivat noin 15 000 Rs. Eli noin sata euroa. Tavallinen pyörä maksoi vain noin 6000-8000 Rs. Aika halpoja siis, mutta tottakai elintaso täällä on aivan erilainen kuin Euroopassa. Paikallinen Sri Lankan oma pyörämerkki on Lumella ja noita nuo kaikki taitavat ollakin. Oliskohan noille kysyntää muualla:)

 

Tässä näita Lumella-pyöriä aika kattava kirjo. Mites Petri Takala tai muut Hämptonin seudun pyöräliikkeet;)

 

Kun ajelin A4-rantatietä, monesti tien kummallakin puolen näkyi meri. Oikealla puolen siintää iso Intian valtamereen kuuluva Bengalin lahti. Vasemmalla taas on noin viisikymmentä kilometriä pitkä sisämeri, minkä Here-karttasovellus on nimennyt Batticaloan laguuniksi. Hyvä tuossa välissä oli fillaristin painella. Aina välillä oli sisällisodan jälkeen rakennettuja isoja siltoja erottamassa meren ja sisämeren. Vesilintuja näkyi paljon sisämeren puolella, koska siellä oli monin paikoin matalikkoa. Temppeleitä tuli vastaan tasaiseen tahtiin. Välillä tuntui kuin olisi ollut Intiassa, koska jokapuolella taajama-alueilla oli vapaasti laiduntavia lehmäryhmiä tai yksittäisiä laihannäköisiä lehmia, jotka nakersivat ennestäänkin lyhyttä joutomaaruohoa. Varmaan täällä tulee monin verroin lehmäkolareita Suomen hirvikolareihin verraten. Niin vapaasti ja ylätyksellisesti lehmät kuljeksivat yli ja välillä pitkin A4-valtatietä.

Näkymä sisämeren Batticaloa Lagoonin puolelle sillalta käsin. Kivasti nuo kaksi vesilintua vartioivat asemapaikkaansa.



Batticaloaan tulin siinä kahden kolmen pinnassa. Viitisen kilometriä ennen keskustaa annoin PikkuGeelle ohjeet hakea meille hotelli. PikkuG suunnisti ja Fillarantti&Corratec-ratsu vikisi. Kolme neljä hotellia tuli katsottua ennen kuin päädyin nykyiseen. Asun nyt Bridge View-hotellissa aivan keskustaan vievän sillan tuntumassa. Sain hotellin uudesta siivestä hienon ja tilavan huoneen, mutta sitten vaihdoin vaatimattomampaan nettiyhteyden takia. Ihan siisti ilmastoitu huone tämäkin on ja toivomuksestani laittoivat toiseen sänkyyn tällä kertaa sinisen prinssiverkon. Tosin huoneessa ei ole illalla hyttysiä näkynyt. Ehkä tuo jatkuva ilmastoinnin päälläpito karkottaa ne. Sen sijaan kun istuin liki puoleen yöhän huoneeni alapuolella olevalla patiolla, siellä niitä jonkin verran oli. Mutta ilman kysymistä minulle tuotiin hyttyssavu viereen. Söin ulkona illallisen ja kirjoittelin hyvässä wifi-yhteydessä blogia ja siirtelin monen päivän kuvat siihen. Täällä huoneessani yhteys on selvästi huonompi. Ihan mukava ja viihtyisä hotelli. Palvelusväkeä on monin verran enemmän kuin asiakkaita. Mitenhän tuo bisnes hoituu, kun huoneeni hinta on noin kaksikymppiä yö. Toli se on pelkkä huoneen hinta, aamiainen maksaa noin 300 Rs. , illallinen noin 400 Rs. ja iso 625 ml Lion-olut 300 Rs. Kaikki menee piikkiin, rahaa ei ole tarvinnut käsitellä. Saapa nähdä loppulasku;)




Maanantai 15.2.2016 reissun toinen välipäivä, 22 km / # 697 km, +139 m / -139 m

Reitti: https://ridewithgps.com/trips/7858237


 

Corratec -ratsuni korskeana hollantilaisten 1600-luvulla rakentaman vanhankaupungin muurin edustalla.



Tänään maanantaina ajattelin pitää reissun vasta toisen välipäivän reissaamisesta. Olin tykästynyt nykyiseen hotelliini ja olihan edellisestä vapaapäivästä jo hiukan reilu viikko. Pidin sen Gallen kaupungissa länsirannikolla reissuni ensimmäisellä viikolla. Yleensäkin fillarireissuilla olen ottanut tavaksi pitää noin yhden vapaapäivän ajamisesta viikossa.

En toki malttanut tänäänkään pysyä erossa pyörästäni. Halusin tutustua kaupunkiin ja sen lähiympäristöön. Mikäpä on parempi sighseeing-väline kuin polkupyörä. Voit pysähdellä helposti ja ajaa millaisia kujia tahansa. Ajelin tänään noin kahdenkympin lenkin kaupungin eri osissa ja samalla kiersin kaupunkia ympäröivän lähilaguunin. Panen tässä pötkönä muutaman kuvan vapaapäivästä.

Tässä sisääntulo vanhaankaupunkiin eli Batticaloa Forteen. Hollantilaiset ovat alunperin rakentaneet linnoitukset kaupungin ympärille 1600-luvulla.

 

Lähtiessäni kiertämään Batticaloa Lagoonia jouduin tällekin tielle. Hyvin Corratec-ratsuni tuosta selvisi!

 

Minulle ei selvinnyt mitä nämä ilmeisen köyhät naiset haaveillaan tuolta likaisesta laguunin vedestä etsivät, kaloja , helmiä, simpukoita, mitä?

 

Batticaloan vapaapäivä oli mielenkiintoinen ja tapahtumarikas. Kerron ensin ikävimmän tapahtuman. Kun ajoin noin iltapäivällä neljän pinnassa takaisin hotelliini ja olin juuri kääntymässä päätieltä vasemmalle. Noin kymmenen metrin päässä näin, että nuori arviolta reilu kymmenvuotinen tyttö lentää ajoradalle. Hän oli tulossa pyörällä vastakkaista suuntaa ilmeisesti koulusta ja oli kääntymässä myös hotellitielleni. Takaa tullut pakettiauto ajoi suoraan hänen päälleen ja tyttö pyörineen lensi muutaman metrin matkan. Hän yritti nousta ylös, mutta siihen syöksyi joku mies, joka nosti tytön syliinsä ja vei tien sivuun. Paikalle kertyi heti paljon uteliaita, enkä halunnut jäädä siihen töllistelemään. Tytön pyörä ja koulureppu jäivät keskelle tietä ja ajaessani hotelliin päin alkoi muutaman minuutin päästä kuulua ambulanssin ääni. Toivottavasti nuori tyttö selvisi!

Koulutytölle Buddhan siunausta, että selviää. Miksihän tämä väärin päin..,

Sitten oli toinen ihan toisenlainen mukava tapahtuma. Päivällä ajattelin ennen kaupungille lähtöä laittaa hieman öljyä pyörän ketjuihin. Noin 700 kilometriä olen ajanut reissua ilman mitään huoltotoimenpiteitä. Tai kerran sentään pikkupumpulla lisäsin hiukan ilmaa renkaisiin. Vanhassakaupungissa oli paljon pieniä pyöräliikkeitä ja kävin paristakin kysymässä öljyä. Ei löytynyt aina vaan neuvottiin eteenpäin. Sitten pysähdyin vielä yhteen, missä omistaja istui valkoinen paita päällä pehmustetulla sohvalla ja viittilöi minut sisään. Kysyin öljyä ja hän sanoi, että tottakai. Näytin vielä, että oikein pieni pullo. Samantien herra sanoi apupojalleen, että haepas tuolta autoni perästä. Kaveri tuli kanisteri mukanaan ja herra itse etsi jostakin pienen pullon, johon sitten sain lurutella ketjuöljyä. Kysyin mitä maksaa. Omistaja totesi, ettei toki mitään! Sanoi vielä, että laitat vaikka sähköpostilla terveiset jälkikäteen. Kysyin samantien oletko Facebookissa ja kaverihan innostui ja kaivoi Iphone kutosen taskustaan. Haettiin profiilini ja näin meistä tuli Facebook-kavereita. Oli muuten kolmas jo tällä reissulla.

  • Öljyn hakureissulla sattuu ja tapahtuu;)

Ei tämä stoori tähän loppunut. Mies alkoi kysellä niitä näitä ja sanoi apupojalleen, että haeppas meille teetä. Täällä on yleensäkin tapana, että vähänkin johtavampi henkilö ei itse tee mitään vaan käyttää aina apukättä. Sen olen huomannut hotelleissa sun muualla. Juotiin siinä sitten teet yhdessä ja turistiin. Hän oli 54 vuotias ja oli pitänyt pyöräliikettään jo kolmisenkymmentä vuotta. Meillä molemmilla oli kaksi lasta ja kaksi lastenlasta. iät ja sukupuoletkin tulivat selväksi. Kun olin jo tekemässä lähtöä, hän halusi varta vasten panna vielä apupoikansa ottamaan meistä kuvat. Ensin kypärä päässä ja sitten riisuin senkin pois. Lopuksi tuo sympaattinen liikkeenomistaja halusi varta vasten antaa minulle vielä mustan solmion lahjaksi. En toki voinut siitä kieltäytyä;) Nyt olen siis öljypulloa ja solmiota rikkaampi matkamies.

 

Saamani solmiolahja toivottavasti ei ollut enne koulutytön tapaturmalle.

Saapa nähdä löytyykö solmiolla käyttöä! Oli kiva välipäivä paitsi tuo koulutytön ikävä tapaturma. Huomenna matka jatkuu rannikkoa kohti pohjoista. Seuraava isompi kaupunki on Trincomalee. Mutta sinne on vajaa 150 kilometriä, että pitää katsella ainakin yksi välietappi…

 

Väriä ja makua tässä maassa riittää! Lähde: Wikipedia Commons

 

Kategoria(t): matkapäiväkirja, matkareitti, matkavarusteet, ravitsemustietous, yleistietoa pyöräilystä | 8 kommenttia

Minnehän päin seuraavaksi…?

 

Tissamaharaman koulupojilla riittää virtaa!

 

On ollut nettiongelmia. Tissamaharamassa päivitin viimeksi blogini. Nyt olen jo sisämaassa Wellawayassa. Täälläkään netti ei toimi huoneessa, joten aloitin kirjoittamaan tätä perjantaiaamuna ennen poislähtöä Little Rose Inn- majapaikan respassa. Aamiaisen jälkeen matkani jatkuu jonnekin. On pienen mietinnän paikka, minne jatkan. Jatkanko ylös vuorille (viileämpää) vai koukkaanko alkuperäisesen suunnitelman täältä sisämaasta kohti itärannikkoa. Sieltä reissu jatkuisi itärannikkoa pitkin pohjoiseen Jaffnan seudulle ja vasta pohjoisen kierroksen jälkeen ajattelin tehdä lopuksi keskimaan vuoristokierroksen. Pitääpä vielä katsoa tuota reittisuunnitelmaani… Aamiaisen jälkeen tein päätökseni, mennään Suomessa laaditun suunnitelman mukaan. Fillarantti, Corratec-ratsu ja fillarinavini PikkuG suuntaavat kohti itärannikkoa ja vuoristo jää nuolemaan näppejään tässä vaiheessa!

Suomessa Ridewithgps-ohjelmalla laatimani alustava matkaireitti.

 

Tänään on jo maanantaiaamu ja olen kirjoitellut blogia monena päivänä, mutta huonojen wifi-yhteyksien takia en ole saanut juurikaan kuvia siirrettyä. Tavaraa on tullut monelta päivältä liiankin kanssa, joten nyt tein ratkaisun, että julkaisen tämän kokonaisuuden kahdessa osassa. Sisämaaosuuden nyt ja ehkä jo tänä iltana itärannikkoa koskevan osan. Koska tuo wordpressini ei oikein jaksa vääntää tekstiä.Sen esiintulo laahaa kirjoitusta paljon myöhässä, omaksuin uuden tekniikan. Kirjoitan nyt tekstiä IPadin omalla muistiinpano-ohjelmalla, mikä toimii hyvin offline-tilassakin ja siirrän tekstin kopioi-sijoita-toiminnolla WordPressin puolelle. 


To 11.2.2016 Tissamaharama – Wellawaya, 68 km/ #462 km, + 559 m / -400 m
Reitti: https://ridewithgps.com/trips/7822174 ja https://ridewithgps.com/trips/7829202

 

Nämä ihanat koululaiset vilkuttivat iloisesti Tissamaharamasta lähtiessäni.



Kun kirjoittaa pari päivää jälkikäteen noiden nettiongelmien takia, jää varmaan paljon ajankohtaista pois. Olen nyt  perjantai-iltana kaukana tuosta Wellawayasta, missä aloitin tämän postaukseni. Nytkään ei netti toimi nykyhotellissani vaan kirjoitan tätä offline-tilassa. Toivottavasti tekstini eivät katoa. Tissamaharamassa sain hienon startin, kun ajoin paikallisen koulun ohitse. Suuri joukko iloisia koululaisia oli välitunnilla ja hyökkäsivät koulun aidalle, kun huomasivat Fillarantin ja alkoivat hurrata ja poseerata. Pakkohan siihen oli pysähtyä ja napata pari kuvaa. Hienot matkakannustukset!
Ajoin torstaina Tissamaharamasta pohjoiseen kohti sisämaata ja Sri Lankan vuoristoseutua ”Kandyn aluetta”. Ajelin ihan pikkuhiljaa, koska tie alkoi heti Tissan jälkeen varovasti nousta ylöspäin. Tosin päivän nousu oli hyvin loivaa. Läksin meren rannalta ja Wellawaya oli noin 200 metrin korkeudessa. Kyllä tuon lievänkin nousun aisti ajaessa, joten keskiörattaan pikkukehä oli pääosin käytössä ja keskinopeus jäi noin 18 kilometriin tunnissa. Maisemat muuttuivat heti rannikon jälkeen. Kasvusto rehevöityi ja mitä pidemmälle ajoin, kasvusto alkoi olla hyvin peitteellistä tien sivussa. Välillä vaikutti kuin olisin ajanut jo viidakon laitamilla, mikä tietysti ei ollut aivan totta. Mutta selvä kontrasti rannikon avoimeen näkymään oli aistittavissa.

Maantiellä on ruuhkaa. Kyseessä on valtatie A2 kohti Wellawayaa.

 

Tosi kuumaa oli tänäänkin. Accuweatherin ennuste lupasi 34 astetta, minkä tuntuma heidän mukaansa on 39 astetta. Pyöräni mittarini näytti koko päivän reilusti yli neljänkymmennen. Ota nyt tuosta selvää, mitkä ovat Accuweather-tuntumaperusteet. Oman kokemukseni mukaan kestän hyvin lämpöä, enkä heti kohta ole siitä valittamassa. Suomessa olenkin todennut monelle vaikkapa golfkentällä, kun valittavat jotain reilua 25 astetta: ”Suomessa ei ole koskaan ollut liian kuumaa”. Yleensä samat ihmiset sitten valittavat talvella kylmää.  Toki perusterveelle ihmiselle! Ja enkä valita nytkään, vaikka nyt on tosiaan kuumaa. Paikallisetkin ihmiset ovat sen moneen kertaan viime päivinä todenneet ja samalla vähän ihmetelleet pyörällä ajoani. Fillarilla kun ajaa, ilmavirta vilvoittaa mukavasti. Heti kun pysähtyy, lämpö iskee päälle ja on aivan läpimärkä olo. Mutta tottakai tuo kuumuus tuntuu ajaessa ja kuluttaa energiaa. Nestettä naamariin vaan riittävän usein… Eikä muuten tarvi juuri ”kusella” käydä, kun neste haihtuu muutenkin. Matkat lyhenevät selvästi näillä keleillä. Normaalisti olen tottunut noin sadan kilometrin päivätaipaleeseen, mutta täällä kyllä joku 60-70 km riittää tuon lämmön ja liikennetiheyden takia!

Tässä tyypillistä pikkukaupungin läpiajonäkymää. Kaksipyöräiset ovat vahvassa roolissa.

 

Wellawayaan saavuin hyvissä ajoin iltapäivällä noin 60 km ajon jälkeen. Hotellia en ollut varannut ja annoinkin PikkuGeelle tehtävän muutama kilometri ennen kaupunkiin saapumista. PikkuG ehdotti Little Rose Inn-hotellia noin kilometri ennen kaupunkia. Ajoin navini ohjeilla sinne ja tein diilin. Ilman ilmastointia huoneen olisi saanut 2000 Rs, mutta maksoin tuhat lisää ilmastoidusta huoneesta eli noin kaksikymppiä. Oli ihan jees majapaikka, vaikka netti ei huoneessa toiminutkaan. Respassa piti käydä hoitamassa nuo hommat. Iltaoluet hain jossakin vaiheessa muutaman kilometrin päästä kaupungilta. Hotellilla ei ollut nimittäin vielä siinä vaiheessa olutta. Sen sijaan illallisella sitä oli jo tarjolla, tosin vain lämpimänä. Toivat kulhon jäitä oluen oheen;) Illallisella juttelin eläkeikäisen italialialaispariskunnan kanssa. He olivat olleet Sri Lankassa jo kolmisen viikoa ja kulkeneet autokyydillä aika lailla. Olivat kovin kiinnostuneet fillarireissustani ja vastavasti sain heiltä hyviä vinkkejä.

Tyypillistä paikallisruokaa illalliselta Little Rose Inn Hotellissa. Riisiä & Currya & höysteitä. Maustepotkua löytyy! Ruoka on vahvemmin maustettua kuin esim. Thaimaassa.

Ai niin, jäi vielä kertomatta päivän oppi. Jossakin vaiheessa pysähdyin tien varren pikkupaikkaan ostamaan vettä. Siinä pari paikkakuntalaista joi keltaisesta ”kookospähkinästä” nestettä ja sen jälkeen kuppilaa pitävä rouva vielä murskasi viidakkoveitsellä sen ja näin terävällä pähkinän osalla pystyi kaapimaan malton. Tein samat ja olihan rentouttava 40 rupian kokemus. Turistille rouva antoi pillin tuon nesteen imemiseen. Pitääpä tehdä tästä tapa ja jättää vaikka cocikset väliin!

img_3302

Hienoa muuriaitaa on tehty metritolkulla. Iltaoluen hakureissulla ajelin hieman vuoriston suuntaan ja bongasin tämän. Pakkohan siihen oli istahtaa iltaoluelle;)




Pe 12.2.2016 Wellawaya – Siyambalanduwa, 77 km / # 539 km, +667 m/ -773 m

Reitti: https://ridewithgps.com/trips/7830509




Wellawayasta
selviydyin jo aamukymmenen jälkeen reissuun. Sitä ennen oli aamiainen ja respan internetillä tein reissusuunnitelmat ja päivitykset. Kuten jo johdannossa kerroin, oli mietinnän paikka minne jatkan. Aamiaisen sulattelun jälkeen päädyin lopulta alkuperäiseen jo Suomessa tekemääni reittisuunnitelmaan. Kuumuuden takia toki houkutteli hieman kiipeäminen toista reittiä kilometriin tai toista liki kahteen, joissa kummassakin olisi ollut reilustikin kymmenen astetta viileämpää kuin matalalla. Mutta ei ole helppoa kiipeäminenkään varsinkaan tällä noin 120 kilon yhdistelmälläni. Sen olen moneen kertaan kokenut reissuillani;)  Jääkööt reissun loppuun nuo Sri Lankan vuoristot, kuten jo alun perin suunnittelinkin!

 

Sinne vasemmalle jäävät komeat keskisen Sri Lankan vuoristot, kun Fillarantti porhaltaa jo niiden ohi koilliseen kohti itärannikkoa. Toivottavasti tapaamme vielä tällä reissulla!

 

Aamupalallakin näin uutta. Ihmettelin ravintolan montaa hanapaikkaa (siis vesihana)  jo illalla. Yksi iso pöytä oli varattu ja kohta siihen pöllähti noin kymmenen työmiehen porukka. Heille katettiin isot kasat riisiä ja tykötarpeita. Jokainen kävi ensin pesemänsä kätensä noissa vesihanoissa. Istuivat pöytään ja alkoivat syödä annoksiaan oikean käden sormilla. Lopuksi sama homma…käsien pesu! No itselleni oli katettu mannermainen aamiainen. Mutta katsotaan, kun reissu tästä edistyy;)

 

Kaksi kovaa vastakkain Sri Lankan upseerien koulutuskeskuksen vieressä.

Tänään otin PikkuGeen suunnan noin 40 kilometrin päässä sijaitsevaan seutukunnan keskukseen Monaragalaan. Koska se oli noinkin lähellä, ajattelin  mahdolliseksi yöpymispaikkakunnaksi noin 70 kilometrin päässä olevaa Siyambalanduwaa. Ajo sujui alussa ihan hyvin, mutta pikku hiljaa alkoi kuumuus purra. Juomataukoja oli vähän väliä, pidinpä kerran tuon eilen oppimani ”kookospähkinätauonkin”. Pitääpä selvittää tuon keltaisen palmupähkinän nimi. Eikös kookospähkinä ole ruskea ja karvainen?

Nimi taisikin selvitä seuraavana päivänä, kun kysyin sitä . Paikallinen myyjä sanoin nimeksi thambili (nimi varmistettu hotellissa), jos oikein ymmärsin. Ja isoja palmuja keltaisin hedelmin oli tien varressa.

 

Maisemat olivat kokoajan aika peitteisiä. Moneen kertaan olisin halunnut pysähtyä ottamaan kuvia tien jommalla kummalla puolella olevista komeista vuorista, mutta kameralla näköyhteyttä ei vaan juuri onnistunut saamaan. Tie oli hyvinkin kumpuileva. Vähän väliä oli pienehköjä nousuja ja laskuja. Tilanne oli aivan erilaista kuin rannikolla, missä oli pääosin hyvinkin tasaista. Toinen uusi tekijä tänään oli tuulensuunta. Olin Suomessa edeltä käsin katsellut, että normi tuulen suunta tähän akaan vuodesta on on pääosin koillisesta lounaaseen. Tosin merenrannalla meri sotkee tuota. Nyt tuo tuuli oli pääosin sivuvastainen ja joskus vastainenkin ja aika rapeakin. Tosin ihanan lämmin ja kuivatti hikeä edestä käsin puhaltaessa, mutta samalla toki hidasti ajoa.

 

Sisämaassa kasvusto on hyvin rehevää niin kuin tästäkin jokimaisemasta näkyy

No hengissä selvittiin tämänkin kuuman päivän ajosta. Hotellista ei ollut mitään havaintoa. Booking.com ei pystynyt tässä pikkukaupungissa auttamaan eikä PikkuGeekään tunnistannut yhtään hotellia tai pensionaattia. Yhden hotellikyltin näin noin kolmekilometriä ennen kaupunkia. Kaupungissa katselin kylttejä ja lopuksi kysyin. Neuvoivat yhteen paikkaan, missä ei ollut internettiä. Kysyin heiltä, mistä löytyisi toinen hotelli ja sain neuvon ajaa kaupungista noin kilometrin ulos. Löytyihän tuo hotelli muutaman kyselyn jälkeen. Kyselin hinnat ja internetin. Kaveri totesi, että netti on heillä on rikki toista vuorokautta. Tinkasin kämpästä alennusta ja lopulta sain ilmastoidun huoneen aamiaisella kolmeen tonniin (noin 20 euroa).

 

Nämä iloiset veijarit tapasin matkan varrella. Kysyin ikään vanhimmalta… ei oikein tajunnut ja ehdotin ”eight”…sitten seuraava vastasi myös saman hja tuo kolmas pikkuinenkin sopersi ”eitzz”;)

Tuon netin takia (ja kylmän kaljan) tein fillarilla vielä kaupunkireissun. Olut löytyi helposti, mutta internetin takia piti tehdä duunia. Kyselin parista paikasta. Lopulta näin Nokia-kyltin, missä liikkeessä myytiin puhelinkamaa. Panin IPhonen nettihaun päälle jo liikkeeseen mennessä ja verkko löytyi, mutta myyjä sanoi, ettei ole meidän verkko vaan naapurin. Myyjä vinkkasi viereiseen liikkeeseen, mikä oli putkiliike! No menin sinne kännykkäni kanssa ja kaveri näppäili salasanan ja näin sain erinomaisen wifi-yhteyden, millä pystyi hoitelemaan päivitykset ja vaimon kanssa Facetime-puhelut ym. Samalla sain uuden Facebook-kaverin. Menin noiden somehommien jälkeen kiittämään putkiliikken kaveria ja tarjosin hänelle 100 Rs.-seteliä. Hän ei millään olisi ottanut sitä vaan totesi ”Friend”, mutta annoin kuitenkin. Sitten hän näytti kännykästään Facebookia ja kysyi nimeäni. Kirjoitin sen hakukenttään ja nyt olemme myös Facebook-ystäviä. Sama homma kävi aiemmin hotellissani, kun selvisi ettei internet toimi. Vastaanoton kaveri kiikutti oman kännykkänsä ja sanoi, että voit tsekata päivitykset siitä ja soittaa vaimolle tilannetiedoituksen. Tein sen pikaisesti ja samalla liityimme myös Facebook-kavereiksi. Illalla oli vielä juttua tuosta.

Välillä oli kiva lasketella näinkin rauhallisissa tunnelmissa kapealla mutta hyvällä A4-valtatiellä.

 

 


La 13.2.2016 Siyambalanduwa – Ampara 65 km/ # 604 km , +630 m/ – 670 m


Reitti:
https://ridewithgps.com/trips/7837984

 

Tässä ylpeä pyörän omistaja, jonka tapasin iltalenkillä. Näytin tuota runkolaukkua ja lekielellä kysyin onko itse tehnyt. Oli selvästi ylpeä ammattimies!




Nyt on lauantaiaamu. Olin tilannut aamiaisen jo kahdeksaksi toiveessa päästä lähtemään hyvissä ajoin. Halusin nimenomaan paikallisen tyylin aamiaisen. Menin täsmällisesti kahdeksan aikaan ja sama kaveri kuin eilen oli jo vastassa pöydän vieressä. Sitten pöytääni tuotiin neljä isoa nuudelikasaa, maustekasiketta ja chili-coconut-maustetta sekä paistettu muna. Lisäksi pyysin vielä kannun teetä. Tutkin Berlitzin englannin kielisestä matkaoppaastani huoneessa, että tuo kokonaisuus lienee nimeltään String hoppers, mikä täällä on yleinen aamupala. Hotellin pitäjä kysyi vielä, haluanko syödä sormin. Tilasin kuitenkin aterimet. Kolme isoa hoppersia söin ja maha on nyt ihan täynnä. Tee oli loistavan hyvää ja vahvaa!

Aamupalalla maan tavan mukaan Nethmini-hotellissa. Komea teekannu höyryävän hyvää ja vahvaa teetä puuttuu vielä.

Nyt kello lähestyy jo yhdeksää ja pitänee alkaa pakkauspuuhat. Pesin eilen iltapäivällä parit pyörähousut ja paidat ja jätin kuivumaan yläterassille. Valitettavasti ne eivät ole vieläkään kuivia, koska täällä on kosteutta ilmassa paljon vaikka on lämmin. Pitänee panna puolimärkää päälle ja jättää osa pyörän tarakalle kuivumaan. Tarkoitukseni on suunnata Itärannikolle kohti Batticalaota.  Sinne tosin matkaa on liikaa, joten jaan matkan puoliksi ja yritän suunnata tänään Amparan kaupunkiin, mistä rannikolle on matkaa noin kolmisenkymmentä kilometriä.

 

Tässä Nethmini hotellini Amparassa. Täältä löytyy ihan mukavia hotelleja tai vastaavia parillakymppiä yö.

 

 

Tänään oli kai asteen pari vähemmän lämpöä kuin edellisinä päivinä. Accuweatherin ennuste näytti 32 astetta, minkä tuntuma on 37 astetta ennusteen mukaan. Oma pyörän lämpömittarini oli myös samoilla linjoilla siellä neljänkympin molemmin puolin.  Aamulla  ajoin illalla löytämäni putkiliikkeen kautta ja hyvin nappasi Iphoneni nettiin kiinni. Hoidellessani nettitarpeitani treffasin nämä kouluun menossa olevat kaverukset.

 

Sainpa kaverukset kuvaan. Kysyin ikää vanhimmalta ei oikein ymmärtänyt ja ehdotin kahdeksaa…sen jälkeen jokainen vuorostaan sopersi eight tai jotain sinne päin;)

 

Pääsin matkaan ja ajoin taas hotellini ohi. Matkalla ei mitään ihmeitä tullut vastaan. Maisemat olivat hyvin reheviä ja komeita. Tuota yhtä komeaa vuoren nyppylää oikein jallitin ja yritin kasvuston välistä löytää kuvakulmia.

Kyllä näissä rehevissä maisemissa kelpaa lasketella. Vaikka tie on kapea, ei liikenteen kanssa ole ollut vaikeuksia. Tuolla edessä oikealla näkyy vuoren nyppyläni.

 

 

Tähän vuoren rinteeseen ihastuin ja kuvasin sitä eri kulmista. Näkyy olevan kattotyötkin käynnissä.

 

 

Nyt olen päässyt jo melkein siitä ohitse, joten on aika jättää jäähyväiset!

 

Reittini sivusi aika läheltä isoa Gai Oya Valley South East-kansallispuistoa, mutta nyt ei ollut tarvetta poiketa. Komeita järvinäkymiä oli myös reittini varrella muutamia. Olen ottanut tavaksi hyödyntää Iphonen Here-karttasovellusta, mikä on paljon parempi kuin puhelimen oma. Siinä on myös se etu, että sitä voi käyttää offline-tilassa. Siitä on helppo jälkikäteenkin tarkistaa paikan- ja vaikkapa järviennimet.

Tässä komea tienvarsinäkymä Ekgal Aru Reservoir-järvelle, jonka nimen löysin Here-kartta-applikaatiosta.

 

Nämä kolme tapasin thambili-pähkinätauolla. Kysyin saanko ottaa kuvan , tytöt juoksivat taka-alalle ja poika jäi urhoollisesti esille.

 

Tulin hyvissä ajoin  Amparan kaupunkiin. Huoneen löytäminen olikin sitten oma seikkaulunsa. PikkuG ei tunnistanut kuin muutaman hotellin. Kävin kahdessa hotellissa sisällä sen ohjeiden mukaan. Ensimmäinen oli sopivan hintainen 2500 Rs. , mutta kaukana ja netti toimi huoneessa huonosti. Seuraava reilu 7000 Rs. oli minulle liian kallis eikä siinäkään wifi-yhteys toiminut huoneessa. Sen jälkeen aloin tsekata näkemiäni Rooms-kylttejä. Yhteen jo kirjoittauduinkin, kun olin saanut vannotetuksi, että netin pitää pelata. Sain mukaani jonkun pikkumodemin, minkä piti antaa minulle wifi-yhteys. Tulihan siitä jotain aina välillä. Odottelin varmaan tunnin, kun oli puhe lounaasta huonetta odotellessa. Lopulta sain huoneen eikä lounasta kuulunut. Kävin suihkussa ja vaihdoin kaupunkivaatteet. Sillä välillä modemista oli akku jo tyhjennyt eikä latausjohtoa oltu annettu. Myöskään huone ja wifi-yhteys ei ollut mistään kotoisin. Pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja ajattelin häipyä vähin äänin. Pyöräni oli respassa ja siellä ei näkynyt ketään. Laitoin laukut pyörääni ja eikös peijakas respan kaveri pöllähti paikalle. No ei siinä mitään, annoin modemin ja huoneen avaimet ja sanoin, ettei asiat toimi niin kuin pitäisi ja läksin pois. Seuraavaan aivan lähellä olevaan huoneeseen sitten majoituin. Tosin sielläkin oli ongelmansa, mutta mitä niitä nyt enää itkemään. Halpa 2000 Rs. ilmastoitu huone. Sain hyttysmyrkkypullon pyytäessäni ja olihan siellä tuo vaaleanpunainen prinsessa-verkkokin sängyn ympärillä.

Alkuruokana sipulikeittoa noin euron.

 

Pääruokana mahtava kokin erikoisannos. Kuva kulma ei tee oikeutta annoksen koolle. Kallein annos noin 5,5 euroa;)

 

Ilta pimeni jo ja läksin jalkaisin lähellä olevalle pääkadulle syömään. Paikkoja ei oikein tullut vastaan, joten kysyin pariltakin vastaan tulleelta. Löysin oikeastaan ainoan kunnon ravintolan Restaurang Samurai. Ajattelin korvata päivän murheet kunnon sapuskalla. Kysyin tarjoilijalta suositusta jostakin paikallisesta erikoisuudesta. Tarjoilija suositteli Kokin erikoista, missä oli montaa eri lihaa, kanaa, jättirapuja ja mitä kaikkea siinä nyt olikaan. Annos oli valtava. Ja alkuruaaksi olin lisäksi tilannut ranskalaistyyppisen sipulikeiton. Hyvää oli ja melkein kaikki meni Fillarantin pohjattomaan kitaan;)
Olen jo rannikolla Batticaloan kaupungissa. Kuten johdannossa jo kerroin, julkaisen rannikkoa koskevan jatko-osan mahdollisesti jo tänä iltana, mikäli vaan yhteydet toimivat. Pysykää Hyvät Lukijat kanavalla!

 

 

 

 

 

 

 

 

Kategoria(t): matkapäiväkirja, matkareitti, matkavarusteet, ravitsemustietous, Yleinen, yleistietoa pyöräilystä | Kommentoi